Autopeli Gran Turismo 3 on yksi kaikkien aikojen hypetetyimpiä pelejä. PS2:n myyntiveturiksi lasketun autopelin piti alunperin ilmestyä PlayStation 2:n Japanin-ensi-illan aikoihin keväällä 2000. Japanissa peli tuli kuitenkin vasta loppukeväällä 2001 ja loppukesästä se vihdoin oli suomipojankin saatavilla.
SCEE
www.scee.com
PS2
Gran Turismo 3:ssa ovat mukana kaikki sarjan klassikoksi nostaneet perusoivallukset. Ratoja on tyydyttävä liuta ja kisaamaan pääsee yöllä ja päivällä, niin kuivalla kuin sateella.
Autojen määrää on karsittu, mutta automerkkejä on mukana edelleen 34. Parhaiten edustettuina ovat japanilaiset ajokit, esimerkiksi erilaisia Toyotoja on ostoslistalla parisenkymmentä. Luonnollisesti myös Lotukset, Alfa Romeot ja Aston Martinit ovat kaupan puhumattakaan Opeleista Fordeista sun muista.
Erilaisia kisoja ja liigoja on kahlattavana kerrassaan huikea määrä. Kertahuitaisten tätä peliä ei selätetä. Etenemistä tosin lopulta hiivuttavat kahdenkymmenen kierroksen maratonkisat.
Likipitäen kaunis
Kuvallisesti Gran Turismo 3 edustaa PlayStation 2 -pelien kärkeä. Ikävät värisevät reunat häiritsevät edelleen, vaikka resoluution lisäämisellä ongelmaa onkin saatu vähennettyä. Pelin tiimellyksessä värinöitä ei huomaa, mutta muuten komeissa uusinnoissa ne korostuvat. Radanvierustat ovat valjut ja katsomot aavemaisen pystyynkuolleet, mutta valoefektit ovat maittavat. Auringonlaskua kohti ajaessa kaipaa ihan oikeasti aurinkolaseja!
Ruudunpävitys on herkullisen vakaat 60 (NTSC) tai 50 (PAL) kuvaa sekunnissa. Edes yhtä hentoista nykäisyä ei näy, ei koskaan, ei missään. Visuaalisen nautinnon lisäksi tuplaantunut ruudunpäivitys kohentaa ohjaustuntumaa. Ajokit ovat hallussa juuri oikealla tavalla, olipa kontrollimetodi sitten Dualshock-padi tai ratti, ja ne reagoivat radan töyssyihin mallikkaasti. Autojen massa tuntuu hyppysissä juuri niin kuin pitääkin.
Gran Turismo 3 on imukykyisempi kuin paraskaan pampers. Kisat ovat juuri sopivan haasteellisia, eikä turhia luppohetkiä ole. Jokusen kerran auto on tosin tullut "yliviriteltyä" niin, että muutamassa kisassa on paukahtanut ylivoimainen voitto. Tyydyttävää toki sekin sopivina annoksina.
Värinää
Heti Japanin-version käsiin saatuani ostin Logitechin Wingman Formula Force GP -PC-ratin. Force feedback avittaa Gran Turismo 3:n uusiin sfääreihin. PC-pelaajille force feedback on vanha vitsi, mutta Gran Turismo 3 saa kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen vikuroivaa rattia ymmärtävä konsolipeli.
Force feedback -tuki toimii järisyttävän hyvin ja tekee kurvailusta juuri sopivalla tavalla fyysistä ja oikeata. Ralliradoilla ratti vikuroi raivotautisen tavoin, asfaltilla ajotuntuma on hienovaraisempi. Ratin oston jälkeen Dualshockin pariin paluu ei enää onnistu. Valitettavasti Gran Turismo 3 ei ymmärrä muita PC-ratteja, vaikka PS2:n USB-liitännän pitäisi olla standardimallia.
