www.runesofmagic.com
Taiwanilaisen Runewaker Entertainmentin Runes of Magic tähtää massiivimoninpelien markkinoille tutuilla aseilla.
World of Warcraftin hallitsemassa mörppimaailmassa uusilla yrittäjillä täytyy olla uusia ideoita taskussaan. Age of Conan yritti tätä "aikuisemmilla" fantasiateemoillaan, Warhammer Online lähti selkeämmin pelaajien välisen taistelun suuntaan.
Runes of Magic luottaa ilmaisuuden voimaan. Kuukausimaksujen sijaan pelaaminen on ilmaista, mutta rahalla voi ostaa pelin sisäistä timanttivaluuttaa, jolla taas saa selkeitä etuja. Kuvio on tuttu monesta muustakin ilmaista seikkailua tarjonneesta massiivimoninpelistä. Timanteilla saa vuokrattua isommat inventaariot ja nopeammat ratsut, sekä värjättyä varusteitaan. Hyvin toteutetuista pikkuostoista voi helposti muodostua tulovirta, jolla peli elää ja kehittyy.
Taikuuden riimujen maailma on tuttu kuin mummon muusi ja lihapullat. Hahmo luodaan vehreään fantasiamaailmaan ja se valitaan kuudesta eri hahmoluokasta. Hahmoluokat edustavat jälleen kerran niitä samoja arkkityyppejä, jotka on nähty roolipeleissä Gygaxin ajoista lähtien. Maagi vaiko soturi, kas siinäpä huikea pulma.
Rotuvalintoja ei ole, joten edes pienet erot hahmojen välille luo systeemi, jossa hahmolle valitaan kymmenennen tason kohdalla toissijainen hahmoluokka. Hahmoluokkien järjestystä voi vaihtaa, ja toissijaisen luokan kyvyistä osan saa käyttöönsä myös pääkyvyllä pelatessa. Lisäksi jokainen yhdistelmä tuo ennen pitkää muutaman uniikin kyvyn sankarin käyttöön.
Ongelmana, ainakin velholla, oli kykyjen tylsyys. Uusi loitsu avautui käyttöön parin tason välein, mutta kun käytännössä suurin osa tuntui olevan erinimisiä vahinkoloitsuja vailla mitään merkittävämpiä eroja vanhaan verrattuna, käytin lähinnä samaa vanhaa ensimmäisellä tasolla saatua liekkiloitsuani ja päivitin sitä vain kykypisteillä aina uuden tason tultua. Tylsää mutta puuduttavaa.
Runes of Magicin crafting eli erilaisten tarve-esineiden valmistaminen ei sekään yllätä. Keräilykyvyillä maastosta revitään rehua ja kalliosta kiveä, kehittyneemmillä kädentaidoilla yrtti muuttuu juomakelpoiseksi vihreäksi vitamiiniksi. Rasittavasti jokainen resepti tuntui vaativan ristiin useamman keräilykyvyn satoa, niinpä pikku alkemisti saa repiä rehuja, kaataa kantoja ja kaapia kalliota.
Tässä alkaisi pikkuhiljaa kaivata fantasiapuolellekin massiivimoninpeliä, jossa taloutta katsottaisiin pelaajalähtöisemmin ja dynaamisemmin, vaikka sitten EVE Onlinen tapaan. Sellaista, jossa virtuaaliset hansaliitot pyörittäisivät raaka-aineiden, tuotannon ja kaupan monopolejaan, ja jostain löytyisi aina se verenhimoinen raakalaislauma muita pelaajia ryöstelemään.
Betavaiheessa Runes of Magic tuntuu aivan liian tutulta ja keskinkertaiselta, että se voisi kummemmin kiinnostaa ketään, jolle Warcraftin tai Lord of the Ringsin kuukausimaksun maksaminen ei tuota ongelmia. Ilmaisuus on toki monelle iso plussa, mutta vaikea kuvitella muiden innostuvan, ellei sitten peli kokoversiossaan tarjoa jotain todella mullistavaa.
Everquest-klooneja ei oikeasti tarvita enää yhtään enempää. Jos pelimekaniikka on pakko kopioida listahiteistä, voisi miljöön edes pistää uusiksi. Geneerisiä örkkejä ja haltioita pursuavia fantasiamaailmoja saadaan jokaisesta tuutista ja Saksasta vielä muutama siihen päälle.
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 1.4.2009.
