www.rockstargames.com
Ballad of Gay Tonyn jälkeen Rockstar vaihtaa pelisarjaa vaan ei teemaa. Red Dead Redemptionin John Marston ei ole oikea cowboy, jos naista ei voi saada mielestään.
Red Dead Redemption noudattaa klassista western-kaavaa. Kotoinen villi länsi muuttuu John Marstonille tuntemattomaksi, kun hevoset korvataan hevosvoimilla ja ampumatarkkuus konekiväärillä. Vuonna 1908 Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseutu on vanhan maailman turvasatama, jonne moderni kulttuuri vasta kurottaa pinkkejä animelonkeroitaan.
Sarjan ensimmäinen osa Red Dead Revolver (Pelit 9/04, 83 p) oli länkkäripeli-idean lämmittelyä. San Diego -tiimi ei aloittanut pelintekoa nollasta, vaan Rockstar osti keskeneräisen koodin Capcomilta. Se näkyi lopputuloksen kaksijakoisuutena, sillä western-ammuskelulle olisi ollut tilausta, jota japanilaissuunnittelun pohjalta ei pystytty lunastamaan.
Nyt tiimi aikoo näyttää, mihin ideasta todella on. Luvassa on Hirttämättömät-elokuvan henkinen hiekkakuoppapeli, jossa ei koskaan ole varma, mitä seuraavan harjun takaa ilmestyy.
Pieni talo minikartalla
Lännenelokuvakuvasto on erinomaisesti hallussa. Marston nojaa satulannuppiin punahehkuista auringonlaskua vasten, asemakohtauksessa kamera zoomaa suoraan sankarin lyijynharmaaseen katseeseen ja aika hidastuu kaksintaisteluissa, kunnes toiminta räjähtää käyntiin. Esikuvana ovat spagettiwesternit, joissa perinteisen puhtoisia John Wayne -sankareita ei tunneta.
Tehtäväsysteemi ja minikartta toimivat kuin GTA-peleissä. Hallituksen alaiseksi agenttitoimistoksi väitetyn Viraston pääjuonipuusta haarautuu tukku sivuhaaroja. Marstonin pätkätyöt vaihtelevat meksikolaisten kapinallisten auttamisesta palkkionmetsästykseen. Elävästä saa enemmän rahaa kuin kuolleesta, joten epäiltyjen nappaamiseen on useita keinoja. Demossa rosvopäällikköä ammuttiin ensin polveen, lassottiin pakoon nilkuttava mies, köytettiin siistiksi paketiksi ja nostettiin hevosen lautaselle roikkumaan.
Linnoituksen valtauksessa ajetaan ensin TNT:llä täytetyt vankkurit pahki porttiin, ammutaan vartijat muurilta ja finaaliksi käännetään meksikolaisten omat tykit apuun pyrkiviä vahvistuksia vastaan. Tehtävissä pyritään vaihtelevuuteen ja monivaiheisuuteen, joten tarkistuspistesysteemi toimii paremmin kuin esimerkiksi GTA IV:ssä. Red Dead Redemptionissa ei viimeisen vaiheen epäonnistuessa joudu pelaamaan kaikkia edellisiä uudelleen, vaan pääsee suoraan ongelmakohdan kimppuun.
Kuudesti laukeava ja lupa tappaa
Pelintekoa ei ole tukenut ainakaan Meksikon matkailunedistämiskeskus, sillä autiomaassa ei mahdu edes venyttelemään lyömättä ryöstöraiskattavaa señoritaa takaraivoon. Satunnaistapahtumien määrä oli koomisen suuri, sillä vastaan lappasi koko ajan pahoinpideltyä kauppiasta, kapinallisia teloittavia sotilaita ja vankinsa hukannutta vartijaa. Lopulliseen peliin systeemiä toki tasapainotetaan niin, että rytmityksessä on joku tolkku. Nyt haluttiin vain esitellä sivutehtävien kirjoa.
Vapaaehtoiset satunnaistehtävät vaikuttavat suoraan siihen, kuinka maailma Marstoniin suhtautuu. Kuten todellisuudessakin, miehen maine kasvaa samaan tahtiin kun kunnia menee. Jos pelastaa pulassa olevia neitoja, nousee kansan silmissä juhlituksi kapinakenraaliksi. Jos ampuu sheriffin, hahmo julistetaan etsintäkuulutetuksi rikolliseksi. Etsintäkuulutettua Marstonia jahtaavat palkkionmetsästäjät, kunnes ostaa armahduskirjeen tai presidentti peruu linnakutsun myöhempien hyvien tekojen ansiosta.
Ammunta toimii räiskintäpelityyliin. Haulikolla on suurempi osumaympyrä kuin pistoolilla tai kiväärillä. Sivusta katsottuna varsinkin suojasta ampuminen näytti toimivan hyvin. Tulitaisteluissa piisaa kikkoja, esimerkiksi öljylampun ampuminen sytyttää tulipalon ja revolverilla sihdatessa aika hidastuu hetkeksi, jotta pystyy yhdellä sarjalla pudottamaan desperadot aidalta. Myös osumakohdat huomioidaan, joten aseen voi ampua vastustajan kädestä, ja päähän osuminen pienentää palkkiota, koska raato on vaikeampi tunnistaa.
