Olen pitkään ja hartaasti toivonut, että fanittamani TurboRaketti-räiskinnät tekisivät paluun. Rocket Riot ei ole aivan sitä, mitä toivoin, mutta liippaa tarpeeksi läheltä. Jalattomat rakettimiehet lentävät maastossa ja posauttelevat toisiaan singoilla. Painovoima vaikuttaa kaikkeen, joten ilman työntövoimaa miehet ja ammukset putoavat maahan.
Toisin kuin perinteisissä rakettiräimeissä, maastoon törmääminen ei satu lainkaan. Törmäily on jopa osa peli-ideaa, sillä osuman aiheuttama räjähdys kaivaa maastoon reikiä. Paksujen seinienkin läpi pystyy kaivautumaan, eikä missään ole pomminvarmaa levähdyspaikkaa. Vauhti ja liukuhihnalta rullaavat vaaralliset tilanteet ovat aina toiminnan keskiössä. Rautaisten refleksien ja tarkan sihdin siivittämä jatkuva liike ovat jokaisen kentän perusvaatimuksia.
Eikä muuta juuri tarvita, sillä valtaosa nopeatempoisesta yksinpelistä kuluu vihollisia teilatessa. Joitakin tehtäviä höystetään tiettyjen kohteiden tuhoamisella, pomovastuksilla ja rakettirugbyllä, jossa pallo raahataan tulituksen lomassa maaliin. Sujuvan moninpelin sisältö on sama kuin yksinpelissäkin, mutta pomovastukset korvataan kukkulan kuningas -pelimuodolla. Ainoaksi merkittäväksi harminaiheeksi nousivat kesän autioittamat moninpeliserverit.
Rocket Riot on viihdyttävää räimettä, mutta se on kevyeen sisältöönsä nähden hiukan liian tyyris tapaus. Eikä se loppujen lopuksi onnistunut lieventämään maltilla modernisoidun TurboRaketin himoani.
