Shin Megami Tensei IV - Jumalaton näytelmä

Oikean yläkulman mittari näyttää kuinka monta kertaa pelaaja voi vuorollaan käskyttää demonipossea.

Sanoisin, että Shin Megami Tensei IV:n ansiosta joulu tuli etuajassa, jollei joulu oikeasti olisi tullut pahasti myöhässä.

Moni pitää 90-lukua pelaamisen kultaisena aikakautena. Vaikea siihen on vastaankaan väittää. Ysärillä iso osa genreistä oli jo vakiintuneita ja pelit selvästi paitsi nätimpiä, myös viimeistellympiä kuin kasarilla. Silti niihin jatkuvasti kehiteltiin uusia ominaisuuksia ja pelitapoja. Jotkut uudistukset kuolivat pelin tai parin jälkeen, toiset jäivät pelinkehityksessä elämään itsestäänselvyyksinä.

90-luvulla oli myös ongelmansa, jos sattui olemaan eurooppalainen japaniroolipelien ystävä. Valinnanvara oli vähäistä. Silloin harvoin, kun rope käännettiin englanniksi, se jäi Atlantin toiselle puolen amerikkalaisten aliarvostamaksi. Vasta ysärin lopun Final Fantasy -buumi sai japanilaiset pelitalot tajuamaan, että katsos perkelettä, myös siellä Amerikan takana on joku manner!

Miksi muistelen 90-luvua uunituoreen 3DS-roolipelin arvostelussa? Koska Atlus on jumiutunut 90-lukuun. Ensin Persona 4 Arenalta kesti pieni ikuisuus saapua Eurooppaan. Sitten Shin Megami Tensei IV:n koko julkaisu lojui limbossa puolitoista vuotta Amerikan-julkaisun jälkeen, kunnes peli ilman fanfaareita ilmestyi 3DS:n eShopiin, ilman minkäänlaista fyysistä julkaisua. Samassa ajassa pikkufirmat Ghostlight ja NIS America ovat julkaisseet Megami Tensei-sarjaan puolen kymmentä sivupeliä Euroopassa!

No, onneksi hyvää kannattaa odottaa. Voi pojat, kuinka hyvä Shin Megami Tensei IV onkaan!

 

Jumal’auta!

Keskiaikainen Mikadon kuningaskunta on rauhan ja seesteisyyden tyyssija, jossa rahvas puurtaa ja ylimystö hallitsee. Koska yhteiskuntaluokka periytyy, ei rahvaalla ole toivoakaan päästä asumaan ylimystölle varatun linnakaupungin jykevien muurien sisäpuolelle.

Ainut tapa nousta rahvaasta ylimystöön on päästä samuraiksi. Jokainen nuori yhteiskuntaluokkaan katsomatta käy läpi samuraikokeen, mutta vain ani harva hyväksytään kuningaskunnan järjestystä ylläpitävään samurai-kastiin. Shin Megami Tensei IV:n päähenkilö on tietenkin yksi niistä harvoista.

Perinteisesti Shin Megami Tensei -sarjan taustatarinat ovat olleet jotain aivan muuta kuin japsiropeilta on totuttu odottamaan. On ollut ydinsodan hävittämää maailmaa, luomiskertomuksia ja rinnakkaistodellisuuksia. Nelosen alkuasetelma vaikuttaa siksi hämmentävän tavalliselta japsiropestoorilta fantasiakuningaskuntineen ja valittuine sankareineen.

Se on kuitenkin hämäystä, sillä Shin Megami Tensei IV on ihka ehta Shin Megami Tensei. Se leikittelee pelaajan ennakkokäsityksellä siitä, mitä japanilaiset roolipeliit yleensä edustavat. Sarja on aina nojannut pitkälti oikean maailman teemoihin sekä enkelien ja demonien väliseen taisteluun, niin nytkin. Kun samuraikoe alkaa elektronisella rannekkeella ja tekoälylle esittäytymisellä, huomaa ensimmäiset merkit siitä, että Mikadossa kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä näyttää.

Miksi kuningaskunnan alla sijaitsee demonien täyttämä luolasto Naraku? Mitä ihmettä ovat Narakusta kaivetut mystiset reliikit, kuten televisiot, lautasantennit tai autot? Yksi samuraista löytää jopa erikoisen ohuen kirjan, joka kertoo tarinansa pienten vierekkäisten kuvien avulla ja on kirjoitettu muinaisella riimukirjoituksella. Siinä mainitaan täysin tuntematon, kuvitteellinen Ranskan kuningaskunta. Samuraita on kielletty matkaamasta liian syvälle Narakuun, mutta totuus maailmasta sijaitsee juuri Narakun pohjalla.

Tarinan aikana tehdyt valinnat vaikuttavat siihen, minkä kolmesta mahdollisesta lopusta pääsee todistamaan.

Valinnat vaikuttavat pelin loppuun, eivätkä kaikki sivuhahmot ole pelaajan kanssa aina samaa mieltä.

Niin vaikea että itkettää

Se, mitä Mikadon peruspulliaisille ei samuraista kerrota, on että he pitävät Mikadon suojassa Narakun demoneilta. Joten ei muuta kuin miekka käteen ja demoneita metsästämään!

