Soraäänet sanovat, että maavoimien aika on ohi ja panssaroidut kolossit voisi takoa mikkitelineiksi. Nyt niistä on taottu kaikkien aikojen teräksisin virtuaalinen taistelutanner, Steel Beasts Pro 3.0.
Tankkisimulaattoreita ei monta ole, mutta yksikin riittää kun se tehdään hemmetin hyvin. Panssaroidut taisteluajoneuvot tekevät voimallisen paluun simumiesten ruuduille, kun panssarisimulaattoreiden kruunaamaton kuningas, Steel Beasts Professional, päivittyy uuden sukupolven versioon 3.0.
Vaikka aikojen alussa fokus oli puhtaasti taistelukenttien valtiaissa, raskaissa taistelupanssarivaunuissa, Steel Beasts Pro on nykyään virtuaalinen taistelukenttä, joka keskittyy nykyaikaiseen, eri aselajien yhteistoimintaan perustuvaan maasodankäyntiin. Mukana on niin jalkaväkeä, helikoptereita kuin telatykkejä, jopa sillanrakennusajoneuvoja.
Alikaleja, tankki!
Panssarivaunujen nippelintarkka simulointi on edelleen Steel Beastsin sydän. Joka vaunun ammunnanhallintajärjestelmät (tai niiden puute) on tarkasti mallinnettu, eikä niiden opettelu ole niin hankalaa kuin luulisi. Keskittymällä yhteen vaunuun kerrallaan nopeasti oppii tarkasti ampumaan liikkuvasta vaunusta liikkuvaa maalia kilometrien päähän. Vaikka näppäimistön melkein joka painikkeelle on joku funktio, vaunujen 3D-sisätilojen namiskat ovat (pääosin) klikattavissa, joten pikanäppäimiä ei tarvitse hallita. Eikä erilaisiin varajärjestelmiinkään tarvitse uppoutua, vaan pelaaja voi vaihtaa ehjään vaunuun, kun vanha saa liikaa siipeensä.
Vaunukohtaiset erot tuovat taisteluun haastetta: uusimmalla länsivaunulla tietokoneineen ja lämpökameroineen tuhotaan maaleja kaukaa säästä ja savusta riippumatta, parilla napin painalluksella. T-72M1:n ampuja joutuu ottamaan ennakkonsa itse, joko päivätähtäimellä tai umpisurkealla infrapunatähtäimellä. Toistaiseksi infrapunavalaisimia ei ole mallinnettu, mutta nykyaikaisella taistelukentällä niillä lähinnä maalaa itsensä herkulliseksi maaliksi väijyvälle viholliselle.
Vaikka ympärillä on 50 tonnia terästä, chobhamia ja eritasoista lisäpanssarointia, ilman taisteluteknistä osaamista ja taktisen tason yhteistoimintaa tankkimiehen elämänlanka palaa loppuun jo taistelun alussa. ”Per...eiku Himmel!” huudahtaa Leopardin johtaja, kun top-attack-panssarintorjuntaohjus lävistää tornin katon, eikä ohjuksen ampujasta ole havainnon palaakaan. Tankkimiehillä onkin edessä tiukka kertausharjoitusputki, mikäli meinaavat säilyttää taistelukentän valtias -viittansa.
Tankissa on tilaa tankinjohtajalle, ampujalle ja ajajalle. Johtaja antaa ajokomennot ajajalle ja osoittaa maaleja ampujalle. Joukkueenjohtajana komentoja annetaan myös joukkueen muille vaunuille, ja simulaattorin karttanäkymän kautta käskyttämällä voi johtaa ihan niin suurta osastoa kuin haluaa. Teköälyn reitinhaku ei ole täydellistä, mutta uuden automaattisen reitinhakuverkoston (navmesh) avulla vaunut jumittuvat kulmiin entistä vähemmän. Minulle komppanian taisteluosasto alkaa olla suurin hallittavissa oleva osasto, isommalla porukalla homma leviää käsiin. Onneksi moninpelissä tehtävät voi jakaa tasaisesti.
