Rikkaaseen Robotech-maailmaan kuuluu valtavia avaruusaluksia ja muotoa muuttavia Veritech-sotakoneita. Robotech: Invasion korvaa kiinnostavat megamasiinat mopoilla.

Rapakon takana suosittu Robotech-anime perustuu kolmeen japanilaiseen sarjaan, joilla ei ole alun perin mitään tekemistä toistensa kanssa. Robotech: Invasion hukkaa lähdemateriaalin jännittävän jättirobottipotentiaalin, sillä se perustuu sarjan viimeiseen New Generation -kolmannekseen: invid-muukalaiset hallitsevat maata ja konemaisten valloittajien kukistaminen jää ihmisten hajanaisten vastarintapesäkkeiden harteille.

Toisin kuin naseva Transformers (Pelit 5/04, 93 pistettä), Robotech: Invasion on tusinamuottiin valettua ja maanläheistä putkijuoksuräiskintää. Taisteluareenat paisuvat välillä miellyttävän laajoiksi, mutta räiskettä rytmittävää tutkimusmatkailua tai pohdintaa ei tarvita. Pyssymies tuupitaan ja karsinoidaan oikeaan osoitteeseen taistelunäytön nuolella, joka opastaa kädestä pitäen seuraavan kohteen luokse. Jos sankari haluaa mennä jonnekin muualle, kukkulat, pysyvästi lukitut ovet ja näkymättömät voimakentät estävät aikeet.

Lähdön ja maalin välissä norkoilee vaihteleva määrä vihamielisiä ihmisrosvoja ja lentäviä tai maahan sidottuja invid-sotureita. Viholliset vyöryvät kimppuun tasaisen tappavaa tahtia ja masentavan suoraviivaisella hakkaa päälle -taktiikalla. Invidien kuviot säilyvät helposti ennakoitavina rivimiehistä loppupomoon asti. Muukalaiset hyökkäävät jopa runsaan puolen tusinan masiinan ryhmissä, mutta väliäkö hällä, kun kaikki eivät ui kerralla liiveihin.

Nujakointia helpotetaan entisestään viholliset paljastavalla tutkalla ja invidien protoculture-energiajälkeen lukittuvalla tähtäyssysteemillä. Kun yhtälöön lisätään käytännössä rajattomat ammukset ja ripeästi latautuva suojakenttä, taisteluista katoaa haaste ja jännite. Tiukkoja paikkoja väsätään puoliväkisin surkeasti puolustautuvilla, mutta etenemisen kannalta välttämättömillä kavereilla. Rehdit taistelukuolemat ovat harvinaisia työtapaturmia.

Motskarijengi iskee

Robotechin peruskaavaa rikotaan taistelupanssarilla, joka muuttuu tarpeen tullen moottoripyöräksi. Prätkällä kaahaamista kaivataan etenkin pommitusreissujen jälkeisillä pakomatkoilla. Täyttä hönkää syöksyvä motskari singahtaa kumpujen ja töyssyjen päältä kevyesti huikeisiin ilmalentoihin. Vain poikkeuksellisen surkeat alastulot tai selkeät nokkakolarit kaatavat vakaan pyörän.

Rälläämistä uhkaavat viholliset niitataan motskarin hakeutuvilla ohjuksilla. Taistelumielessä revittely on ohjuksista huolimatta riskialtista puuhaa, sillä latautuva suojakenttä ei toimi mopomuodossa. Motskari on harmittavasti puvun ainoa muunnosjippo.

Robotech: Invasion nousee harmaan massan yläpuolelle vain yhdellä osa-alueella. Messevästä musiikista vastaa 1990-luvun taitteessa Amiga-skenessä vaikuttanut ja muun muassa Freedom Fightersin taustat säveltänyt Jesper Kyd. Taisteluiden ja muiden dramaattisten tilanteiden tunnelmaa tiivistetään muhkean orkesteripauhun ja rytmikkään konebiitin yhdistelmillä.

