Scum Labsin uuden limonaadin maistajaiset päättyvät köpelösti, sillä koemaistajat muuttuvat kymmenmetrisiksi raivoaviksi kliseehirviöiksi. Oliko sokeriliemessä liikaa bentseeniä?

Kasari-Rampage tekee taas paluun, sillä King Kong George, Godzilla Lizzie ja 28 muuta mutanttia pistävät kaupunkikuvan uusiksi Museovirastolta lupaa kysymättä. Monsterit purkavat raivoaan tuhoamalla kerrostaloja, popsimalla ihmisiä ja paiskomalla autoja. Ne myös etsivät kaupungeista mutanttikavereitaan, jotta pelaaja pääsisi kokeilemaan niidenkin ohjausta. Tuhoaminen ja kavereiden etsiminen vie hirviöt ympäri maailman metropoleja.

Kaupungit tuhotaan yksi kerrallaan tai useamman kaupungin kiertueena. Tehtävän voi hoitaa yksin tai kaverin kanssa. Kerrallaan kaupungeissa tuhotaan parin korttelin alue. Jahka alue on matalana, edetään seuraavaan kortteliin kunnes viimeisellä kadunpätkällä vastaan asettuu Scum Labsin tuhokone.

Talojen seiniä voi kiivetä etupuolelta ja sivulta, mutta takapihalle ei pääse, koska kameran suunta on vakio. Kun kantavia rakenteita potkii tarpeeksi, kerrostalo romahtaa. Työrauhaa häiritsevät SWAT-ryhmä, Apache-helikopterit ja muut poliisin ja armeijan joukot. Lainvalvojien aiheuttamat nirhamat saa paikattua ahmimalla ihmisiä ja taloista löytyviä eineksiä.

Meno on mustan huumorin hupaisaa, sillä koko ratikkalastillisen ihmisiä voi kaataa suoraan suuhunsa ja koko SWAT-ryhmä juoksee kiljuen karkuun. Mutantit ovat veikeän näköisiä ja ne on animoitu hyvin.

Monsterit oy

Jokainen monsteri osaa pari lyöntiä, potkun, tavaroiden poimimisen ja popsimisen. Tehokkaita erikoisliikkeitä oppii, jos suorittaa pelialueiden haasteita, esimerkiksi syö viisi skeittaria.

Mutantit eroavat perusominaisuuksiltaan kuten nopeudeltaan ja tuhovoimaltaan, mutta pelatessa ominaisuuseroja ei huomaa. Monsterit tottelevat ohjausta kohtalaisen hyvin. Tarkkuus kuitenkin puuttuu. Välillä kadulta taloon kiipeäminen tuottaa vaikeuksia tai suuhun päätyy väärä huikopala. Joskus monsterilta kaipaisikin liikettä pään hakkaamiseksi seinään.

Pelin olisi voinut pitää vanhan Rampagen tapaan yhdellä syvyystasolla, jolloin ohjaus olisi tarkempaa. Varsinaista hyötyä kolmannesta ulottuvuudesta ei ole, sillä talot sijaitsevat edelleen kaksiulotteisesti yhdessä rivissä.

Kaupungit ovat toistensa kaltaisia. Periaatteessa jokaisessa kaupungissa on oma tyylinsä ja naapurustot vaihtelevat ulkonäöltään, mutta erot ovat pieniä eivätkä vaikuta itse pelaamiseen. Tuttuja maamerkkejä ei ole otettu mukaan. Kukaan ei varmasti odottanut, että WTC-torneja mäiskittäisiin maan tasalle, mutta muita nähtävyyksiä olisin mielelläni purkanut. Jos kerran korttelin nimikin on Big Ben, odotin pääseväni kellotornin ja Westminsterin kimppuun, mutta ei.

Would You Love a Monsterman

Total Destruction on uskollinen vanhalle Rampagelle. Modernisaatiossa tosin liikkeitä, vihollisia ja kaikkea muuta on enemmän kuin ennen. Perusrakenne on sama: käytännössä samojen talojen hakkaaminen kertaa sata. Kun edes kunnon haastetta ei ole, ei pelaaminen jaksa kiinnostaa.

Kaksinpeli ei pelasta, koska niin yhteistyönä kuin kilpaa pelaaminen ovat liikaa omaan peliin keskittymistä toisesta pelaajasta välittämättä. Meno tuntuu tylsältä eikä vasta pidemmän päälle, vaan jo hetken pelaamisen jälkeen.

Liian kriittinen ei silti kannata olla, koska Total Destruction on halpajulkaisu. Talojen tuhoamisessa ja ihmisten popsimisessa on oma hetken viehätyksensä.

* * * * *

Kasarihirviö

Rampage on jäänyt 80-luvun pelimiehille mieleen. Kun peliautomaatti vuonna 1986 julkaistiin, oli reteä talojen tuhoaminen ja ihmisten popsiminen tuore idea. Pelaajia mahtui samanaikaisesti mukaan kolme ja eri hirviöitä oli sama määrä.

Rampagesta tehtiin kotiversio melkein kaikille ajan koneille. Vanha Rampage tulee Total Destructionin mukana. Vanhusta on hauska kokeilla, vaikka elämysmatka osoittaa kuinka Rampage perustui jippoon, joka ei enää vetoa.

Vuonna 1997 julkaistiin Rampage World Tour. Parannukset alkuperäiseen olivat pieniä ja pelin ulkoasu oli ruman räikeä. Myös World Tour tulee Total Destructionin mukana.