Steel Beasts onkin yksi parhaista taktisen tason sotilassimulaattoreista juuri moninpelinä. Moninpeliyhteisö on kohtalaisen pieni, mutta sitäkin asiantuntevampi, ja isompiin skenaarioihin osallistuu kymmeniä pelaajia. Käskynantoineen ja palautteineen yhdessä taistelussa menee helposti tunteja. Vaikka itse taistelutoimintaa olisikin vain vähän, suuren sotakoneen pienenä rattaana pyöriminen on koukuttavaa ja todella tunnelmallista. Uusimmassa Biistissä moninpeliin voi liittyä kesken skenaarion ja tilanteen voi tallentaa. Ennen jos tippui kesken session, oli sota siinä.
P-P-P-Panzer!
Joka panssareita odottaa se panssareita saa. Teräspetoja tulee vino pino eri painoluokkiin. Raskaimmassa sarjassa uusia, täysin mallinnettuja tuttavuuksia ovat Neuvostoliiton vanhempi sotaratsu T-62 sekä jenkkien ylpeys M1A2(SEP). Sen saksalaisiin standardeihin päivitetty ammunnanhallintajärjestelmä on helppo sisäistää, kun ampujan tähtäimen retiikkeli ei enää hypi pitkin ruutua. Kylmän sodan skenaarioihin tuovat vaihtelua tuo Abramsin M1(IP)- ja M1A1-perusversiot, sekä tsekkiläisten lisenssillä valmistettu T-72M, joka eroaa suomalaisillekin tutusta T-72M1-versiosta vain vähän. Nämä vaunut ovat pelattavia johtajan, ampujan ja ajajan paikoilta.
Muut mallinnetut uutuudet ovat vanhojen tuttujen eri versioita sekä ihan uusia, kuten uiva tiedusteluvaunu PT-76, T-64:n eri versiot ja pelottavan vastuksen antava T-90. Näissä pelaaja ei pääse vaunuun, vaan niitä käskytetään ulko- ja karttanäkymästä.
Kevyissä vaunuissa uutuuksia on enemmän. Vekaranjärven ylpeys CV90/30-FI, on nyt valmis ja samalla simulaattorin tarkimmin mallinnettu yksittäinen vaunu! Hollantilaisten raskain kalusto, CV90/35-NL muistuttaa hyvin läheisesti tanskalaisten vastaavaa ja itävaltalaisten Ulan kuuluu samaan perheeseen kuin jo mukana ollut Pizarro. Brittien Operation Desert Stormin aikainen Warrior-rynnäkköpanssarivaunu tuo mukavan tuulahduksen ajalta, jolloin ampujan elämää ei helpotettu liikaa erilaisilla automatisoiduilla ja tietokoneohjatuilla järjestelmillä, tai edes vakaimella. Vaikka vaunu kestää osumia kohtalaisen hyvin, takaisin ampuminen on haastavaa, koska torni suunnataan karkeasti maalin suuntaan kiikkerällä suuntauslaitteella, jonka jälkeen maali otetaan piikille käsipyörillä suunnaten ja ballistista tähtäintä käyttäen. Warrior ampuu maksimissaan kolmen laukauksen sarjoina, johtuen brittiläisestä Rarden -konetykistä ja sen lataamismekanismista. Sama ase on myös pienessä ja nopeassa Scimitar-tiedusteluvaunussa. Sillä ei kannata isompia haastaa, vaan käyttää vaunun nopeutta hyväksi kark… irtautumisessa parempaan asemaan.
Muita uusia kevyitä vaunutyyppejä edustavat vaikka itäkaluston vanhempi BTR-50 ja uudempi BMP-3, länsikalustosta täydentävät komentajan työkalupakkia erilaiset M113 -variantit ja panssaroidut partioajoneuvot. Partioajoneuvojen kauko-ohjatut aseet ovat nyt pelaajan hallittavissa.
