Sata kiloa retro-iloa

Ajassa

Suomi-ilmiö

Pelikoneiden täyttämät tunnelmalliset peliluolat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Onneksi aikuistuneet retrosedät pitävät huolen siitä, että kanta elää, vaikka se ei enää kasva.

Kun peliharrastus lähtee käsistä, lopputuloksena on jotain todella siistiä, henkilökohtainen konkurssi tai paluu poikamiesvuosiin. Tutkijana Vaasan yliopistossa työskentelevä

Olli Raatikainen

 päätti verestää lapsuuden peliluolamuistoja ainoalla oikealla tavalla. Lopputuloksena on jokaisen peliharrastajan unelma, autenttinen arcade-kabinetti, jossa on kaikki mitä tarvitaan juomapullotelineestä lähtien.

Raatikaisen kabinettiprojekti on toteutettu paitsi tarkasti myös pikkurahalla. ”Kabinetin kanssa kävi melkoinen tuuri. Yksi tyyppi möi tätä Pelikonepeijoonien foorumilla ja hintaa oli 65 euroa”, Raatikainen kertoo. Alun perin Atarin julkaisemaa Surf Planet -snoukkapeliä pyörittänyt kabinetti oli hyvässä kunnossa, mutta kuljetuksen kanssa oli ongelmia. ”Appiukon kanssa me tämä Helsingistä haettiin. Kabinetti nousi pakettiautoon varsin kevyesti, mutta kotiin päästyämme tuli ongelmia. Pönttö ei sopinut ovesta sisään, joten ovi piti irrottaa. Onneksi tätä ei tarvitse enää isommin siirrellä.”

Ennen käytetyn kabinetin ostamista Raatikainen suunnitteli rakentavansa retrolelun lastulevystä. ”Verkossa on tarjolla valmiita CAD-kuvia, joiden avulla levyt voi leikata oikeaan muotoon. Kyselin paikallisesta Puukeskuksesta hintoja, mutta jo pelkästään materiaalit olisivat tulleet maksamaan yli 350 euroa.”

Kabinettiprojekti muistuttaa monessa suhteessa pienoisversiota omakotitalosta. ”Tällä hetkellä on menossa viides kokoonpano. Nyt alkaa olla homma suurin piirtein paketissa. Jos tästä vielä joku vaihtuu, se on näyttö.” Projekti on onnistunut täyttämään myös Raatikaisen työkalupakin. ”Ennen en omistanut kuin ristipääruuvimeisselin, nyt varastoista löytyy vähän kaikenlaista työkalua.”

Vanha kori, uusi moottori

Surf Planetista oli jäljellä pelkät kuoret ja ohjaimet olivat historiaa, joten Raatikaisen oli rakennettava pöntön sisuskalut kokonaan uusiksi. ”Tuolla sisällä hyrrää muutaman vuoden ikäinen pc. Raudalla ei pelaamissani peleissä ole muuten juurikaan väliä, mutta näytönohjaimella on merkitystä. Käytän kokoonpanossani Matroxin G400:aa.” Tämä retropiireissä suosittu näytönohjain tukee suoraan lukuisia hieman erikoisempiakin resoluutioita. ”Koneessa pyörivä Lincade-Linux-distribuutio syöttää näytönohjaimelle suoraan pixel perfect -resoluutiot, joten skaalauksesta tai OpenGL:n tuottamasta sameudesta ei tarvitse huolehtia”, opastaa Raatikainen.

”Nyt laitteessa on noin 60 peliä ja näissä on ainakin 25 erilaista näyttö- tai virkistystaajuustilaa. Tämä asettaa näytönohjaimelle ja näytölle melkoiset vaatimukset.” Kunnioitettavan kokoisessa pelipömpelissä ei vielä olla siirrytty littuaikaan, sillä kotelon sisuksiin on survottu parikymmentä tuumaa Hitachin putkinäyttöä.

