www.redsteel2.com
Red Steel oli kunnianhimoinen, mutta turhan kömpelö Wiimote-miekkailu. Kakkososassa katanan heiluttaminen on MotionPlus-ohjauksen ansiosta tyydyttävän tarkkaa.
Wiin julkaisupeleistä Red Steel kärsi ehkä pahiten alkuperäisen Wiimoten epätarkkuudesta. Perusidea miekan heiluttamisesta ohjaimen tahtiin oli kiehtova, mutta valmiiksi purkitetut animaatiot eivät vastanneet riittävän hyvin television edessä huitovan samurain liikkeitä.
Jatko-osan kehitys aloitettiin projektijohtaja Jason Wanderberghen mukaan jo ennen kuin uudesta MotionPlussasta oli edes tietoa. Ensimmäisen MotionPlus-prototyypin ilmestyminen toimistolle muutti kaiken: "Heilautettuani uutta Wiimotea pari kertaa tiesin heti, että tämä on yksinkertaisesti pakko saada mukaan peliin. Näin Wiin ohjauksen olisi pitänyt toimia heti alusta lähtien."
Red Steel 2 vaatii toimiakseen MotionPlus-ohjaimen, ja peli paketoidaan EA:n uusien urheilupelien tavoin MotionPlussan kanssa samoihin kuoriin. "Päätös MotionPlussan vaatimisesta oli lopulta helppo, vaikka se varmasti kaventaa kohderyhmää jonkin verran. Meidän piti tehdä valinta kahden asian kesken: haluammeko antaa parasta hupia hiukan pienemmälle yleisölle vai heikompaa viihdettä kaikille", jatkaa Wanderberghe.
Lyhyen pelisession perusteella valinta on oikea. Epämääräisen heiluttelun sijasta miekka seuraa nyt Wiimoten liikkeitä tarkasti ja liikkeen nopeudella on myös merkitystä. Voimakkaammat iskut pitää lyödä olan takaa kuin ylienergisissä Wii-esittelyvideoissa. Taisteluun tulee huomattavasti enemmän energiaa, kun pelkkä ranteen vatkaaminen ei enää riitä.
Kuuman auringon alla
Red Steel 2:lla on hyvin vähän tekemistä edeltäjänsä kanssa. Miekkailua ja räiskintää yhdistelevä taistelu on samanlaista, mutta nykypäivän Japani on korvattu villiä länttä, scifiä ja samurai-estetiikkaa yhdistelevällä miljööllä. "Mietimme, mihin miekka ja ase ensimmäisenä yhdistetään. Katana on samurain symboli, kun ase taas kuuluu cowboyn käteen. Niinpä sankarista tuli miekkaa ja revolveria kantava desperado villi länsi -henkisessä maailmassa", sanoo Wanderberghe.
Ympäristön muutoksen myötä graafinen tyyli on vaihdettu sarjakuvamaisemmaksi. Kuvissa cell shading näyttää hyvältä, mutta messudemo ei liikkeessä jaksanut vielä vakuuttaa ulkonäöllään. Heikkoon tunnelmaan vaikuttaa miekkailupelin verettömyys, viholliset vain horjahtelevat ja kaatuvat maahan. Tämä saa tarkan miekkailun tuntumaan jotenkin munattomalta, koska osumasuuntiin ei kunnolla reagoida ja kaikki vain haihtuu pois.
"Verettömyys on tietoinen valinta. Kokeilimme alussa punavärillä mässäilyä ja raajojen irtoamista, mutta tulimme nopeasti siihen lopputulokseen, että homma menee ensimmäisen persoonan pelissä vähän turhan pitkälle."
Wanderberghen selityksessä on oma logiikkansa, mutta se ei poista tosiasiaa, että ratkaisu tekee Red Steel 2:sta melko geneerisen perusmätkeen oloisen. Miekkailu on onneksi perustaltaan hauskaa, joten lopullisen tuomion voi antaa vasta pelin ilmestyessä loppuvuodesta.
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 31.8.2009.
www.masseffect.com
Viime vuosien kovimman pelin jatko-osaa pääsi kesällä vihdoin pelaamaan. Nähdyn perusteella Mässy kakkosessa on entistä synkempi ja vauhdikkaampi scifitarina.