Donner und Blitzen!
Kaluston lisäksi Steel Beasts hallitsee myös maasodan tärkeimmät elementit, ja 3.0:n mukana noustaan ihan uudelle realismin tasolle. Ennen tykistö ampui aina kartan ulkopuolelta, vaikka kartalle saikin näön vuoksi tykistön ajoneuvoja. Nyt ne pääsevät tositoimiin ja voivat ampua kantamansa mukaan.
Tämä tuo erinomaisen taktisen lisän skenaarioihin. Kevyet heittimet ampuvat nopeasti ja tarkasti lyhyille etäisyyksille, mutta tankkimiehiä niiden kranaatit naurattavat. Raskaalla tykistöllä vasteaika on pidempi, mutta murkula lentää aina pariinkymmeneen kilometriin asti. Erikoisampumatarvikkeilla panssarimiehetkin hiljenevät. Eikä saa unohtaa raketinheitinpatterin täyslaidallista, joka on aina vaikuttava elämys maalin päässä koettuna. Kaverina mukaan tunki ampumatarvikehuolto: jos suolaa joka kukkulaa ihan vaan varmuuden vuoksi, tosi uhan ilmetessä makasiinit ovatkin tyhjää täynnä. Eikä kartalla ole turvallista olla, sillä ovela panssaritiedusteluosasto tai röyhkeä taisteluhelikopteripari voi napsia panssarihaupitseja suoraan selustasta, helpottaen etulinjan nurmiporan elämää huomattavasti!
Tykistön järjestelmistä mukana on kevyet 60 millin ja 81 millin heittimet, raskaampi 120 mm heitin löytyy jenkkien M113:een asennettuna M1064A3-versiona. Stalinin urkujen soitosta vastaa neuvostoliittolainen BM-21 ”Grad”, jota Suomestakin löytyi kahtena versiona. Panssarihaupitseina idällä on 122-millinen 2S1 (suom. Panssarihaupitsi 74) ja 152-millinen 2S3, lännestä löytyy 155-millinen M109A3. Kahteen viimeiseen on tarjolla pirullisia tytärkranaatteja sisältäviä kuorma-ammuksia.
Jalkaväkivaltaa
Perusnurmiporan arjen voi simuloida menemällä ulos sateeseen maakuoppaan makaamaan, vaatekaapin sisältö repussa. Johtamiskulttuurikin simuloituu itsestään, kun vaimo saa leikistä tarpeekseen. Mutta Steel Beasts ei unohda edes näitä metsän vikkeliä pikkueläimiä.
Ikivanha spriteanimointi on historiaa, 3D-jalkaväki osaa vihdoin muutakin kuin juosta ja ampua, kuten tehdä nopeita syöksyjä ja edetä maaston suojassa ryömien. Eri temput väsyttävät eri tavalla, joten peruspartioinnissa kannattaa kävellä. Nurmiporilla on uutta PST-aseistusta, kuten Spike LR, panssarivaunun kattoon iskeytyvä ohjus. Nämä ovat pelaajankin käytössä, esimerkiksi Spikellä (suom. PST-Ohjus 2000) ammuttaessa ohjus lukitaan maaliin. Laukaisun jälkeen seurataan kuvaa ohjuksen hakupäästä, jolloin voi tehdään korjausliikkeitä ohjuksen lentorataan. Muista ampua ajoissa, ettei paristo tyhjene! Jalkaväki ei enää ole sidoksissa vain omaan miehistönkuljetusvaunuunsa, mikä tahansa partio voi hypätä mihin tahansa ajoneuvoon, jossa on tilaa. Jääkärit voidaan vihdoinkin laskea maihin helikoptereilla, esimerkiksi uudella Blackhawk-kuljetuskopterilla ja vanhalla tutulla NH90 -vatkaimella.