Biopassi mukaan
Tarina sijoittuu Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudulle, mikä antaa maailmalle tujauksen lisäväriä. Meksikon pikkukaupungit ovat aivan eri tyylisiä kuin topparoikkien täyttämät rajakaupungit Yhdysvaltojen puolella. Maailma ei ole ahdas loukku, vaan kaupungista toiseen siirtyminen vie ratsain minuuttitolkulla. Samoilua tuetaan sivutehtävillä, joissa maastosta etsitään aarrekarttaan sopivia maamerkkejä kuten sokeritoppavuoria.
Red Dead Redemption ilmestyy vasta huhtikuussa PS3:lle ja Xbox 360:lle. Peliä ei päässyt pelaamaan, vaan oli tyytyminen vain sivustajakatsojan rooliin. Koodissa oli vielä useita keskeneräisyyksiä, mutta kehitystyö on todellisuudessa paljon esittelyversiota pidemmällä. Länkkäriteema on Red Dead Revolveria vahvemmin esillä, ja esittelijät vannoivat, ettei Redemptionissa nähdä ykkösosan tyylisiä yliluonnollisia loppupomoja.
Ballad of Gay Tonyn jälkeen Rockstar vaihtaa pelisarjaa vaan ei teemaa. Red Dead Redemptionin John Marston ei ole oikea cowboy, jos naista ei voi saada mielestään...
Lue koko artikkeli Pelit-lehden tammikuun numerosta tai www.pelit.fi:ssä 3.2.2010.
Digitaalinen pelaaminen ylittää laatikkoversioiden myynnin tänä vuonna, ennustaa EA:n pääjohtaja John Riccitiello. Hän muistuttaa, että jos pelimyynnin lisäksi otetaan huomioon koko muu pelaaminen verkossa ja niiden kuukausimaksut, mikromaksut ja muu rahaliikenne, digipuoli pääsee jo 40–45 prosenttiin. Tämä on aika kovaa puhetta firmalta, joka on maailman suurin pelipakettien myyjä.
Vielä kovempia sanoja latelee Square Enixin hallituksen puheenjohtaja Yoichi Wada. Hän ennustaa, että koko konsolilaitepuoli häviää. "Ennen pelialustana olivat laitteet, nyt verkko. Kohta laitteita ei enää tarvita, vaan mikä tahansa päätelaite mahdollistaa pelaamisen", hän latelee marraskuun lopun MCV-lehdessä. Hänen mukaan sosiaaliset ja selainpelit tulevat kasvamaan räjähdysmäisesti, mikä tarkoittaa vaikeuksia jakelijoille ja myyjille: "He tulevat kärsimään uudesta ajasta, jolloin interaktiivinen viihde siirtyy laitteessa pyörivästä softasta serveripohjaiseen tarjontaan, pelien striimaukseen ja digitaaliseen jakeluun."
Wada ennustaa, että kymmenessä vuodessa meillä on televisioon sisään rakennettu Xbox Live, levyasematon Playstation ja suurella kiintolevyllä varustettu Wii, joita kaikkia ruokkii paksu nettipiuha.
Eidosin johtaja Ian Livingstone ennustaa myöskin laatikkopelien häviämistä, mutta hänen mielestään syynä on käytettyjen pelien kauppa. Koska pelitalot eivät saa penniäkään käytettyjen pelien kaupasta, peleihin liitetään yhä enemmän aktivointikoodeja ja muita toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että peliä ei myydä uudelleen. Pelikauppiaitten elinkeinosta taas käytetyt pelit tuovat suuren osan. Livingstonen mielestä tämä johtaa väistämättä laatikkopelien vähenemiseen.
Pelien digitaalinen jakelu kasvaa kymmenien prosenttien vuosivauhdilla. Steam on näistä suurin, joidenkin arvioiden mukaan sen osuus on peräti 70 prosenttia, ja perässä seuraavat Gamers’ Gate, Direct2Drive ja Impulse. Digijakelijoiden menestys on jopa saanut jotkut pelijulkaisijat innostumaan uudelleen PC:stä: "Monien julkaisijoiden mielestä digijakelu on pelastamassa PC-pelaamisen", sanoo Stardockin CEO Brad Wardel Game Streamerissä. Hän arvioi, että tällä hetkellä digijakelun osuus PC-peleistä on noin neljännes, mutta sen odotetaan tuplaantuvan parissa vuodessa. Valve muun muassa kasvoi vuodessa (syyskuu 08–09) 97 prosenttia ja Direct2Drive 56 prosenttia.
Digijakelussa on siis tulevaisuus – tai ei edes tulevaisuus, vaan nykyisyys. Ja mikä ettei olisi: digimuodossa peliä on varastossa loputtomiin ja sitä voi periaatteessa myydä hinnalla millä hyvänsä. Vielä tällä hetkellä digijakelijoilla on sopimus jälleenmyyjien kanssa samasta hinnoittelusta uusien pelien kohdalla, mutta muutama viikko myöhemmin hinnan voi pudottaa huoleti puoleen. Esimerkiksi Steamin hullut päivät (nyt Mirror’s Edge hintaan 3 euroa!) sai eräänkin toimittajamme ostamaan lähes kymmenen peliä, joita hän ei edes tiennyt haluavansa.
PC:n kohdalla digijakelu on täysin luontevaa ja luonnollista, ihme, että sen syntyminen kesti näin kauan. Se, että digijakelu saa pelijulkaisijat uudelleen innostumaan PC-peleistä, on todella tervetullutta. Ja tuskinpa konsolitkaan kaukana perässä tulevat.
Tervetuloa digiaika!