”Tuolla olisi tilaa suuremmallekin, sillä alun perin kabinetissa on ollut 27 tuuman monitori. Tuon kokoluokan putkinäyttöjä tekee vielä yksi tehdas Taiwanissa, mutta ne ovat hinnoissaan. Jos noin suuren ruudun tilaisi Suomeen, hinta huitelee yli tuhannessa eurossa ja suurin kuluerä on rahti”, Raatikainen kertoo. ”Toistaiseksi kymmenen vuoden ikäinen 21-tuumainen Hitachin monitori saa luvan riittää.”

Suurin este nykytekniikkaan siirtymisessä on autenttinen retrofiilis, jonka saavuttaminen nestekiteiden välityksellä ei onnistu samalla tavalla. ”Tässä näytössä on sekin etu, että se tukee suoraan varsin erikoisiakin resoluutioita ja virkistystaajuuksia. Tämä taas ei onnistu läheskään kaikilta litturuuduilta. Nyt pelit ovat niin lähellä alkuperäiskuosiaan, kaikessa kauheudessaan.”

Näytön ohella myös alkuperäinen äänentoisto oli ottanut siipeensä. Kaapin metelöinnistä vastaa pienen vahvistimen ympärille rakennettu edullinen pakettiratkaisu. ”Hifiä harrastavan serkkuni suosituksesta asensin kabinetin yläosaan kolmen tuuman pyramidielementit. Äänenlaatu on yllättävän hyvä, vaikka kaiuttimien koko ei ole kaksinen”, kertoo Raatikainen. Matalampia murinoita varten kabinettiin on asennettu subwoofer. ”Peerlesin 6,5 tuuman subwoofer potkii joissain peleissä niin lujaa, että koko pömpeli tärisee.”

Tikusta asiaa

Komeinkin kabinetti on pelkkä sisustuselementti, elleivät kontrollit ole kunnossa. Raatikainen on kesän aikana viritellyt kabinettinsa ohjaimet kokonaan uuteen uskoon.

”Nykyisessä Evo 5 -mallissa on armeijan spekseillä varustetut tikut. Niitä saa vaikka potkia.” Ultimarkista tilatut kepit toimivat mikrokytkimillä ja asennus on helppoa. ”Kolvia ei tarvita, sillä kaikki napit kytketään niitä ohjaavaan mikrokontrolleriin pikaliittimillä”, Raatikainen kertoo.

”Uudet tikut ovat kallein yksittäinen hankinta tähän projektiin. Postikulujen kanssa kuusitoista nappia, tikut, asennussarja ja mikrokontrolleri maksoivat noin sata euroa.” Asennuksen jälkeen nappeja ohjaava mikrokontrolleri kytketään kabinetin sisuksissa hurisevaan tietokoneeseen usb-letkulla. Tikut ja painikkeet näkyvät näppäimistönä, joten nappien määrittäminen emulaattoreissa on helppoa. Vaikka läpivientien poraaminen lastulevyyn sujui kuin valssi, Raatikaisen ohjainpäivityksessä riitti myös vastatuulta.

”Eniten päänvaivaa nappien kasaamisessa aiheuttivat lisärahan syöttämiseen tarkoitetut nappulat. Euromerkeillä varustettuja nappeja ei löytynyt mistään, joten jouduin käyttämään luovuutta, sinniä ja siirtokuva-arkkeja.”

Yhden yksilön emufarmi

Kabinetin sisuksissa hyrrää vanha tuttu MAME. ”Kabinettiharrastajat ovat laatineet näiden projektilaitteiden käyttöä helpottamaan todella päteviä Frontend-ohjelmia, kuten käyttämäni Linux-pohjainen Lincade”, toteaa Raatikainen. ”Käytän ihan jo antiikkisen pc-rautani puolesta MAME:sta melko vanhaa versiota, sillä ohjelman kehityksessä painotetaan nopeuden sijaan aukotonta yhteensopivuutta. Koska en saa kiksejä 3D-peleistä, päivitykselle ei ole tarvetta.”