Taisteluhelikoptereista mukana on vanhat tutut Hind ja aussien Tiger ARH, uusi AH-64A Apache tuo lisää jytinää Irakin sotanäyttämölle. Loput ilmavoimat ovat edustettuina vain ilmaiskuina, joissa kone lentää ilmatorjunnan ulottumattomissa, mikä latistaa tunnelmaa. Kyse on enemmän Afganistan -tyylisiin skenaarioihin tarkoitetusta tulituesta. Nykyaikaa edustavat myös isompi ja pienempi tiedustelulennokki, joka kulkee ryhmän mukana. Sillä on kiva kurkata kukkulan taakse tai talojen väliin, ennen kuin työntää nenänsä tuliylläkköön!
Kaikki nämä uudistukset aiheuttavat huomattavasti lisää ongelmia panssarimiehille. Maastoa pitää osata käyttää entistä paremmin, muuten henki pakenee tornin kattoon iskeytyneen ohjuksen tekemästä reiästä. Teräspedoilla pitää liikkua nopeasti suojasta suojaan ja liikkua laumoina, aivan kuten oikeasti, sillä yksinäiset rambovaunut tuovat vain hymyn PST-miehen kasvoille. Tankkien, rynnäkkövaunujen ja panssarijääkäreiden koottu hyökkäys epäsuoran tulen tukemana taasen aiheuttaa kohteelle suolen tyhjenemisen, paitsi jos vaunut uppoavat suohon ja jalkaväki kahlaa kainaloita myöten hangessa.
Rauhantärvääjät
Kolmosversion tärkeimpiä uutuuksia ovat itsenäisesti toimivat siviilit. Biistissä voi olla kaksitoista eri osapuolta, joiden suhde toisiinsa on liittolainen, neutraali tai vihollinen. Suhtautumisen voi muuttaa kesken tehtävän. Toistaiseksi siviilit osaavat vain liikkua paikasta toiseen omatoimisesti joko linnuntietä tai teiden laitoja, ampumiseen ne eivät (vielä) reagoi. Mutta siviileille voi editoida piilotetun aseen tai itsemurhaliivin, jota käytetään kun tietyt ehdot täyttyvät. Jos rynnäkkövaunulla parkkeeraa Kouvolan ylpeyden Mutterin eteen, paikallisväestö kaivaa singot esiin ja muuttuu aggressiiviseksi.
Siviilien ja sotilaiden ulkonäön voi muuttaa länsimaisesta afgaanityyliseksi, maastopuvunkin voi vaihtaa kansallisuuden mukaan. Televisiosta ja räiskintäpeleistä tutut teknikaali-ajoneuvot löytyvät raskailla konekivääreillä, singoilla, kranaatinheittimillä ja ilmatorjuntatykeillä terästettynä.
Kun osapuolia on monia, onnistuu erilaisten kriisinhallintatehtävien luominen simulaattorin erinomaisella ja helposti omaksuttavalla tehtäväeditorilla. Tosin moninpelissä rauhanturvaaminen menee rauhantärväämiseksi, kun liipaisinherkät liittouman joukot näkevät piruja kaikkialla ja avaavat tulen heti, kun jotain lämpökamerassa vilahtaa. Siirtyminen kylmän sodan panssarilauttojen yhteenotoista partiointiin näennäisesti neutraaliin ympäristöön, ilman näkyvää vihollista, on todella kinkkistä, aivan kuten oikeastikin. Tulituestakaan ei ole hyötyä, jos väärän talon litistäminen aiheuttaa välittömästi tehtävän päättymisen tappioon.
Uudet epäsymmetriset haasteet kutkuttavat ainakin itseäni: jokainen osaa tuliterällä Abramsilla korkata parikymmentä T-55-vaunua, mutta oikeassa maailmassa länsimaisilla sotavoimilla on ongelmia kiväärein ja singoin aseistettuja ”maanviljelijöitä” vastaan ympäri maailmaa.
Hakkaa päälle!
