Squaresoft
www.squaresoft.com
Ikäsuositus 11
PlayStation
Ellei ihmeitä tapahdu, megasuositun Final Fantasy -sarjan yhdeksäs osa saa kunnian olla PlayStationin viimeinen suuri hitti.
Yhdeksikkö on viimeinen yksinumeroinen Final Fantasy, joten Square halusi palata sarjan kolmetoistavuotisen historian alkuhämäriin ja tehdä yhteenvedon kaikesta siitä, mitä Final Fantasyt alunperin olivat. Kahteen edelliseen osaan verrattuna tämä näkyy eniten siinä, että futuristiset scifi-elementit ovat saaneet väistyä keskiaikaisemman fantasiatunnelman tieltä ja myös huumorille on annettu entistä enemmän sijaa.
Tarina alkaa idyllisen kauniista Alexandriasta. Teatteriseurueeksi naamioitunut varasryhmä Tantalus saapuu kaupunkiin komealla ilmalaiva Prima Vistalla, tarkoituksenaan kidnapata kauneudestaan kuulu prinsessa Garnet.
Prinsessan äiti on ahne ja ruma kuningatar Brahne, joka on sotasuunnitelmillaan huolestuttanut naapurivaltiot siinä määrin, että sieppauksella yritetään kiristää rauha. Operaatio ei kuitenkaan mene aivan putkeen, ja kun Brahne tajuaa Tantaluksen suunnitelmat, alkaa vauhdikas pakodraama, joka toimii kätevänä johdantona sekä juonelle että hahmoille.
Vauhdikkaiden alkuhäslinkien ja muutaman juonenkäänteen jälkeen Brahnen sotasuunnitelmien takaa paljastuu tietenkin muita, suurempia tahoja ja ennen pitkää myös se pakollinen, maailmaa uhkaava pääpahis, joka on tuhottava. Kuten Squaren seikkailuissa on tapana, kliseisen maailmanpelastamisteeman ohella tarinan pyörteissä ehditään käsitellä myös syvällisiä filosofisia kysymyksiä, tällä kertaa olemassaolon tematiikkaa.
Perinteitä kunnioittaen
Pelikaava ja -mekaniikka on pysynyt ennallaan, joten jos on kokemusta aiemmista Final Fantasyista, ei yllätyksiä pelattavuuden suhteen ole tarjolla. Tarina polveilee eteenpäin tiukan lineaarisesti samalla kun pelaaja ohjaa sankarirypästä kaupunkien ja luolastojen väliä, keskustelee ahkerasti ja lahtaa tuhansittain hirviöitä kokemuspisteiden perässä. Puzzleja ei ole nimeksikään ja ainoat ongelmakohdat liittyvät muutamiin vaikeampiin bossitaisteluihin.
Taistelut yllättävät luolastoissa ja maailmankartalla edelleen satunnaisesti ja todella tiheään, mikä ärsyttää välillä enemmän kuin on tarpeen. Itse taistelumekaniikka toimii perinteiseen tapaan puolireaaliaikaisella vuoropohjaperiaatteella, sankarien ja vihollisten mätkiessä toisiaan aseilla ja loitsuilla muodostelmassa ruudun molemmin puolin.
Kyky- ja taikasysteemi on tällä kertaa varustepohjainen, eli hahmot kehittyvät taidoissa sen mukaan, millaiset aseet ja varusteet heillä on yllään. Koska jokainen hahmo edustaa eri ammattia maagista varkaaseen, opittavat kyvyt vaihtelevat hahmokohtaisesti, vaikka yllä olisi sama varuste. Kuten loogista on, maagit kehittävät kykyarsenaaliaan loitsimisen ja puolustamisen suuntaan, kun taas fyysiset taistelijat parantelevat aseenkäyttötaitojaan.
Kaikki kyvyt eivät voi olla kerralla käytössä, vaan taitojen aktivoimiseen tarvitaan erillisiä taikakiviä, joita kullakin hahmolla on erittäin rajallinen määrä. Tämän myötä mukaan astuvat pienimuotoiset strategiset kuviot, sillä kykyvalikoima on mietittävä toimivaksi tilannekohtaisesti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan systeemi on varsin toimiva, vaikkei monipuolisuudessaan aivan Final Fantasy VII:n materiasysteemin tasolle ylläkään.
Satumaisen kaunis mykkäelokuva
Final Fantasy IX:n vahvin osa-alue on ehdottomasti sen loistava hahmosuunnittelu. Kaikki pelin päähenkilöt rennosta ja naisiin menevästä ammattivaras Zidanesta eksistentiaalista epätoivoa potevaan Vivi-maagiin ovat sydämellä suunniteltuja ja pullollaan persoonallisuutta.
Toinen kantava voima on taidolla tehtyyn hahmo- ja tilannekomiikkaan kytkeytyvä huumori, joka istuu fantasiaympäristöön luontevasti ja jota viljellään juuri sopivasti tarinan synkkien pohjasävyjen vastapainona. Myös laaja ja rikas pelimaailma tarjoaa kiitettävissä määrin nähtävää ja tutkittavaa ja on lisäksi täynnä erilaisia alipelejä kortinpeluusta aarteenmetsästykseen, jotka tuovat vaihtelua perusjuoneen.
Visuaalisesti Final Fantasy IX on yksi vanhan PlayStationin vaikuttavimpia pelejä. Yksityiskohtaiset ja tunnelmalliset 2D-taustat ovat kautta linjan kaunista katseltavaa ja hienosti animoidut hahmot istuvat niiden ilmeeseen moitteettomasti.
Juonenkäänteitä siivittävät videopätkät ovat tuttuun tapaan leuat loksauttavan upeita ja niitä on neljälle CD:lle ripoteltu lähemmäs tunnin edestä. Musiikki sen sijaan ei yllä tunnelmaltaan aivan samalle tasolle kuin kahdessa edellisessä osassa, vaikka midi-soundit ovatkin hieman kohentuneet.
Final Fantasy IX on eheä ja varman päälle tehty konsolirope, joka ei mullista millään tavoin genreä, mutta tarjoaa yhtä kaikki sujuvan ja viihdyttävän pelikokemuksen. Aivan seiskan sfääreihin juoni ja tunnelma eivät yllä, mutta kokonaisuus on hiotumpi kuin kasissa. Joten jos kaksi edellistä osaa kolahtivat, eikä ajatus kolmannesta samaan kaavaan rakennetusta seikkailusta aiheuta hylkimisreaktiota, on Final Fantasy IX takuuvarma valinta.
Toistaiseksi ysin PC-versiosta ei ole tietoa, mutta Square on luvannut julkaista sekä kympin että yhdentoista PC- ja PS2-versiot samaan aikaan. Tuntuisi oudolta jos ysi jäisi välistä.
