Yksi PlayStationin lippulaivoista, Resident Evil 2, on megamakea, pelottava, verinen ja vauhdikas kauhuseikkailu. Resident Evil 2 on myös yksinkertainen, huonosti näytelty, kökkögrafiikkainen jatko-osa, joka ei edes eroa merkittävästi alkuperäisestä.
Totta kumpikin näkökulma. Mutta koska huono näyttely kuuluu asiaan, ennalta-arvattavuus ei tapa pelin tarjoamia säväreitä, ja kun jo ykkönen oli hyvä, on kakkospelin identtisyys oikeastaan vain plussaa.
Umbrella on paha, paha firma, joka Resident Evil ykkösessä kehitteli korpeen rakennetussa kartanossaan inhottavaa T-virusta sotilaskäyttöön. Pöpö muutti saastuttamansa ihmiset elävien lihaa himoaviksi zombeiksi, jotka eivät pudonneet ennen kuin elopaino oli kohonnut lyijylippaallisen verran. Läheisen Raccoon Cityn poliisivoimien STARS-erikoisryhmä pisti touhulle stopin, mutta hinta oli hirmuinen: vain kaksi iskuryhmän jäsentä selvisi.
Nyt tapahtumista on kulunut kaksi kuukautta, mutta jokin on pielessä. Tapauksen tutkimus ei etene, Umbrellaa vastaan kerättyä todistusaineistoa ei ole tai se on hukkunut ja niin päin pois. Sitten lävähtää. Kaupunkilaiset muuttuvat laumoissa zombeiksi, ja poliisien puolustus murtuu nopeasti aivottomien elävien kuolleiden hyökkäyksen alla. Miten tämä on mahdollista _ T-virushan tuhottiin?
Tästä alkaa peli, joko ensimmäistä päivää poliisina toimivan Leonin tai veljeään etsivän Clairen pöksyissä tutisten.
Yksin pimeässä
George Romeron hienosta Dead-trilogiasta vaikutteensa imenyt Resident Evil 2 on toimintarikas ja gorentäyteinen kauhuseikkailu, jossa etsitään esineitä, joilla sitten ratkaistaan puzzleja. Puzzlet ovat kaikki ovien auki saamista tai muuta kulkureitin avaamista, yleensä avaimia, numeroyhdistelmiä tai työkaluja käyttäen.
Vastassa on zombeja ja muita hirviöitä, joita lahdataan veitsellä, tuliaseilla, liekinheittimellä ja niin päin pois. Helpolla vaikeustasolla ammuksia on loputtomasti ja käytössä on todella tehokkaita konetuliaseita, normaalilla vaikeustasolla aseena käytellään pääasiassa pistoolia ja haulikkoa ja ammuksia on riittämättömästi. Veressä ei säästellä, ja hilpeitä yksityiskohtia on runsaasti. Repesin kunnolla, kun Claire ensimmäisen kerran potkaisi jalkaansa tarraavan zombin pään nevadaan.
Vaikka Resident Evil 2 on seikkailuna lyhyt, kestää se useamman läpipeluun. Peli tulee kahdella CD:llä, ja käytetty CD määrää sen, onko päähenkilönä Claire vaiko Leon. Seikkailu on kummallakin pääpiirteissään sama, mutta tavaroiden paikat ovat muuttuneet ja muitakin pikkueroja on. Tämän lisäksi voi valita joko pelin euro- tai japsi-Pleikkariversion, joissa niissäkin on pieniä eroja. Nopea läpipeluu palkitaan vielä lisähahmoilla ja muilla ekstroilla.
Ehdin pelata pelin helpomman skenaarion läpi Leonina, Clairena pääsin noin puoliväliin. Peli alkaa menevästi, jatkuu sopivan vaikeana, ja loppuu taas vauhdikkaasti. Juoni on hyvin ennalta-arvattava pakollisine pettureineen päivineen, mutta vain lopun ällöttävä hempeily aiheutti gagh-efektin. Ehkäpä kuvittelen, mutta ykkösessä tuntui olevan enemmän bullshit-dialogia, kakkosessa sen sijaan jutustelu ei kertaakaan tuntunut turhalta.