Steel Beastsin ulkonäkö on aina ollut mallia ”toimiva muttei kovin kaunis”. Nyt renderointimoottoria päivitetään, mikä käytännössä näkyy varjoina tankeille, viimeinkin, sekä kauniimpina mutta edelleen spriteihin pohjautuvina erikoistehosteina. Uutta ovat myös vuorokauden ajat ja dynaaminen sää. Tuulikin on mukana, mutta sade vielä puuttuu. Graafinen askel eteenpäin on pieni, mutta eSim pyrkii ulkonäössäkin funktionaalisuuteen. Kaikkein on vaikutettava taistelutoimintaan: varjossa vaunu on vaikeampi havaita, tuuli vaikuttaa ammusten lentorataan ja auringonsäteen osuessa tähtäimen peiliin, vaunu paljastuu heijastuksesta.
Vihdoinkin Biistissä voi linkittää yksittäisiä skenaarioita lopputuloksen mukaan haarautuviksi operaatioiksi. Legendaarisen Steel Panthersin tasolle ei päästä, koska vaurioita, ampumatarviketilannetta ja vastaavia ei seurata. Kunnon rakkaussuhdetta omiin teräspetoihin ei synny, kun veteraanijoukkueen tuhoutuminen ohjusylläkössä ei näy seuraavassa tehtävässä, jossa ne ovat taas iskussa. Operaatioista on esimerkkinä vuoden 1973 Yom Kippur -sota, jossa pelaaja komentaa Israelin asevoimia taistelussa Egyptin yllätyshyökkäystä vastaan. Tunnelmaa latistaa mallintamattomien Centurion-vaunujen vaihtaminen Leopardeihin.
Muuta uutta sisältöä edustaa uusi kartta-aineisto, päivitetyt suomennokset ja harjoitustehtävät. Simulaattorin opettelua helpottaa suomenkielinen opetuspaketti CV9030 –kalustolle, joka kattaa kaiken tornin järjestelmien käynnistämisestä ja aseiden lataamisesta, aina eri aselajien yhteistoimintaan. Koska suomalainen digitaalinen kartta-aineisto avattiin julkiseksi 2012, Biistin siviiliversion mukana tulee tuttuja maisemia. Mikä onkaan mukavampaa kuin Puna-armeijan riveissä vapauttaa Kouvostoliitto? Tai osana aussien armeijaa suorittaa maahanlasku Suomussalmelle?
Leopardit mudassa
Pelillistäminen on Steel Beastin Akilleen kantapää, sillä yksinpelitehtävien määrä ja laatu jättää toivomisen varaa. Uusia yksinpelitehtäviäkään ei tule kuin kourallinen. Skenaariot ovat liian usein sekavasti ja riittämättömästi selitettyjä, ja vaikka militääriote antaa autenttista makua, siviilipelaaja tuijottaa lyhenteitä mykän kauhun vallassa. Onneksi editori on oikeastikin varsin helppo oppia.
Vanha sotaratsu kasvaa ja kehittyy eri puolustusvoimien rahoittamana, ja kotisotilaatkin pääsevät osallisiksi kaikesta uudesta pienellä viiveellä. Versio 3.0 on Steel Beastin suurin ja merkittävin päivitys tähän mennessä, ja sen uudistuksen lupaavat hyvää myös tulevaisuuden varalle. Kun pääsee yli hieman vanhahtavasta grafiikasta, parempaa taktisen tason maasodankäynnin simulaattoria ei ole ja tuskin tuleekaan. Armakin hiljenee kohdatessaan 16 kilometriin saakka venyvän näkyvyyden, joka ei tapa konetta, ja asejärjestelmien oikeasti nippelintarkan mallintamisen.
Omalla toivelistalla on vielä siviilien realistisempi käytös tulen alla, parempi asutun alueen taistelun mallintaminen sekä taistelukentän olosuhteiden vaikutus taistelun kulkuun. Kaikki on (kuulemma) tulossa, mutta aikataulusta ei ole tietoa.