Biowarella on tällä hetkellä työn alla tukku pelejä, mutta joukosta varmasti kaikkein odotetuin on moderniksi klassikoksi nousseen Mass Effectin kakkososa. Trilogiaksi luvatun scifisaagan jatkoa pidettiin pitkään vakan alla, mutta aika on käytetty hyödyksi. Jatkon lupaillaan korjaavan ne viimeisetkin originaalissa närää aiheuttaneet pikkuasiat.
"Galaksin tutkittavat planeetat eivät ole enää vain kuolleita kallioita, vaan niissä on enemmän elämää ja tekemistä. Jokaisessa paikassa on oma pieni tarinansa, joka tekee sivutehtävistä aikaisempaa mielekkäämpiä", sanoo Mass Effect 2:n tuottaja Casey Hudson.
Tyhjiössä leijuvien murkuloiden tutkiminen on uusittu kokonaan. Aikaisemman yksinkertaisen napinpainalluksen sijasta planeettojen pintoja skannaillaan tarkemmin esimerkiksi mineraalien ja sopivien laskeutumispaikkojen toivossa. Pinnalla liikutaan pelkän vanhan Mako-ajelun sijasta vaihtelevasti joko jalan tai tutulla panssariautolla.
Koko galaktisen tutkimuksen perusta muuttuu kakkosessa, sillä sankarin Normandy-aluksella on nyt rajattu polttoainemäärä ja kulkuvälinettä voi myös päivittää pelin edetessä. Tarkempia tietoja virittelyn laajuudesta ei vielä osattu antaa, mutta polttoaine on luultavasti tarkoitettu lisäämään peliin jonkinlainen rahareikä. Ykkösessähän tietyn pisteen jälkeen rahalla ei enää tehnyt mitään, joten sen kuluttaminen johonkin on vain järkevää.
Minkä taakseen jättää
Mass Effectin tallennuksista kannattaa pitää kiinni, sillä vanhan sankarinsa voi siirtää kakkososaan. Kopiointi ei silti ole aivan suora, sillä hahmon ominaisuudet nollautuvat tasosta riippumatta. "Tätä ei tehdä vain pelitasapainon säilyttämisen takia, vaan asialle on myöhemmin paljastettava tarinallinen syy", kiusoittelee Biowaren Jarrett Lee.
Vanhan hahmon kopioimisen juju on ominaisuuksien säilyttämisen sijasta tarinan jatkuvuus ja syventäminen. Kaikki edellisessä osassa tehdyt päätökset periytyvät suoraan kakkoseen. Kuolleet kaverit ovat edelleen kuolleita ja henkiin jääneet suhtautuvat Shepardiin eri tavoin sen mukaan, millaisia päätöksiä aikaisemmin tuli tehtyä. Ykkösen lopussa tehdyt isommat päätökset ovat nekin edelleen voimassa ja sankari joutuu elämään tekojensa kanssa.
Vaikka mukana on edellisestä osasta tuttuja naamoja, on osien välissä tapahtunut paljon. Niinpä tilaa löytyy myös uusille hahmoille. Toimivan tiimin kasaaminen on tekijöiden mukaan tärkeä osa Mass Effect 2:ta, jonka loppu voi vaihdella dramaattisesti sen mukaan, miten Shepard kohtelee alaisiaan ja kuinka hyvin hän valmistautuu. Tämä ei todellakaan ole pelkkää sanahelinää, sillä esitetty pätkä näytti, kuinka kylmästi sankarille voi viimeisessä itsemurhatehtävässä käydä. Mass Effect 2 on tunnelmiltaan paljon ykkösosaa synkempi, ja se heijastuu myös Shepardin mahdolliseen kohtaloon.
Jos matkasta selviää hengissä, ei peli pääty lopputeksteihin. Galaksin tutkimista ja sivutehtävien tekemistä voi jatkaa vapaasti pääjuonen loppumisen jälkeen, mikä on varmasti monelle miellyttävä uutinen. Tästä voisi ymmärtää, että mahdolliset netistä imuroitavat lisätehtävät toimivat myös pelin lopputallennuksella, mutta asiaa tai edes suunnitelmia nettilisistä ei vielä haluttu kommentoida sen enempää.
