Muistaako kukaan enää aikaa, jolloin räiskintäpeleissä oli enemmän toimintaa kuin välinäytöksiä? Croteam ainakin, sillä vuosikymmen sitten ilmestynyt Serious Sam: The First Encounter harppaa suoraan Doomin ja Quaken aikoihin, jolloin juoni sai vielä olla yhdentekevää roskaa, kenttäsuunnittelu yhtä putkea ja puzzleksi kelpasi vedä vivusta, ovi aukeaa -ikiklassikko. Hetkinen...
Serious Samin kova ydin koostuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin, viholliset ovat mielettömän aggressiivisia ja hyökyvät päälle laumoina. Hirviödesign on sopivan typerää ja ylilyötyä, suosikeikseni kohosivat Pendolinon voimalla syöksyvät raivohärät ja suoraa kurkkua huutavat (päättömät) kamikaze-mariinit.
Hirviöt myös kuolevat nopeasti, mihin perustuu Serious Samin toinen koukku: aseet ovat kerrankin tehokkaita, oli kyseessä miehekäs minigun, raketinheitin tai haulikko. The Superaseena on räjähtäviä uraanikuulia ampuva musta kanuuna, jolla on kokoa juuri niin munakkaasti kuin väri viittaa.
Tajuton tykitys kääntyy myös Samin ongelmaksi. Koko peli ei ole mitään muuta kuin eteenpäin rynnimistä ja silmitöntä ampumista. Naurettavan kokoiset vihollismäärät huvittavat aikansa, mutta kuusituntisen yksinpelin loppupuolella alkaa taisteluväsymys iskeä, etenkin kun kentät ovat pitkälti sitä samaa putkea tai avointa areenaa. Onneksi viimeinen taso lyö koko homman taas niin yli, että jopa yksitoikkoinen Egypti-miljöö unohtuu pökerryttävän loppuvastuksen ilmaantuessa.
Kymmenen vuotta vanhaksi peliksi Serious Sam näyttää ihan tarpeeksi hyvältä, eikä HD-päivityksestäkään ole haittaa. Vähän ihmetyttää miksi kakkosepisodi The Second Encounter ei ole mukana vaan ilmestyy erillisenä osana, mutta ahneus taisi voittaa. Originaalissa ollut splitscreen-moninpelikin on poistettu, joten co-op onnistuu vain Liven kautta. Mutta jos kultaiselle 90-luvulle palaava räiskintä kiinnostaa, siitä vaan harjoittelemaan circle-streiffausta.
84