Sitä odotellessa: ”Vaunu, mars! Alikaleja lataa!”
Version 3.0 tärkein uusi pelattava kalusto:
• Leopard 1A5
• Leopard 2A5
• Leopard 2A5A1-DK
• Leopard 2A5A2-DK
(mukana räyhäkäs Barracuda–lämpönaamioverkkojärjestelmä ja Slat–verkkopanssarointi vanhempia RPG–sinkoja vastaan)
• M1(IP)
• M1A2(SEP)
• T-62
• T-72M
• CV90/35-NL
• M113 G4 DK
• M113A2
• Ulan
• Warrior (ODS)
• LMV
• Scimitar
• Javelin
• Spike LR
• Lemur 2013X RWS
Muuta uutta kalustoa:
• Leopard 1A2
• Leopard 1V
• PT-76
• T-64A
• T-64B
• T-72B (reaktiivilla)
• T-90A
• BMP-3
• BTR-50PK
• AH-64A Apache
• UH-60 Blackhawk
• 2S3
• BM-21
• PRP-3
• Lääkintä BMP-1
• Fennek
• Scorpion
Panssarikoulutettu kapteeni Ilja Varha toimi vuosina 2011–2013 Kymen jääkäripataljoonan Steel Beasts –simulaattoriupseerina Karjalan prikaatissa. Tuolloin hän vastasi CV9030-rynnäkköpanssarivaunun mallinnuksesta Steel Beastsiin sekä Steel Beasts -simulaattorikoulutuksen aloittamisesta CV-vaunumiehistöille. Nyttemmin Varha palvelee majurin arvolla Jääkärikomppanian päällikkönä UNIFIL–operaatiossa Libanonissa.
Versio: 3.xx
Professional-versiota käytetään usean maan puolustusvoimissa vaunumiesten ja johtajien koulutuksessa, Personal Editionin voi ostaa kuka tahansa aiheesta kiinnostunut suoraan eSim Gamesin verkkosivuilta hintaan 125 dollaria. Hinta voi kuulostaa kovalta, mutta vielä en ole tavannut sellaista ketään joka Biistin ostettuaan olisi todennut, ettei saanut rahalleen vastinetta.
Pro Personal Edition ilmestyi alunperin 2006. Sen jälkeen on vuosittain ilmestynyt yksi suurempi maksullinen päivitys ja muutama pienempi pätsi.
* * *
CV: miten se tehdään oikein?
Vekaranjärvellä vuodesta 2003 käytössä ollut CV9030 -rynnäkköpanssarivaunu on yksi maailman moderneimmista jalkaväen taisteluajoneuvoista. Ja näin se saatiin osaksi Steel Beastia.
Kymen jääkäripataljoonaan hankittiin Steel Beasts Professional CV-vaunumiesten koulutukseen vuonna 2011. CV9030:n mallintamisessa helpotti se, että simussa oli jo CV9035DK, tanskalaisten uudempi CV-versio. Vaikka erot ovat aika merkittävät, koodille oli hyvä pohja. KYMJP:n henkilöstöstä löytyi kaksi Biistin kanssa sinut olevaa kouluttajaa, ja nopealla aikataululla aloitettu projekti saatiin heti käyntiin, ilman sen kummempaa perehtymistä.
eSim Gamesin director Nils Hinrichsen ja norjalainen free-lance-graafikko Raino Sommer vierailivat Karjalan prikaatissa kesällä 2011. Vaunun simulaatiospeksit pantiin kuntoon, ja Raino aloitti 3D-mallin rakentamisen jo vaunuhallissa. CV-miehistöt katselivat silmä kovana, kun 3D MAXiin ilmestyi muutamassa tunnissa Mk44 Bushmaster II:n runko. Millin tarkkuuteen ei pyritty, mutta Rainon mukaan kahden millin virhe näkyy jo. Vaikka 3D-jalkaväki oli vielä alkutekijöissä, asfaltilla ryömivää yliluutnanttia kuvattiin jo jalkaväen animointia varten.
