Ridge Racer -arcadekaahaus on PSP:n julkaisulistan varma nakki: peli, jota on mahdoton vihata. Se on sydäntäsärkevän kaunis, sujuvan pelattava ja helppo oppia. Lisäksi Ridge Racer tykittää kaahailun taustalle tappavaa teknobiittiä, joka saa väkisin jalan vipattamaan.
Namcon Ridge Racer -sarjaa voi hyvin pitää arcadekaahauksen peruspilarina. PSP:n Ridge Racer on kunnianosoitus sarjalle. Suuri osa pelin radoista, autoista ja musiikista on kierrätetty aiemmista osista, mikä saattaa häiritä arpisimpia veteraaneja. Meille muille sillä ei ole merkitystä.
Radat ovat hyvin suunniteltuja ja mielenkiintoisia. Graafiset jipot, kuten taivaalla lentävät lentokoneet ja helikopterit sekä kaupungilla kolisevat junat, pitävät menon koko ajan elävänä. Riipaisevan hienot öiset kaupunkimaisemat toistuvat uljaasti PSP:n kirkkaalta ja tarkalta näytöltä.
Äänimaailman täyttää pääasiassa taustalla raikaava teknomusa. Mukana on niin klassista kamaa aikaisemmista Ridge Racereista kuin myös remixejä ja uutta tuotantoa. Muuten äänimaailma on vaisu. Selostajan huutelut ovat tuttua arcadejuttua, mutta törmäysten rysähdykset ovat kovin vaatimattomia. Törmäykset ovat muutenkin kliinisiä tuuppaisuja, jotka eivät juuri tunnelmaa nostata.
Ridge Racerin suurin miinus tulee kuminauhatekoälystä, joka suhteuttaa vauhtiaan pelaajan ajamiseen. Ohitettavat konekuskit osaavat sentään peitellä ajolinjoja, mikä on tiukoissa paikoissa riemastuttavan ärsyttävää. Jos konekuskit eivät kiinnosta, ajaa voi myös kelloa ja haamuautoa vastaan. Kaahaamaan pääsee myös PSP:n langattoman verkon kautta kavereita vastaan.
Ridge Racer on teknisesti moitteeton kaahaus, jonka pariin on aina helppo ja miellyttävä palata. Maailmalla peli on kerännyt tukuittain kehuja ja aivan aiheesta. Hyvät kaahaukset eivät koskaan kuole.
Neljä tähteä
