Red-nassikalla ei ole helppoa. Iskä ehti juuri kertoa osuneensa valtavaan kultasuoneen, kun pahat sedät jo päästivät ilmat hänestä. Poika jää henkiin ja päättää kiusallaankin kasvaa isoksi kostaakseen elämänsä vääryyden.

Länkkäriräiskintä Red Dead Revolverin aikuinen Red Harlow muistuttaa Clint Eastwoodin westernhahmoa, hiljaista antisankaria, joka antaa kuudestilaukeavan puhua puolestaan. Ennen kuin tilit on tasattu isän petollisen yhtiökumppanin kanssa, Red ystävineen paukuttelee 27:ssä episodissa pari junavaunullista desperadoja autuaammille metsästysmaille.

Tyyli ja olemus ovat paljon velkaa Sergio Leonen spagettiwesterneille, mikä on pelkästään hyvä asia. Tosin aluksi hieroin hartaasti silmiäni, sillä kuva on epätarkka reunoilta. Wanhoista hywistä ajoista muistuttavat lisäksi välinäytöksissä vilisevät roskat ja naarmut, jotka tuovat mieleen Bio Takaportin kuluneet esityskopiot.

Aseet paukkuvat ja luodit viheltävät kuin elokuvissa. Musiikki on tunnelmallista ja siinä kuulee kaikuja mestarisäveltäjä Ennio Morriconnen kuolemattomista klassikoista. Epäilemättä tähän on tietoisesti pyritty.

Elokuvamaisia kuvakulmia ei sentään käytetä, vaan toiminta kuvataan hahmon takaa. Vasen liipaisin pitää asetta esillä, oikeasta paukutellaan. Nykystandardin mukaan Red voi ruikkia rosmoja myös kulman takaa tai isojen lohkareiden suojasta.

Teoriassa piipun voi suunnata haluamaansa ruumiinosaan, mutta käytännössä rosvot liikkuvat liian vilkkaasti tarkkaan tattitähtäykseen. Urakkaa helpottavat kohteeseen hakeutuvat luodit, jotka nostavat osumaprosenttia kummasti.

Vedä!

Asearsenaalista saa vain yhden revolverin ja kiväärin kerrallaan, mutta takataskuun mahtuu muutama heittoveitsi tai kourallinen dynamiittia. Jokaisella aseella on hyvät ja huonot puolensa, minkä lisäksi pyssyt kuluvat käytössä. Liipaisinsormea hillitsee aseiden lataamiseen kuluva aika, joka on usein piinallisen pitkä.

Vaikka Red vetää lähes varjoaan nopeammin, aina löytyy idiootteja, jotka haluavat haastaa miehen kaksintaisteluun. Haastetta ei voi heittää itse, sillä tilanne on aina etukäteen käsikirjoitettu. Ennen h-hetkeä kamera zoomataan Redin kouraan ja ase singahtaa kotelosta tattia edestakaisin nykäisemällä.

Ajan hidastuessa harhaileva kursori yritetään ohjata vihollisen arkoihin paikkoihin. Ongelmana on, että aikaa on vähän ja oikeat osumakohdat löytyvät vain kokeilemalla. Jos asia olisi ollut minusta kiinni, Red olisi kuollut saappaat jalassa jo ensimmäisessä kaksintaistelussaan.

Vaikka vetokisoissa jäisi jatkuvasti toiseksi, pyssysankareiden kyykyttämisestä ei muodostu ongelmaa, sillä revanssia saa yrittää maailman tappiin. Sama pätee lähes kaikkiin loppupahiksiin, joten tallennuspisteiden sijoittaminen episodien väleihin ei ole kovin iso kiusa.

Villiä hurjempi länsi

Palkkionmetsästäjä Red tienaa rahaa nitistämistään pääjehuista ja lisäksi tilille maksetaan suorasiirtona taaloja bulkkikonnien osumakohtien mukaan. Jostain syystä pääosumista saa enemmän rahaa kuin esimerkiksi jaloista. Toiset rosvot kestävät rei'ittämistä enemmän kuin toiset ja kaveri on valmis arkkuun vasta kun stetson putoaa päästä.

