John Vattic herää sairaalan suljetulla osastolla sänkyyn sidottuna. Koska hoitajaa ei näy missään, mies avaa kahleet ajatuksen voimalla. Hetkinen...

Timesplitters-räiskinnöistä tutun Free Radicalin uusi Second Sight erottuu massasta tarinankuljetuksella ja tunnelmoinnilla. Tyyliin haetaan mausteita epäkronologisesti etenevistä elokuvista. Lähtökohta sairaalassa muisti tyhjänä heräävästä miehestä ei ole uusi, mutta tarinaan saadaan kiinnostavia koukkuja.

Amnesiasta kärsivä sankari saa ajoittain muistivälähdyksiä, joissa päästään pelaamaan hetkiä hahmon menneisyydestä. Muistoja ja nykypäivää rytmitetään niin, että menneisyys lähestyy hiljalleen pelin aloituspistettä. Tarina alkaa samaan aikaan sekä alusta että keskeltä, mikä luo kokonaisuuteen onnistuneen jännitteen.

Eri osuuksia ei ole vain ladottu peräkkäin, vaan mukana on pieniä nokkelia yksityiskohtia, joita vähemmän tarkkaavainen pelaaja ei huomaa. Osan merkityksen tajuaa kunnolla vasta toisella läpipeluukerralla. Ovelat pikkujutut luovat sopivan vinksahtaneen ilmapiirin, jolloin pelaaja alkaa sankarin tavoin epäillä omaa muistiaan.

Mielen voimalla

John huomaa hallitsevansa psyykkisiä kykyjä, joista ensimmäinen on telekinesia. Realistisesta fysiikasta ei voi varsinaisesti puhua, mutta viskotut tuolit ja muut kamat tuntuvat ainakin pomppivan suurin piirtein oikean painoisesti ympäriinsä. Taitojen kasvaessa myös ihmisiä voi retuuttaa päin seiniä.

Hyökkäysvoimalla sankari voi joko tainnuttaa kerralla isomman joukon vihollisia tai vaientaa yhden kohteen pysyvästi. Parannuksella hoidetaan haavat nopeasti kuntoon. Lumousvoimalla John muuttuu hetkellisesti ihmissilmälle näkymättömäksi, ja osan taisteluista voi välttää kokonaan. Kamerat ja muut tekniset laitteet huomaavat piilottelevan sankarin.

Hauskin voima on projisointi, jolla John voi lähettää näkymättömän henkiminänsä tiedustelumatkalle. Astraalihahmo pystyy kulkemaan joidenkin esteiden läpi, mutta voi silti manipuloida oikeaa maailmaa. Myöhemmin hahmo voi ottaa vihollisen hetkeksi komentoonsa. Sankarin ei tarvitse liata käsiään, koska viholliset saa usutettua toistensa kimppuun.

Kykyjen ansiosta seikkailun painotus vaihtelee onnistuneesti toiminnan ja kevyen hiiviskelyn välillä. Kenttiin on rakennettu muutamia hauskoja pulmia, ja erityisesti telekinesiaa sekä projisointia käytetään pari kertaa luovasti. Muuten kentät ovat turhan putkimaisia, mutta se tavallaan sopii tarinankerrontaan painottuvaan tyyliin.

Ongelmanratkaisussa hyödynnetään myös tietokoneita. Niiden käyttöliittymä toimii niin windowsmaisesti aina tatilla ohjattavaa hiirtä myöten, että mikrojen naksuttelu tuntuu aidolta. Koneet eivät ole vain yksinkertaisia väliruutuja, vaan osa pelimaailmaa.

Pelasta tekoäly pulasta

Psyykkisten voimien lisäksi vihollisia voi kurittaa tavallisilla tuliaseilla. Osapuolet räiskivät yleensä toisiaan suojien takaa ja taistelu on elokuvamaista kuurupiiloa. Vasemman liipaisimen painallus liimaa tähtäimen automaattisesti lähimpään kohteeseen, ja oikeaa liipaisinta painamalla sankari ponnahtaa suojan takaa esiin tuliluikku laulaen. Tähtäystä voi kätevästi tarkentaa oikealla tatilla pääosumia varten. Kontrollit toimivat muutenkin erinomaisesti sekä Xbox- että PS2-versiossa.

Tunnelmallisen taistelun heikoin lenkki on joukkuetovereiden onneton tekoäly. Hahmot jäävät tuleen seisomaan ja pelaajan pitää yhtenään pelastaa taktiikkanerojen henkeä. Tämä on erityisen ärsyttävää, koska tiimikaverin kuolema päättää pelin automaattisesti. Asia olisi pitänyt korjata Freedom Fighters -tyyliin niin, että toverit jäävät haavoittuneena odottamaan parannusta. Nyt turha kaitseminen aiheuttaa vain turhautumista.

Tekoälyttömistä tovereista huolimatta Second Sight on viihdyttävän tunnelmallinen hiiviskelytoiminta, joka on ohi hiukan turhan nopeasti. Loppu tulee vastaa runsaassa kymmenessä tunnissa, juonirakenteen ansiosta tarinan tosin kahlaa mieluusti läpi vielä toisen kerran. Xbox- ja PS2-versiot ovat täysin identtisiä perusnättiä grafiikkaa ja tyylikkään painostavaa musiikkia myöten.