Ridge Racer oli PSP:n parhaita julkaisupelejä. Kakkonen jatkaa tuttua kaavaa jopa niin tarkasti, että minun piti tarkistaa, että koneessa oli todellakin kakkososa. 42 radasta peräti 18 on tuttuja sarjan aiemmista inkarnaatioista. Ratojen suuri määrä on näennäistä, sillä baanoja ajetaan etu- ja takaperin ja samoja pätkiä on kierrätetty surutta. Tämä ei haittaa, sillä mutkaiset tiet ovat upeita ja hienosti suunniteltuja. Kolme uutta pelimuotoa (arcade, duel ja survival) eivät mullista maailmaa, mutta ovat mukava lisä kaahausvalikoimaan. Tuhoutumattomat autot taittuvat mutkissa totutusti liioiteltuun sladiin ja kerryttävät nitroja. Arcademainen ohjaus hipoo lähes täydellisyyttä ja ajamisessa on todellista tekemisen makua. Ajofiilistä nostaa menevä teknobiitti, jonka tutut sävelet hivelevät kuulohermoa. Aloituskynnys on olematon, mutta vaikeustaso kasvaa vääjäämättä. PSP:sta on loihdittu kiitettävästi tehoja, sillä maisemat päivittyvät ripeästi, minkä lisäksi ruudulla vierailevat suihkarit ja helikopterit nostavat tunnelmaa. Kaikki toimii erinomaisesti, eikä edes kanssakilpailijoiden kuminauhatekoäly jaksa harmittaa. Kimppakaahaus onnistuu langattomasti kahdeksan hengen voimin lähiverkossa, mutta nettiin ei ole asiaa. Ridge Racer 2 ainoa vika on, ettei siinä ole edellisen version omistajalle mitään uutta. Kyseessä on silti erittäin sujuva ja selkäydintä kutittavaa autoiluviihdettä, jossa sormet kärsivät, mutta sielu nauttii. Kuten joku japanilainen pömpöösi kuolemattomasti sanoi, "It’s Riiiiidge Racer!" **** (neljä tähteä)