Kuuden pelaajan linkkipeli onnistuu kunhan sattuu saamaan samaan huoneeseen kuusi PS2:sta, I-Link-hubin, riittävän määrän kaapeleita ja viisi kaveria. Hauska (huhuttu) ominaisuus on ratanäkymät avarammaksi tuova kolmen vierekkäin asennetun television ja kolmen linkitetyn PS2:n pelimoodi. Näkökenttä laajenisi tällöin kolikkopeliluolan komistuksen mittoihin.
Uutta nousevan auringon alla?
Gran Turismo 3 on evoluutiota, ei revoluutiota. Parempi grafiikka, maukas ruudunpäivitys ja vikuroiva ratti muun mukavan ohella ovat plussaa. Tärkeintä on, että sarjan klassikoksi nostaneita ominaisuuksia on hiottu entisestään, muttei radikaalisti muutettu. Ilman niitä Gran Turismo ei olisi Gran Turismo, mutta Gran Turismossakin on korjattavaa.
Kolmososa saa armoa, koska se vie sarjan PS2:een, mutta neljännessä Turismossa on parempi olla muutakin kuin nätimpää grafiikkaa. Koska ajotuntumaa tuskin enää saadaan oleellisesti nykyistä paremmaksi, voisi kaivattu vauriomallinnus ja kunnon kolarit olla se juttu. Pelintekijät väittävät, etteivät autonvalmistajat muka anna moiseen lupaa. Tiukka linja on siis paikallaan lisenssineuvotteluissa: Gran Turismo on käsitteenä sen verran merkittävä, että autonvalmistajilla tuskin on varaa jäädä kyydistä pois.
Gran Turismo 3:n tärkein tehtävä on tietysti myydä peli-imago-ongelmista kärsivää PS2:sta. Laatukaahausfanit kun tietävät menettävänsä aimo palan pelattavaa, elleivät hanki talliinsa Gran Turismo 3:sta. Ja ennen lehmät lentävät kuin Sony antaa kääntää Gran Turismo 3:n PC:lle.
| Miksi Gran Turismo on legenda?
Ihka ensimmäinen Gran Turismo oli vallankumous. Se uudisti ajopelit ja toi ihmeteltäväksi jotakin laadullisesti uutta ja erilaista. Se toi syvyyttä peruskaahaukseen ja onnistui taiteilemaan juuri sopivasti realismin ja videopelaamisen välimaastossa. Kuka tahansa pystyi pelaamaan sitä heti ensimmäisellä yrittämällä, mutta vasta kokemus teki mestarin. Gran Turismon ensimmäinen legendaarinen, aluksi kyseenalaiselta kuulostanut oivallus, oli ajokoulu. Samainen idea on toistettu sittemmin joka toisessa konsoliajopelissä. Ajokoulun vitsi piilee tietenkin siinä, että kunnon kisoihin pääsee käsiksi vasta ajokortin ajettuaan. Jostain syystä Polyphony Digitalin kaverit ovat onnistuneet tasapainottamaan ajokoulun vaikeustason kerta kerran jälkeen juuri kohdalleen, mikä tekee ajokoulusta addiktiivisen osan pelielämystä. Muut pelintekijätiimit eivät ole tässä onnistuneet. Toinen legendaarinen oivallus oli urapeli. Se, että voittorahoilla pääsee ostoksille on toki tuttu idea monesta muustakin ajopelistä. Gran Turismossa kaupankäynti on kuitenkin viety huippuunsa. Kisailu aloitetaan käytetyllä kauppakassilla, joka kulkee hädin tuskin toista sataa. Pikkuhiljaa autotalliin kertyy melkoinen autoarmada. Varaosakaupasta löytyy jos jonkinlaista lisuketta, ja autokaupasta kymmenittäin, jopa sadoittain erilaisia menopelejä. Ja jokainen ostettu tai voitettu auto pitää tietenkin kilpavarustaa erikseen, joten näperreltävää riittää viikkokausiksi. Oleellista on ollut aina myös hyvä ajotuntuma, mikä on ajopelin kuin ajopelin kantava ominaisuus. Gran Turismoissa kontrollit ovat aina olleet kohdallaan. |
