RPM Tuningissa ajaminen on sivuseikka. Takakansitekstien mukaan jokaista autoa voi muokata ulkoisesti 1 382 976 eri tavalla ja mekaanisia viritysmahdollisuuksia on 221 184 kappaletta.

Vaikuttavien lukujen tarkoitus on hämätä kuluttajaa luulemaan, että kyseessä syvällinen ja hyvä peli, jonka tarina kertoo Vincent Riker -nimisestä heppulista. Miehen konepellistä väsätään kulmakunnan kovin tykki.

Menopelin ulkonäköä kohentavat lisävarusteet ja viritysosat maksavat rahaa, jota saa osallistumalla Los Angelesin kaduilla käytäviin kisoihin. Idea on pitkälti sama kuin Gran Turismoissa ja Need for Speed: Undergroundissa, mutta ajotuntuma ei yllä lähellekään esikuvia.

Oikeastaan ajotuntuma on jo sanana väärä, sillä lähinnä oikeaa olisi ajotunnottomuus: renkaissa ei ole minkäänlaista ennakoivaa otetta tiehen ja mutkissa kaara saattaa lähteä varoittamatta luisuun.

Lada Sport De Luxe

Luulisi, että kaarojen ulkonäköön oltaisi panostettu, mutta hassusti nimetyt koslat ovat karkeasti mallinnettuja, mitä hämärä valaistus ja kiiltävä vahapinta yrittävät tehokkaasti kätkeä. Pelti rypistyy kolarissa, mutta niin sanottuun ajettavuuteen vahingoilla ei ole vaikutusta.

Kaduille sijoittuvat kilpa-areenat eivät innoita ylisanoihin. Miljoonakaupungissa on vain muutama hassu auto ja nekin pyörivät samassa mutkassa jokaisella kierroksella. Pitkillä suorilla painetaan turbonappi pohjaan, jolloin maisema muuttuu silkaksi valomereksi, joka on jo etäisesti toimiva efekti.

Piinan maksimoimiseksi Tuningin latausajat eivät mahdu Telluksen kalentereihin. Loputon odottaminen palkitaan kökköyden kruunaavilla surkeilla musiikeilla ja vielä kamalammilla moottoriäänillä. Kimpparälläys onnistuu jaetulla ruudulla, mutta sen jälkeen tarvinnet uuden kaverin.

Vaikka RPM Tuningia myydään normaalia halvemmalla eikä muita puhtaasti tuunaukseen keskittyviä uutuusnimikkeitä ole, suosittelen silti odottamaan kiltisti seuraavaa Undergroundia tai Gran Turismoa. Odotusajan voi käyttää vaikka GTi-lehden selaamiseen.