Kaupasta voi ostaa uusia kuudestilaukeavia, kiväärejä tai vaikka polttopulloja. Taaloilla voi hankkia mitä oudoimpaa krääsää tekohampaista kahvipannuihin, jotka tuovat uusia hahmoja ja kenttiä moninpeliin. Vaihtoehtoisesti roina päivittää päiväkirjaa, josta voi käydä lukemassa taustatietoa tarinan henkilöistä ja tapahtumista.

Vaikka kentät ovat putkimaisia, tylsiksi niitä ei voi syyttää. Välillä nuhjataan saluunassa nyrkit ojossa ja heitellään jakkaroilla konnia otsikkoon. Toisinaan laukataan hevosella tai matkustetaan junalla. Red Harlowin lisäksi pelattavina hahmoina on leegio muita (Annie Stokes, Jack Swift, Buffalo Soldier, Diego, Shadow Wolf), jotka tuovat tarinaan kaivattua vaihtelua.

Jokainen episodi muodostaa kokonaisuuden, joka yleensä päättyy yliluonnollisia kykyjä hallitsevan pomon kukistamiseen. Kummajaiset olisi voinut jättää pois, sillä ne eivät kuulu westernin tematiikkaan.

Dead Eye -tila kuvastaa Redin ylivoimaista aseenkäsittelytaitoa. Hidastuksen aikana kaikki aseessa olevat luodit voi tähdätä haluamiinsa ruumiinosiin. Kun kaikki maalit on merkattu, kudit singahtavat kohteeseensa. Oikeastaan koko Dead Eye on turha, sillä konnat purevat multaa muutenkin. Jokaisella pelattavalla sankarilla on oma erikoiskykynsä.

Luotien sinfonia

Ampumataitoja voi hioa yksin tai kavereita vastaan jaetulla ruudulla, enintään neljä kerrallaan. Varsinaisia kimppapelitiloja on kolme, joista Bounty Hunter ja Sundown edustavat perinteistä tappojuhlaa. Ensin mainitussa ratkaisee raha, jälkimmäisessä lasketaan onnistuneet kaadot.

High Noon -kaksintaisteluissa ukot seisovat ringissä toisiaan ammuskellen. Hyvä yritys kehittää jotain uutta, mutta heikon taistelusysteemin takia coltinvetoskabat eivät jaksaneet innostaa pitkään. Nettipeliä ei tueta, joten moninpeli on äkkiä kaluttu puhki.

Ulkoasultaan Red Dead Revolver erottuu massasta. Liekö suttuinen esitystapa valittu peittämään hahmojen vähäistä yksityiskohtamäärää vai onko se puhtaasti taiteellisista syistä suttuinen? Visuaalisesti homma toimii, joten asiaa ei alkuhämmennyksen jälkeen huomaa.

Valitettavasti pitkä kehitysaika on jättänyt jälkensä Redin arpisille kasvoille. Arcademainen lähestymistapa ja yliluonnolliset loppupomot ovat selvästi pelinteon aloittaneen Capcomin käsialaa. Projektin pelastanut Rockstar on tehnyt viimeistelyn ammattitaidolla ja lopputulos on parempi mitä moni uskalsi odottaa.

Minulle villi länsi ja paukuttelu upposi täysillä lyhyydestään huolimatta. Red Dead Revolver ei ehkä hätyyttele räiskintäeliittiä, mutta parempaa lääkettä krooniseen cowboy-syndroomaan ei ole saatavilla. Ainakaan ennen kuin Punaniskan banjokoulu kääntyy peliksi.

* * * * *

Konsoliversioiden erot

PlayStation 2- ja Xbox-versiot ovat melkein identtiset. Xbox-versio näyttää hieman nätimmältä ja pyörii tasaisella 60 ruudun sekuntivauhdilla, mutta PlayStation 2:ssa ruudunpäivitystaajuus on puolet tästä.

Nettipeliä ei tueta, vaikka Xboxissa Live-yhteyttä ja kaverilistaa voi pitää pelin aikana päällä. Lisäksi latausajat ovat Xbox-versiossa hieman nopeammat kuin PS2:ssa.