Tervetuloa Nu Earthiin, koko maailmankaikkeuden surkeimmalle murikalle. Täällä jatkuva sota on ongelmista pienin.

Sarjakuvanystävät kavahtivat kuullessaan, että karseasta Judge Dredd: Dredd vs. Death-pelistä (Pelit 13/03, 72 pistettä) vastuussa oleva Rebellion Games pureutuu nyt toiseen ostamansa 2000AD-lehden kulttihahmoista. Tällä kertaa herätetään henkiin Rogue Trooper, synkän tulevaisuuden myrkynsininen supersotilas. Tekeekö tämä kolmannen persoonan räiskintä kunniaa alkuperäisteokselle, vai sorrutaanko taas kuvainraastamiseen?

Nu Earth on strategisen sijaintinsa takia jatkuva taistelukenttä, ja ennen niin puhtoinen luonto on nyt kemiallisten aseiden läpeensä myrkyttämä. Koska tavalliset soltut tarvitsevat suojavarusteita, on eteläisten sodanjohto Millicom kehittänyt Geneettisen Jalkaväen eli GI:t, joukon mutanttisotilaita, jotka pystyvät selviämään Nu Earthin pahimmissakin sinappikaasuissa paljain nahoin.

Uuden sukupolven sotureiden neitsyttehtävä menee päin mäntyä, koska nortit tiesivät valmistautua hyökkäykseen. Verilöylyn ainoa henkiinjäänyt on Rogue, joka lähtee kostamaan tiedot vuotaneelle Millicom-petturille.

Yhden miehen tiimi

Sarjakuvasta tuttu jippo on hauska: vaikka Rogue on ainoa henkiinjäänyt, hän ei taistele yksin. Sankarin kolme alussa kuollutta kaveria majailevat biosirujen ansiosta Roguen varusteissa auttamassa sankaria parhaansa mukaan ja heittämässä huulta tuonpuoleisesta.

Kiväärissä asuva Gunnar auttaa automaattitähtäyksellään kömpelöä tatilla sohimista, joskaan ei silti täysin pelasta sitä. Tykki voi myös jäädä maahan itsenäiseksi tulitueksi pelaajan räiskiessä pistoolilla. Temppu toimii näppärästi, vaikka sen käyttöön sopivia tilanteita on vähän. Kypärään asennettu Helm toimii hakkerina ja pystyy luomaan Roguesta hiukan turhanoloisen hologrammikopion norttien harhautukseksi.

Luoteja, uusia aseita ja muuta krääsää ei kerätä maastosta, vaan repussa majaileva Bagman valmistaa ne löydettyjen piirustusten avulla romuraudasta, jota kerätään sinne tänne ripotelluista roskaläjistä ja vihollisten ruumiista. Näppärästi syntyvä asevalikoima on varsin monipuolinen. Perustykki toimii myös kiikarikiväärinä, ja myöhemmillä päivityksillä Gunnar muutetaan myös ilmatorjuntatykiksi, haulikoksi ja moneksi muuksi tuliluikuksi. Repunpohjalla kulkee myös neljää erilaista kranaattityyppiä. Hirveästi käyttöä niille ei kyllä ollut, sillä kömpelön ristiohjainvalikon takia aseita ei tule vaihdeltua kesken tulitaistelun, vaan verityöt tehdään lähes kokonaan perusrynkyllä ja normikranaateilla.

Vaikeusaste on sopivan kipakka. Hektisissä tulitaisteluissa avainasemassa on suojautuminen, sillä sininen supermieskään ei kestä tulessa makaamista muutamaa sekuntia kauempaa. Suojasta suojaan eteneminen, nurkan taakse kurkkiminen ja lyhyet sarjat tuntuvat vaihteeksi melkein oikealta tulitaistelulta. Viholliset eivät ole täysiä tampioita, vaan hakeutuvat suojaan, tähtäävät armottoman tarkasti ja miehittävät parhaat ampumapaikat nopeasti. Lisäksi nortinpiruilla on apunaan aikamoinen arsenaali ilmavoimista mekaanisiin panssarihaarniskoihin. Lukuisat kuolemat eivät ärsytä, sillä henkiinherätyspisteitä on annosteltu hyvin anteliaasti kärhämien väliin.

Uus-Maa on niin kauhia

Vaikka graafinen ilme on melko mitäänsanomaton, on kenttäsuunnittelu kiitettävää. Sotatantereilla on oma persoonallinen ilmeensä, ulkoilmojen laajat sotakentät ja sisätilojen hiostava käytävähippa ovat hyvässä tasapainossa, ja välillä pääsee räiskimään kulkuvälineistä. Kokemusta ryydittävät hyvin tehdyt räsynukkefysiikat ja ihan kohtalaiset äänet. Musiikki ei säväytä.

Perinteinen kostotarina löyhä ja hämärä. Alun epäonnistuneesta taistelusta Rogue muuttuu hätäisesti itsenäiseksi onnensoturiksi ilman sen kummempia selittelyjä. Levoton kerrontatyyli jatkuu aina tökeröön loppuun asti, jossa pedataan jatko-osaa sillä kaikkein tylsimmällä kikalla. Lysti jäi muutenkin vähän lyhyeksi.

Moninpeliä on tarjolla jaetulla ruudulla, LANissa ja verkossa. Pelimuodot vaihtelevat kartoittain ihan mukavasti hyökkäystehtävistä puolustukseen. Yllättäen pelaajat eivät matsaa toisiaan vastaan, vaan toimivat yhtenä GI-joukkueena valtavaa norttijoukkoa vastaan. Sääli, ettei varsinaisessa juonipelissä ole co-opia vaihtoehtona.

Rogue Trooper ei ole millään tavalla innovatiivinen tai edes hirveän omaperäinen peli. Se on ihan tavallinen, hyvin toimiva räiskintä, jota on hauska pelata. Kun se käyttää arvokkaan lisenssinsä hyvin, eiköhän Rogue kelpaa fanipojillekin. Mutta onko niitä Suomessa?