Pelin valintaan riittää tikku ja yksi napeista. Hätätapauksia varten keppien viereen on asennettu mininäppäimistö, mutta Raatikaisen mukaan tätä tarvitaan harvoin. ”Lincaden peruskäyttöön keppi ja kaksi nappulaa riittävät mainiosti. Joissain kabineteissa on ulos liukuva näppäimistötaso tikkujen alapuolella, mutta omassa käytössäni tuollainen on tarpeeton.”

Raatikainen on aikaisemmin käyttänyt kabinettia myös muuhun retroiluun, mutta nyt pömpeli on pyhitetty yksinomaan 80-luvun kolikkopeliviihteelle. ”Kuuslankku ja muut retrolaitteet toimivat hyvin yhteen videotykin kanssa, joten nyt kabinetti on valjastettu oikeaan käyttötarkoitukseensa. Jos olisin halunnut saada Amigan toimimaan kabinetin kanssa, olisi ohjaintasoon pitänyt upottaa trackball.”

Kotikoneretroilua varten Raatikaisen harrastehuoneesta löytyy noin metrin korkuinen räkki, johon on kerätty liuta 80-luvun retrorautaa.

Vaikka makea laite onkin, Surf Planet jää Raatikaisen ainoaksi kabinettiprojektiksi. ”Talossa ei riitä neliöt eikä vaimolla järki, jos toisen samanlaisen hommaa. Olen miettinyt kabinetin päivittämistä pöydällä nököttäväksi table top -malliksi, mutta niissä ei ole samanlaista fiilistä kuin täysimittaisessa möhkäleessä.”

Valmiista tuotoksesta huokuva retrofiilis on vertaansa vailla, kun Golden Axe pyörähtää ruutuun. Tikkujen tuntuma on erinomainen, grafiikan karkeus aitoa kasaria ja huudahduksia imitoivat midisamplet puhaltavat pelivanhuksen eloon tavalla, joka onnistuu vain autenttisen retroraudan kautta. Pelkkä emulaattori ei pysty tällaiseen.

”Illanviettovehkeenä kabinetti on loistava”, Raatikainen summaa.

Mikä parasta, tähän laitteeseen saa lisää krediittejä nappia painamalla. Omat taitoni olivat sen verran ruosteessa, että Golden Axen läpäisy olisi vaatinut mukulaikäisenä ainakin puolen vuoden karkkirahat.

Juho Kuorikoski

Kabinetti1: Raatikaisen kabinettiprojektin tikut kestävät potkimista ja nappien päällä voi vaikka hyppiä.

Kabinetti2: Olli Raatikainen on retromies henkeen ja vereen.

Kabinetti3: Restaurointiprojektin läpikäynyt Surf Planet on komea ilmestys.

Kabinetti4: Outrun II on edelleen varsin mainiota ajanvietettä, mutta grafiikka on kaukana kauniista.

Kabinetti5: Romppuasema ja vahvistin ovat piilossa kolikkoluukun takana.

Kabinetti6: Mininäppäimistö on kätevä hätätilanteissa. Muissa tapauksissa tikku ja kaksi painiketta riittävät.

Kabinetti7: Kun takapaneeli poistetaan, Surf Planetin sisuskalut ovat kuin missä tahansa tietokonenurkkauksessa.

Kabinetin runko: Surf Planet, Gaelcon vuonna 1997 julkaisema urheilupeli.

Kone: AMD Athlon64 3500+, 1 Gt, 160 Gt kiintolevy, Matrox G400 32 Mt, Hitachi 21” putkinäyttö

Ohjaimet: 2 kpl Ultimarc E-Stik, 12 x perusnappi kytkettynä Ultmarcin MiniPAC-mikrokontrolleriin.

Audio: Lepai ”made-in-china” 3-kanavainen 20 w vahvistin. Yläpäät Vifan 3,5” laajakaistaelementeillä, sub-wooferina Peerlesin 6,5”

Ohjelmisto: Lincade 0.4a (AdvanceMAME), front-endinä AdvanceMenu

Lisää aiheesta