Ropecon 96 - Omituisten otusten kerho

Roolipeliharrastajien oma tapahtuma RopeCon järjestettiin nyt kolmannen kerran. Ympäristönä oli Helsingin Hakaniemessä sijaitseva Paasitorni, mutta osansa omituisesti pukeutuneista osallistujista sai myös Hakaniemen tori.

Roolipelikansan vuoden kestänyt odotus sai täyttymyksensä elokuun alkupäivinä, kun RopeCon 96 starttasi omana erillisenä tapahtumanaan. Viime vuonnahan RopeCon järjestettiin yhtä aikaa Assemblyn ja pelimessujen kanssa. Viikonlopun aikana kaikki roolipelien osa-alueet olivat harrastajien ahkerassa syynissä, uutena tulokkaana olivat liveroolipelit eli larpit.

Laidasta laitaan

Osallistujia oli paikalla ilahduttavan runsaasti, reilusti toistatuhatta. Suurin osa kävijöistä oli iältään 14-23 vuotta. Tyttöjä oli mukana yhtä lailla kuin poikiakin, mutta suurin osa heistä lienee ollut kiinnostuneita live-roolipeleistä, kun taas miniatyyreillä ja korteilla pelaaminen tuntui jäävän vähän toisella kymmenellä oleville pojille.

Yleisön kirjavuutta lisäsivät monen innokkaan larppaajan rooliasut, joita tavalliset kadunkulkijat saivat ihmetellä Hakaniemen toria myöten. Vaivaa oli nähty uskomattoman paljon, monenlaisten fantasia-asuisten örkkien ja haltioiden lisäksi vastaan käveli mitä mielikuvituksekkaimpia otuksia. Kerrankin Starfleet-univormussa tunsi olonsa oikein kotoisaksi.

Ohjelma oli monipuolinen seminaareista bofferiturnajaisiin, pääosa oli kuitenkin pelaamisella. Tunnelmallisen Paasitornin monien kerroksien saleissa ja huoneissa oli viikonlopun ajan käynnissä jatkuvasti useita rooli-, miniatyyri- ja keräilykorttipelejä. Kortti- ja figupeleistä oli myös turnauksia ja lisäksi kilpailua käytiin parhaiten maalatuista miniatyyreista ja dioraamoista (miniatyyriasetelmista). Meno ei hidastunut öisinkään, jolloin saattoi osallistua vaikkapa Vampire-larppiin.

Kunniavieraina oli tuttuun tapaan roolipeliguruja. Miniatyyripeleistään tunnettu Games Workshopin Andy Chambers ja FASA Corporationin Shadowrunin, Earthdawnin ja Battle Techin kehittelijä Tom Dowd puhuivat useaan otteeseen yleisölle nykyisistä ja tulevista peleistä. Yleisö sai myös esittää kysymyksiään kunniavieraille.

Blood Bowl ja bofferit

Larpit herättivät erityisen paljon mielenkiintoa. Alan yhdistysten esittelypöydiltä saikin hyvin informaatiota ja innoitusta, ja larppisalissa pyöri koko viikonlopun ajan pukuompelu- ja maskeerauskurssi. Live-pelaamista esiteltiin niin improvisaationäytelmän kuin syväluotaavien esitelmien ja paneelikeskustelujenkin voimin.

Paasitornin edustan puistossa käytiin kolmen päivän aikana bofferi- eli pehmomiekkaturnajaiset. Bofferit ovat live-pelaajien yleisin aseistus, koska niillä pääsee mätkimään toisia suhteellisen suruttomasti tarvitsematta pelätä mustelmia vakavampia vammoja. Bofferitaistelussakin on toki tarkat säännöt, eikä kuka tahansa mättäjä pysty kruunaamaan itseään turnajaisten voittajaksi. Hyvällä tekniikalla ja pienellä tuurilla karsiutui kilpailijoiden joukosta loppujen lopuksi voittaja, joka sai kiertopalkintona kulkeneen upeasti koristellun teräsmiekan takkansa reunukselle.

Viikonloppu huipentui kaikkien aikojen ensimmäiseen Blood Bowl -liveturnaukseen, joka oli tapahtuman ehdoton suosikki ja yleisömenestys. Blood Bowl on alkujaan lautapeli, jossa mitä eriskummallisimmat joukkueet pelaavat futuristista versiota amerikkalaisesta jalkapallosta. Tarkoituksena on lähinnä rutata vastustajajoukkue, eikä mikään kieroilu ole kiellettyä.

Turnauksessa ottivat toisistaan mittaa muun muassa Joulumaan, Starfleetin ja Otaniemen örkkien joukkueet. Areena täyttyi monenlaisista sotureista ja hirviöistä, ja peli oli sen mukaista. Erät jakaantuivat toimintaan ja mättämiseen, eli viiden sekunnin ajan pallo ja pelaajat olivat liikkeessä, mutta sitten pillin vihellys katkaisi toiminnan ja alkoi vastustajien mukiloiminen. Tämä tapahtui simuloidusti kivi-sakset-paperi-menetelmällä, mutta tuotti huomattavan määrän raatoja kentälle. Oleellisesti pelin kulkuun vaikuttivat tietysti joukkueiden huutosakit, tuomaripeli ja muu jäynä.

Sääntöjen hiomattomuus ja yleinen sählinki eivät ihme kyllä aiheuttaneet enempiä vahinkoja kuin mustelmat, yhden muljahtaneen polven ja yhden aivotärähdyksen. Loppujen lopuksi turnauksen pokaalikin myönnettiin päänsä loppuottelussa kolauttaneelle Joonas Vainiolle, ja kaikki olivat onnellisia.

Blood Bowl sai niin suuren suosion, että Suomen Liveroolipelaajat puuhaavat jo Blood Bowl -liigaa. Lähtökohdat tulevat olemaan puhtaasti eläytyvät, eikä kovaa peliä sallita.

1997?

Yleisesti ottaen RopeCon 96 oli erittäin hyvin onnistunut ja mukava tapahtuma. Paasitorni oli paikanvalintana erittäin sopiva ja tunnelmallinen. Järjestelytöistä vastuussa oli jo aikaisemmatkin Ropeconit järjestänyt ORC, eli Otaniemen roolipeliklubi. Käytännössä tapahtuman vastuu lepäsi viiden puuhamiehen harteilla, joiden uutteruus ja (v)aivojen säästelemättömyys tekivät RopeConista osallistumisen arvoisen. Unohtaa ei sovi tietenkään lukuisaa vapaaehtoisavustajajoukkoa ORCista ja SuoLista.

RopeCon '97 on järjestäjillä vielä pelkkä väsynyt hymy. Toivoa kuitenkin sopii, että pienen toipumisajan ja laskujen selvittämisen jälkeen alkaa ensi vuoden tapahtuma ehkä kyteä järjestäjien mielissä. Ainakin kaikki me roolipeleihin hurahtaneet toivomme niin.

Lisää aiheesta