Mutta onko paha hahmo tuomittu kuolemaan ja vain hyvis pääsee lopussa pälkähästä? Ei ainakaan Casey Hudsonin mukaan: "Shepardia voi edelleen pelata oman mielensä mukaan, eikä tämä suoraan määritä sitä, miten lopussa käy. Julman pragmaattinen hahmo voi herättää miehistön kunnioituksen siinä missä joviaali johtajakin. Enemmän on kyse siitä, että loppuun täytyy olla kunnolla valmistautunut. Päätökseen ei missään nimessä pidä rynnätä siinä luulossa, että kaikki menee joka tapauksessa putkeen, koska niinhän peleissä aina käy."
Enemmän vauhtia ja käänteitä
Vaikka keskustelu toimi jo ykkösessä mahtavasti, on sitä hienosäädetty hiukan lisää. Mukana on nyt satunnaisesti esiin hyppäävä keskeytysoptio, jonka valitseminen muuttaa sanailun suuntaa yleensä dramaattisesti. Demossa esimerkiksi vartijan kanssa käytävän väittelyn pystyi lopettamaan lyhyeen potkaisemalla miehen tylysti alas hissikuiluun sivistyneen keskustelun sijasta. Toisessa dialogissa salamurhan kohteelta pystyi kiristämään rahaa. Keskeytyksestä kertova merkki ilmestyy lyhykäisesti ruudun vasempaan alanurkkaan, enkä itse esimerkiksi edes huomannut sitä ensimmäisellä kerralla. Tekijät lupailevat virittelevänsä siitä helpommin havaittavan ennen julkaisua.
Keskustelun tavoin myös taistelua on terävöitetty entisestään. Omia ja ryhmäjäsenten ominaisuuksia ja esimerkiksi erilaisia ammustyyppejä voi sitoa pikanäppäimiin, joten taistelua ei tarvitse välttämättä pysäyttää käskyjen antamista varten. Suurin muutos on ehkä se, että kuumenemisen sijasta aseet kuluttavat ammuksia, joten lataaminen on pakollista. Ratkaisuun päädyttiin osittain sen takia, että aseet haluttiin tehdä tyydyttävämmiksi käyttää heti alusta lähtien. Eli matalan tason hahmokin osuu nyt johonkin parin ensimmäisen luodin jälkeen ja tykki ei ylikuumene parista sarjasta.
Vihollisilla on vihdoin kunnolliset osumapaikat, ja vastustajilta voi ampua esimerkiksi jalat alta. Lisäksi erilaisia asetyyppejä on lisätty yhteensä yhdeksän kappaletta ja mukana kannetaan aina tehtävän alussa valittavaa raskaampaa asetta, kuten esimerkiksi raketinheitintä. Pienien esteiden yli voi kiivetä, ja lopputuloksena taistelu on huomattavasti aikaisempaa vauhdikkaampaa. Pikapainikkeiden käyttö on helppoa ja erityisesti osumapaikkojen lisäys tekee räiskinnästä paljon dynaamisempaa. Tiukemmissa paikoissa voi edelleen käyttää tuttua käskypyörää, mutta siihen täytyi hypätä paljon aikaisempaa harvemmin ainakin helpohkon demon taisteluosuuksissa. Korkeammilla vaikeustasoilla taktiikkaa luultavasti tarvitaan edelleen enemmän.
Koska aseita täytyy nyt ladata, muuttuu työkalujen virittely jonkin verran. Samoin kankeaa inventaariota parannellaan, mutta näitä ei vielä päässyt testiversiossa kokeilemaan.
Valehtelisin, jos väittäisin odottaneeni Mass Effect 2:lta mitään muuta kuin jotain todella hyvää. En joutunut pettymään, sillä kaikki näytetyt ja luvatut muutokset tuntuvat selkeiltä parannuksilta jo valmiiksi toimivaan kokonaisuuteen. Mitähän tekemistä sitä keksisi kevääseen 2010 asti?