Vanhahtava toteutus
Pelisysteemi on identtinen alkuperäisen kanssa. Resident Evil -arvostelujen perinteeseen kuuluu, että Alone in the Dark on pakko mainita, sillä Alone ensimmäisenä keksi käyttää elokuvamaisia, jatkuvasti vaihtuvia, piirrettyjä taustoja, joiden päällä liikkuu vektoreista rakennettuja hahmoja. Ratkaisu toimii erinomaisesti, vaikka sekoittaakin suuntavaistoa. Onneksi pelin kartta toimii hyvin.
Grafiikka on vähemmän suttuisen oloista kuin ykkösessä, mutta Playstationin legoja ei ole mitenkään pehmennetty, joten taustat näyttävät korostetun rosoisilta 3D-kortin piirtämien vektoreiden rinnalla. Sen sijaan animaatioille on selvästikin tehty jotain, koska ne näyttävät hyviltä, eivätkä rikkoudu laatikoiksi tai muutu sameiksi, kuten vaikkapa Final Fantasy seiskan leffapätkät.
Taustamusiikki on rauhallista huminaa, joka ei jää mieleen, mutta luo voimakkaan jännitetilan. Kun romppaa pitkin tyhjiä käytäviä, tasaantuu miettimään edessä olevaa puzzlea. Rauhallisuus on kuitenkin illuusio, tyven ennen myrskyä: äkkiä vieressä olevan ikkunan läpi hyökkää hirviö, musiikki muuttuu täysin ja pulssi hypähtää epäterveellisesti. Onnittelut tekijöille, edellisen kerran säikyin ResEvilin malliin kakarana Evil Dead -videoita tiiratessani.
Kun ennen joutui käymään inventaarioruudussa tietääkseen hahmonsa terveydentilan, alkavat sankarit nyt pidellä vatsaansa ja ontua osumia saadessaan. Ihmishahmojen animaatio on joiltain osin luonnottoman jäykkää, mutta hirviöiden liikehdintä näyttää erinomaiselta.
Vanhat virheet
Romero-perinteen lisäksi Resident Evil 2 tekee kunniaa PlayStation-perinteelle, mikä ei ole niinkään hyvä juttu. Kammottavaa tavarasysteemiä ei ole muutettu suuntaan tai toiseen. Tilaa on liian pienelle tavaramäärälle, mikä aiheuttaa valtavat määrät turhaa juoksemista tallennuspisteillä ja keinotekoisesti pidentää peliaikaa. Esimerkki: löydät lataamattoman aseen ja siihen sopivia ammuksia. Repussasi on yksi tyhjä lokero. Voit kerätä aseen, mutta et ladata sitä, koska ammukset joutuu poimimaan ensin reppuun. El Suckamundo. Turhaa tavaraa ei edes voi pudottaa maastoon.
Tilanteen tallennus on toinen heikkous. Pelin voi tallentaa vain löytämällä kirjoituskoneen, johon sitten työntää mustenauhan. Ensimmäistä kertaa pelatessaan nauhat käyvät vähiin, jolleivät kokonaan lopu, mutta uusintapelikerroilla ne riittävät paremmin.
Sidewinder-padi sopi peliin kuin nakutettu, eikä näppiksellä pelaaminenkaan tuota ongelmia. Koska kuvakulma vaihtuu koko ajan, sujuu hahmojen ohjaus periaatteella "pyöritä naama oikeaan suuntaan, sitten liiku eteen". Tämä vaatii jonkin verran totuttelua.
Kyllä tämän parissa vähintään muutama viikonloppu vierähtää. Uudentyyppiset puzzlet olisivat olleet hyvä juttu, sillä nyt peli voi olla veteraaneille liiankin läpihuutojuttu. Elinikää kuitenkin pidentää se, että kun pelin on kerran selvittänyt, avautuu pelattavaksi vaikeampi kakkosskenaario.
Toisaalta, Resident Evilit (varsinkin kakkonen) ovat niitä harvoja oikeasti pelottavia kauhuseikkailuja. Mielummin lyhyt ja tiivis kokemus kuin kuukausi kliseitä.
85
