Mutta äiti, tämä parantaa englannin taitoa, refleksejä, koordinaatiota ja tilanhahmotusta. Höpönlöpön, Rumble Roses XX parantaa korkeintaan kuolan eritystä.

Rumble Roses XX -showpaini käy läpi kaikki yleisimmät pikkutuhmat fantasiat. Miten olisi pinkkiin lateksiin ahtautunut hoitsu? Tiukka opettajatar? Vai onko perinteinen dominatrix tai nahan tuoksuinen bondage enemmän mieleen? Oli kyseessä sitten koulutyttö, sambakuningatar tai ronski lehmityttö, pikkupöksyt vilkkuvat ja terhakkaat silikonit törröttävät joka liikkeessä.

XX vie PS2:lle ilmestyneen ykkösosan tirkistelyteeman äärirajoille. Otteluiden palkkioita törsätään kaupassa, jossa myydään kymmeniä erilaisia pukuja ja uikkareita painijattarille. Barbileikit viimeistellään kehonrakennuksella, joka tuottaa naisia takavuosien maatalous-Suomen makuun. Kookkaammat keuhkot (hapenottokyky on tärkeää), leveämmät lanteet (helpottaa synnyttämistä) tai muhkeammat muskelit (peltotyöt sujuvat) järjestyvät nopeasti.

Ottelijat ovat Dead or Aliven nättejä muovinukkeja realistisemman näköisiä. Kasvot ovat kevyen animemaisia, mutta kropassa pullistelevat selkeät lihakset. Ne tärkeimmät (arvaa kaksi kertaa) animoidaan luonnottoman letkeästi, sillä heilahdukset eivät seuraa kehon liikesuuntaa normaalisti. Raflaavilla puvuilla ja vartaloeditorilla viritetystä lopputuloksesta napsitaan virtuaalivalokuvia. Jos vosujen poseerauksista ei irtoa riittävästi taiteellisia arvoja, kaupasta saa lisää asentoja.

Näärän näppy

Olin aivan unohtaa, että Rumble Roses XX on painipeli. Nelinpeli on sarjassa uutta, mutta muuten suoraviivainen painisysteemi on ennallaan. Hyökkäysvaihtoehdot jakautuvat muutamaan lyöntiin, potkuun ja heittoon. Kovan iskun tai heiton ansiosta kanveesiin pyllähtänyttä pimua hakataan tai runnellaan tehokkailla lukoilla. Puolustajan arsenaaliin kuuluvat vastaliikkeet ja showpaineissa harvinainen torjunta. Vastaliikkeitä räplätessä täytyy arvata, tekeekö vastustaja iskun vai heiton.

Yksinkertainen painisysteemi on toimiva ja WWE-esikuviaan räväkämpi, mikä on omiaan satunnaisiin moninpelisessioihin. Kepeä systeemi ei kestä jatkuvaa takomista ja pitkiä istuntoja, sillä syvyyden puuttuessa mielenkiinto hiipuu dramaattisesti jo parin illan jälkeen.

Nelinpelit ovat kaikki kaikkia vastaan -kahakoita tai tag-joukkuematseja. Kimppakiva on hauskempaa kuin yksin tai kaksin äheltäminen. Joukkotappelu muuttuu liian usein surkuhupaisaksi ilmaan huitomiseksi, sillä sylikkäin temmeltävän parivaljakon touhuihin ei voi kolmas pyörä enää vaikuttaa. Pahimmallaan vajaat kymmenen sekuntia kestävät heittoanimaatiot näytetään loppuun ympäristöstä piittaamatta, jolloin lyönnit ja potkut suhahtavat iloisesti heittelehtivien kaverusten läpi. Onneksi edes lukkojen murtaminen onnistuu.

Puutteellinen kimppapeli on pientä, jos sitä vertaa kummallisen yksinpelirakenteen aiheuttamaan turhautumiseen. Kartalta valitaan kohde, jossa otellaan. Sitten poimitaan toinen paikka ja otellaan lisää. Yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes mestaruusmatsi aukeaa pääareenalle. Tähän saattaa tärvääntyä kahdesta kolmeen tuntia per hahmo.

Missään ei kerrota suoraan, mitä mestaruusmatsin, bonuspukujen ja lukittujen hahmojen avaamisen eteen pitää tehdä. Siinähän sitten junnaat, kunnes jotain joskus tapahtuu. Sain toki sattumallakin muutamia kamppailijoita ja pukuja auki, mutta siinä meni ikä, terveys ja mielenkiinto. Äärimmilleen venytetty yksinpeli vesittää nopeasti koko fiiliksen. Kärsivällisyyden ja tirkistelyinnon pitää olla melkoinen, että jaksaa avata edes kaikki lukitut painijat puvuista puhumattakaan.

Pituuden vastapainoksi vaikeustaso ei häikäise. Pienellä treenillä perustason painijoista on vastusta vain vahingossa. Vaikeustason vaihto vaikuttaa lähinnä koneen pimujen vastaiskujen onnistumistiheyteen. Harvalukuinen nettivastus on huomattavasti tiukempaa, mutta ei mahdotonta, sillä painisysteemistä ei irtoa taitoa vaativia kikkoja.

Rumble Roses XX on teoriassa leppoisan viihdyttävä, mutta käytännössä puuduttava showpainia. Tirkistely on yksi Ruusujen ilmeinen valttikortti, mutta se kärsii pahasti älyvapaasta venyttämisestä ja epämääräisistä tavoitteista. Yksinkertainen painimekaniikka musertuu kymmenien ja taas kymmenien tuntien takomisen alle.