Shin Megami Tensei -sarjalla on maine reilusti keskivertoa vaikeampana japsiropena, mutten olisi osannut arvata, että heti toinen viholliskohtaamiseni päättyisi kuolemaan. Olisipa se ollut edes uskottava taistelu, mutta Narakun heikoimmat demonit pyyhkivät wannabe-samuraillani kivilattiaa hetkessä! Mutta IV tuo Tensein nykyaikaan: tallennus onnistuu missä tahansa, mikä lieventää kuoleman tuottamaa tuskaa. Pientä maksua vastaan Styks-joen lautturi Kharon katsoo toiseen suuntaan ja pelaaja pääsee takaisin elävien kirjoihin.

Jotta samurailla olisi uskottavat mahdollisuudet selvitä Narakussa, on taisteltava tulta vastaan tulella. Charmantti samurai neuvottelee vihollisdemonit omalle puolelleen, kouluttaa niistä kovempia, yhdistelee vanhat demonit ja pikkuhiljaa kasaa täydellisen tappoporukan. Oman demonipossen kokoaminen on pirullisen koukuttavaa puuhaa. Onneksi IV sujuvoittaa sarjan perinteitä juuri oikeissa paikoissa: kun kolmosessa käytin tuntikausia saadakseni arpakoneen arpomaan fuusiodemoneilleni juuri ne kyvyt jotka haluan, voin IV:ssä valita periytyvät kyvyt täysin vapaavalintaisesti.

Koska Naraku kuhisee demoneita, taistelun onkin parempi olla toimivaa ettei taisteluväsymys iske alta aikayksikön. IV:n taistelu onkin pyöristettynä paras vuoropohjainen rivitanssitaistelu mihin olen ikinä törmännyt. Kolmosesta periytyvä press turn system palkitsee siitä, kun osuu vihollisen heikkoon kohtaan.

Jokainen heikkousosuma tai kriittinen lyönti lisää käytettäviä vuoroja yhdellä, mutta taas väärällä kyvyllä huitaisu tai ohi menevä lyönti vähentää käytettäviä vuoroja. Kun vuorot loppuvat viholliset pääsevät tekemään saman. Jopa perustaistelut ovat mielenkiintoisia, kun tiukan vaikeustason takia niihin pitää keskittyä, sillä pirulliset pikkupirut käyvät armotta pelaajan heikkojen kohtien kimppuun.

Demonin saa puolelleen paitsi lahjomalla, myös osaamalla vastata oikein demonin kysymyksiin.

Helvetin Appstore

Vaikka Mikado näyttää keskiaikaiselta kuningaskunnalta, on se yllättävän moderni, sillä mitään ei saa aikaan ilman oikeita appseja. Aina tason noustessa sankarisamurain kehittymissuunnan saa valita vapaasti, mutta käyttöön saa myös kasan pisteitä, jolla tekoälyrannekkeeseen saa ostettua uusia appseja. Kun yksi appsi tekee päähahmosta sujuvamman sanaveikon, toinen nostaa kaveridemonien taitojen määrää ja kolmas helpottaa demonien yhdistelemistä, on valintojen tekeminen vaikeaa. Niin monta kiinnostavaa appsia, niin vähän pisteitä! Se tekee päähahmon kehittämisestä mielenkiintoista ja monipuolista.

Narakussa ja pelin muissa luolastoissa komppaaminen on homman pihvi. Kiitos loistavan suunnittelun, ja sen että viholliset näkee ennen taistelua, ei luolastoravaus kyllästytä, vaikka en peliä vielä 60 tunnin pelaamisella läpäissytkään. Vaikka kamera on pelaajan takana eikä liikkuminen tapahdu enää ruutu kerrallaan, sarjan menneisyys silmistä kuvattuna ruuturopena näkyy yhä luolastojen suunnittelussa.

Shin Megami Tensei IV on hurjan hyvä peli. Se yhdistää erinomaisen taistelun juuri sopivan tiukkaan vaikeustasoon ja loistavaan hahmonkehitykseen, maustettuna sarjan sujuvimmalla  demonien rekrytoinnilla ja fuusioinnilla. Ainoa jossa se ei pääse PS2:n erinomaisen Shin Megami Tensei: Lucifer's Callin tasolle, on tarina. Vaikka myöhemmin salaisuuksien verhon vihdoin raottuessa päästään mielenkiintoisiin teemoihin, on alku aivan liian tylsä ja geneerinen.

Shin Megami Tensei IV on haastava, monipuolinen, omaleimainen ja tunnelmallinen, ja se uskaltaa käsitellä jopa uskonnollisia teemoja, jouluun sopivasti.

Synttärisankarikin sanoisi, että suitsuke ja mirhami pois, tuokaa minulle 3DS ja Shin Megami Tensei IV. Vaikka se onkin jumalattoman hyvä.

 

Juho Penttilä

 

 

Shin Megami Tensei IV

Arvosteltu: 3DS

Atlus

Versio: Myynti

Moninpeli: Ei

Ikäraja: 12

 

91+Pelit suosittelee

Ankaran vaikeustason ja erinomaisen pelimekaniikan siunaama laaturope, joka olisi ansainnut näkyvämmän julkaisun.

91