Rumble Rosesia ei ole suunnattu isin pikku-Petrille, sillä Ryminäruusuja myydään tisseillä ja paljaalla pinnalla.

Rumble Roses -showpaini vie teinipoikien kalastelun äärimmäisyyksiin: kaikki kamppailijat ovat luonnottoman kauniita ja muodokkaita animepirkkoja. Seksiä tihkuva pukeutuminen ja vihjailevat maneerit eivät jätä mitään arvailujen varaan.

Mutta jätän saippualaatikkoni ja pikku tikkaani varastoon pölyttymään, sillä Rumble Rosesin paljaan pinnan alla piilee pätevä showpaini. Tai ainakin periaatteessa. Rumble Roses kyllä kuvaa showpainia, mutta toiminnan ihastuttavan rivakka perusvire muistuttaa arcade-mätkintöjä. Taistelusysteemi on osittain WWE-sarjasta tutun Yuke'sin käsialaa.

Matamit tatamilla

Iskut, torjunnat, heitot ja lukot irtoavat nopeassa ketjussa. Trimmatut kropat hoippuvat dramaattisesti, kaatuvat ja vääntyvät kipakoihin solmuihin. Ottava osapuoli pysyy menossa mukana vastaliikkeillä. Adrenaliinin ja hien eritys saa lisäpotkua aggressiivisesti zoomailevasta kamerasta. WWE näyttää rymisevien ruusujen rinnalla vanhainkodin letkajenkalta.

Yuke'sin konsultit muovaavat taistelusysteemiä WWE-sapluunalla. Hyökkäykset irtoavat tutusti helpoilla kahden napin ja suuntanäppäimien yhdistelmillä. Yhteisestä perimästä huolimatta Rumble Roses ei ole animeneidoilla kuorrutettu WWE: SmackDown! vs RAW. Merkittävin ero on arcade-fiilistä tuova torjunta, jolla tehdään iskuja tai heittoyrityksiä kääntävät vastaliikkeet.

Mikäli suojaus pettää ja kamppailija rojahtaa kanveesiin, lepäilyyn uhrataan vain muutamia sekunteja. Matsin edistyessä toipumisaika venyy, mutta makaajalla on lähes aina mahdollisuus vastaliikkeeseen. Jallituksen salliva ajoitus antaa runsaasti eväitä vaarallisten, mutta pitkää valmistelua vaativien lukkojen neutralointiin. Jos vastustaja on voimissaan, vikkelät heitot ja kuristukset menevät läpi lukkoja helpommin.

Illanvietto galleriassa

Liikkumisen puutteet ovat samoja kuin Yuke'sin WWE-tuotteissa, mutta pykälää lievempinä. Hitaasti köpöttelevän ottelijan askeleet suhteutetaan vastustajaan ja yksisuuntaiset juoksuspurtit eivät pysähdy ennen estettä. Jäykkyyttä paikataan luontevilla askelanimaatioilla ja loikilla, jotka irtoavat suuntanäppäimen tuplanäpäytyksellä. Kehässä navigoiminen olisi sujuvampaa, jos analogitatin kääntö määräisi liikkeen nopeuden ja suunnan.

Kapeat matsivaihtoehdot ovat ruusujen selkein kompastuskivi, sillä Rumble Roses kuvaa vain kahden kamppailijan käsirysyjä. Seitsemän kamppailun mittainen juonimoodi on lyhyt, mutta tarina on joka ottelijalla erilainen. Piristävän pöljän painikyborgi-juonen ansiosta tarinoita jaksaa seurata muutaman tovin.

Exhibition ei ole tavallinen kaksintaistelumoodi. Otteluissa käytetään valasysteemiä, joka tuo taistelijalle face- tai heel-pisteitä. Vala voi olla vaikka "älä käytä aseita" tai "pakota vastustaja luovuttamaan". Kun face-pisteet laskevat heelin puolelle tai päinvastoin, painijan olemus ja asenne muuttuvat. Face-puolen hemaisevasta opettajattaresta kuoriutuu korsettiin ahtautunut dominatrix.

Pisteiden keräämistä rohkaistaan mestaruusmatseilla, joihin pääsee vasta kun face- tai heel-pisteet ovat sadassa prosentissa. Mestaruuden voittaminen palkitaan gallerialla, jossa ihaillaan mestariottelijan raukeata venyttelyä. Tirkistelijät osaavat arvostaa gallerian kattavia kiikarointisäätöjä.

Jos vastaliikkeet ovat auttavasti hanskassa, kone ei ole kummoinen vastus. Nopeiden kaatojen ja voimakkaiden mattolukkojen yhdistelmät ovat myrkkyä masiinalle. Helpoimmalla tasolla riittää pelkkä rämpytys, joten himoittujen gallerioiden avaaminen vaatii vain kärsivällisyyttä.

Rumble Roses on yllättävän nautittava kokemus, eikä pelkästään paljaan pinnan takia. Kun parempi puolisko tivaa syytä tyttöpelin hankintaan, suosittelen käyttämään perusteena selkeää ja sujuvaa taistelusysteemiä. Se on yhtä hyvä argumentti kuin "hyvät artikkelit" tai "selkeä taitto".

Pinta on yhdentekevää, sisin ratkaisee.