Sid Meierin merirosvoklassikko aiheuttaa riippuvuutta myös taskukoossa.
Yksinkertainen konsepti voi parhaimmillaan olla nerokkaan koukuttava. Sid Meierin Pirates on tästä loistava malliesimerkki, sillä objektiivisesti katseltuna pelissä on lopulta aika vähän vaihtelua. Tästä huolimatta harva viihdepaketti aiheuttaa yhtä voimakasta pakkopeluureaktiota.
Klassikosta tehtiin pari vuotta sitten onnistunut PC-remake ja Xbox-versio, joka ei suuremmin muuttanut tuttua kaavaa. Nyt uusversio on käännetty PSP:lle ja samalla Sonyn kämmenkone saa minun kirjoissani sen kaivatun kolmannen ostamisen arvoisen pelinsä, Locorocon ja Killozone Liberationin rinnalle.
Alussa valitaan oman piraatin kansallisuus neljästä vaihtoehdosta ja aloitetaan peli halutulla aikakaudella. Aikaisemmat ajat ovat helpompia, sillä espanjalaiset hallitsevat suurinta osaa Karibiasta. Näin ryöstettävää riittää yleensä enemmän kuin tarpeeksi. Myöhemmin riistaa liikkuu vähemmän.
Satamissa rekrytoidaan lisää miehiä, myydään saalista ja korjaillaan aluksia. Laivoja voi päivittää kahdeksalla erilaisella muutoksella, jotka lisäävät esimerkiksi tulivoimaa tai nopeutta. Kuvernööriltä voi käydä ruinaamassa kunnianosoituksia vihollisten tapoista ja siinä samassa nätti tytär saattaa tarttua kainaloon.
Uusversiossa lisätty uusi alipeli, tytärten kanssa tanssiminen, jakaa mielipiteitä. Itse pidän siitä, vaikka meno on kiinni pelkistä reflekseistä. Onnistuneen tanssin jälkeen tyttäreltä irtoaa, mutta vain lahjoja tai tietoa, tarpeeksi pitkän liehittelyn jälkeen voi mennä naimisiin. Alkuperäisversioon verrattuna tyttäret tuntuvat olevan kaikki paremman näköisiä. Suurin osa naikkosista on joko viehättäviä tai kauniita, uran aikana vastaan sattui vain pari tavallisen näköistä eikä yhtään rumaa. Hämäävästi partnerin ulkomuodon näkee vain tekstistä, geneerisesti luodulla hahmomallilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Maakohteiden valtaaminen sujuu hauskan yksinkertaisella strategiapelillä ja meritaistelut toimivat erinomaisesti. Alukset kaartelevat toisiaan ja harventavat vastustajan miehistöä tykistöllä ennen kylkien yhteen rysähtämistä. Kannella kapteenit kohtaavat miekkataistelussa, joka on uusversion ainoa todellinen heikkous. Miekkailu on aivan liian helppoa vaikeustasosta riippumatta, siitä selviää pelkästään aivottomasti yhtä nappia rämpyttämällä.
Helposta miekkailusta huolimatta kaikki tutut elementit ovat paikoillaan ja klassikon magia toimii yhä. Pirates on täydellinen matkapeli, jonka parissa pitempikin lentomatka vierähtää kuin vahingossa.
90