Äänimaailma syntyi Rosoharjussa, pioneerien ampumaharjoituksessa. Aseiden ääniä nauhoitettiin kovapanosammunnassa niin vaunun sisältä kuin ulkopuolelta. Iskemien äänet maalin päästä kuultuna saatiin kun CV louskutti sarjalla MP-T-kranaatteja T-55:n torniin. Se löytyy YouTubesta eSimin omana ”Behind the Scenes” -videona, joka ikuistaa jälkipolville senkin, kuinka Nils lukitsi itsensä vahingossa vaunuun. Illemmalla, vaunuhallin hiljennyttyä, nauhoitettiin vaunun muuta äänimaailmaa, kuten ampumatarviketäytön ääniä. Ylikersantti Petteri Miettisen, KYMJP:n toisen Biisti-puuhamiehen hikisellä naamalla kimmelsi jo epätoivo, kun lataaminen aloitettiin alusta kymmenettä kertaa, koska äänimies aivasti.
Peliin vaunun ensimmäiset prototyypit ilmestyivät loppuvuodesta 2011, ja saman vuoden maksullisessa päivityksessä komeilikin itse CV90/30-FI! Mutta vaunun mallinnus oli vasta alussa. CV9030 on vaununa todella monimutkainen, kaikkine tietokoneohjattuine järjestelmineen ja moderneine ammunnanhallintajärjestelmineen. Piru piilee yksityiskohdissa: jos simuvaunun asejärjestelmä käyttäytyy yhtään eri lailla kuin oikea, voi koulutettava ampuja oppia vääriä toimenpiteitä. Istuin läppäri sylissä CV:ssä keväällä 2012, testaten oikeaa vaunua simuvaunua vastaan. Bugikorjauslistaa ja esityksiä parannuksista syntyi liuskatolkulla. Ahkera itävaltalainen koodari Lukas Friembichler palkittiin Lontoon 2012 Steel Beasts -konferenssissa Koskenkorva-lekalla, ja ehkä juuri siksi palat alkoivat loksahdella lopullisille paikoilleen.
Kesällä 2012 simulaatiovaunun ominaisuudet ja toiminta testattiin jo kovapanosammunnassa. CV-Pelle Pelottomien johdolla ammuttiin ”referenssiammunta” erilaisiin maalitilanteisiin eri tähtäimillä ja järjestelmillä. Ammunta nauhoitettiin ja tulokset taltioitiin. Sitten ammunta toistettiin samanlaisiin maalitilanteisiin Steel Beastsissa ja.... simulaattorivaunu läpäisi tulikokeen! Jäljellä oli enää pienempiä bugikorjauksia.
Saman vuoden loppupuolella Englannista saapuivat AFVSimin telemät CV:n ampujan kahvojen replikat. Ne ovat käytännössä USB-peliohjaimet, jotka perustuvat 3D-skannattuun oikeaan kahvaan. Näin ampujat voivat harjoitella myös ammunnan näppitekniikkaa ja suuntaamista: CV:n ammunnanhallintajärjestelmällä osuminen perustuu nimenomaan tasaiseen ja tarkkaan suuntaamiseen, eli maalin ”piikillä” pitämiseen. Toki peruskäyttäjäkin voivat tilata nuo ohjaimet AFVSimiltä, mutta hintalappu voi olla järkytys.
Lopussa kiitos seisoo, ja nyt version 3.0 mukana karjalaisille vaunumiehille simuloidun CV:n käyttö onnistuu jokaiselta Personal Editionin käyttäjältä. Mukana tulee suomenkielinen opetuspaketti niin vaunun kuin simulaattorin peruskontrolleista ja käytöstä. Jos varusmiespalvelun suoritti Vekarajärvellä, maisematkin ovat tutut.