GameSpyn läpi rullaavat kahdeksan pelaajan nettikamppailut kattavat kaikki perusvaihtoehdot. Vastustajia rökitetään tappomatsissa, tiimitappomatsissa ja lipunryöstössä. Energian kerääjien valloitus on perusmättöä lupsakkaampaa ja harvojen pelaajien karsastamaa vääntöä. Kahakat pyörivät sujuvasti ja automaattitähtäyksen saa onneksi pois päältä. Kahdeksan kentän valikoima ja yhden käden sormilla laskettavat pelaajamäärät eivät kuitenkaan riitä kovin pitkälle. Ranking-listoilla ei pääse pätemään, sillä otteluiden tuloksia ei tilastoida.

Jos Robotech-universumi ei kiinnosta tippaakaan, Robotech: Invasionin arvo on erittäin kyseenalainen. Ylettömän paapomisen ja vaisun ammuskelun vesittämän räiskintäpelin mielekkyys on lähellä nollaa. Alelaarit ovat pullollaan vastaavia tai parempia tapauksia.

* * * * *

Robotech - animefanituksen alkulähteet

1980-luvun puolivälissä syntynyt Robotech-sarja esitteli japanilaiset anime-piirretyt länsimaisille massoille. Jättimäiset avaruusalukset, vauhdikkaat taistelut ja hurjat muukalaishirviöt löivät ällikällä kiltin Disneyn varjossa kasvaneen sukupolven.

Harmony Goldin Robotechiä voidaan pitää amerikkalaisten luomana kokonaisuutena, vaikka piirrosjälki on lähtöisin japanilaisista kynistä. Sarjan pohjana toimii 36-osainen Super Dimension Fortress: Macross, jossa muukalaisten hyökkäys pidetään loitolla poppistaran laululla. Harmony Goldin pomot eivät uskoneet, että moinen huumorijuoni uppoaisi tunnetusti laatuviihdettä ahmiviin amerikkalaisiin. Sarja oli myös liian lyhyt, sillä tv-syndikaatin ohjenuoran mukaan minimipituus oli 65 osaa: yksi jakso joka arkipäivä kolmentoista viikon ajan.

Animea tunteva tuottaja-käsikirjoittaja Carl Macek yhdisti Macrossiin kaksi muuta päällisin puolin saman näköistä Tatsunoko Productionsin scifi-sarjaa. Genesis Climber Mospeada ja Super Dimensional Cavalry Southern Cross täydensivät täysin uusiksi käsikirjoitetun sarjan 85-osaiseksi scifisaippuaksi. Robotech-sarjan vaativa editointi- ja dubbaustyö annettiin hollywoodilaiselle Intersound-jälkituotantolaitokselle. Markkinointimielessä ennen sarjan aloitusta julkaistu Codename: Robotech -videoleffa yhdistää sarjan alkupään jaksot kököksi elokuvaksi.

Robotech rysähti voimalla amerikkalaisiin telkkareihin vuonna 1985. Klassisen Robotechin tarina jakautuu kolmeen kokonaisuuteen: Macross Saga (osat 1-36), Robotech Masters (osat 37-60, Southern Cross) ja New Generation (osat 61-85, Mospeada). Macekin sinällään pätevän työn tuloksena monet animefanit ovat nykyään ymmällään Robotechin ja alkuperäisten mechasarjojen syy-seuraussuhteista. Robotechin ja japanilaisten sarjojen DVD-julkaisut eivät juuri helpota fanin arkea.

Vuonna 1986 suosionsa huipulla ratsastaneesta Robotechistä on vuosien mittaan julkaistu läjäpäin sarjakuvia, kirjoja ja leluja. Uusi, suoraan osasta 85 jatkuva Robotech-sarja ja -elokuva ovat tekeillä ja niiden pitäisi ilmaantua levitykseen vuoden 2005 kuluessa.

Lisätietoja ja kattavia tuotelistoja nettiosoitteesta: www.robotech.com.

Petri Heikkinen