Maksoin aikanaan Radiant Silvergunin Sega Saturn -versiosta 150 euroa. Xbox Live -versio maksaa reilun kympin. Ei harmita, toistelen itselleni, kun tuijotan taas game overia.
Historiaa niin, että heikompia hirvittää: Radiant Silvergun on legendaarinen shmup-räiskintä, joka julkaistiin vain Sega Saturnille ja vain Japanissa. Se on harvojen kokeilema, mutta monien haluama, joten eBay-hinnat pysyvät taivaissa.
Radiant Silvergun on Ikarugan esi-isä, pirullisen vaikea, toisten mielestä yksi kaikkien aikojen shmupeista, toisten mielestä yksi yliarvostetuimmista. Vihdoin jokainen pääsee muodostamaan oman mielipiteensä.
Räiskintä ei olekaan mustavalkoista
Radiant Silvergun on jotain ihan muuta. Se on anarkiaa Japanista. Shmupissa ei ole virkamiesmäisesti pomoa lopussa, vaan päätaistelu voi iskeä ruudulle milloin tahansa, vaikka heti kentän alussa. Parhaimmillaan räiskintä muuttuu ketjuksi riemunkirjavia ja ikimuistoisia pomotaisteluita, joissa syke ei laske hetkeksikään.
Radian Silvergunissa on seitsemän toisistaan täysin poikkeavaa asetta. Melkein kaikille on aikansa ja paikkansa, tarvitaan tulivoimaa sitten suoraan etusektorille, taakse, kun pomo hyppää selän taakse tai sivulle, kun räiskintä siirtyy sivuttaispujotteluksi. Ja kun tähtääminen ei onnistu, löytyy apu hakeutuvista ammuksista.
Parhaiten tilanne pysyy näpeissä konsolin kokoisella arcade-ohjaimella. Ammattimiehen työkalu myös yksinkertaistaa asehallintaa, sillä seitsemälle aseelle tarvitaan vain kolme nappia, sillä neljä aseista käyttää erilaisia yhteispainalluksia. Veikein ase on miekka, jonka saa painamalla kaikkia nappeja yhtä aikaa. Miekan lyhyellä heilautuksella voi tuhota ammuksia ja kerätä energiaa ruudun täyttävään miekaniskuun ja hetken kuolemattomuuteen.
Ikarugassa sarjatapettiin mustia ja valkoisia vihollisia kolmen sarjoissa. Radiant Silvergunissa ketjutetaan kolmea perusväriä. Oman aluksen väriä ei sen sijaan vaihdeta. Pisteillä voi tavoitella taivaspaikkaa Xbox Liven highscore-listalta, mutta pisteet kasvattavat myös aseiden tehoa. Se on vähän sääli, sillä aloitteleva pelaaja, joka vähät välittää pistejärjestelmästä, on se, joka tarvitsisi eniten tulivoimaa. Onneksi asevarustelut säilyvät toisessa pelin yksinpelimoodeista.
Myös pomot on valjastettu pisteoptimointiin. Suoraan arkaan paikkaan ampumisen sijaan kannattaa ensin harventaa kaikki tuhottavaksi kelpaava. Pistelypsylle ei silti voi jäädä, sillä pomo itsetuhoutuu, jos sitä ei ota hengiltä riittävän nopeasti.
Eeppistä epistä
Radiant Silvergunia ei ole päivitetty 2010-luvulle, vaan ulkonäkö on puhdasta ysäriä – ensisilmäyksellä. Karun kolmedeen ja kaksiulotteisten spritejen yhdistelmän parasta ennen -päivä ylitettiin jo vuosituhannen vaihteessa. Radiant Silvergunin eteen onkin nähty vaivaa, jotta se näyttäisi sellaiselta, millaisena se elää muistikuvissa, ei siltä miltä sahalaitainen pelivanhus oikeasti näyttäisi isolla teräväpiirtotelevisiolla.
Radiant Silvergunin viehätys ei ole nostalgiassa, eikä sitä kannata kokeilla vain yleissivistyksen vuoksi, vaan omalaatuisuus ja hengästyttävä armottomuus pakottavat kääntämään toisenkin kankun ja pyytämään lisää piiskaa. Ongelmiakin on. Radiant Silvergunissa on yksinkertaisesti liikaa kaikkea: liikaa epäreilua vaikeutta, liikaa aseita hallittavaksi ja liian suuri haaste kombojen keräämisessä.
Mutta juuri siksi se on myös kiinnostava. Kun genre on keskittynyt monistamaan luotihelvettiä, on piristävää suunnata pomohelvettiin. Se ei kärvennä hitaalla liekillä vaan turpaan tulee koko ajan sata nolla, vihapuheet puskevat pintaan, mutta jokainen yritys myös opettaa hiukan paremmaksi.
Ikaruga on tiukempi paketti, Radiant Silvergun monipuolisempi, mutta kumpaakin kannattaa kokeilla.
Mystisen avaruuskäärmeen nimi on Nasu. Pädillä pelatessa melkein kaikki napit tulevat tarpeeseen. Onneksi ruutuopaste muistuttaa, mikä on mikä.
88
