Konsoli-Simsissä elämättömyyden simuloiminen ei ole enää ajokortittomien siviilipalvelusmiesten hommaa, vaan uljaimmille uroille sopivaa trendikästä hiphoppailua. Vain tanssimatto puuttuu.
PC-Simsin nukkekotikonsepti ei sellaisenaan käänny padiohjatulle konsolille. Kukaan ei halua selata miljoonan valikon läpi satoja huonekaluja ja muita härpättimiä ilman hiirtä. Suuressa älynväläyksessä Simsin konsoliversio on käännetty Bustin' Outissa päälaelleen.
Idea ei ole rakentaa kotia, vaan muuttaa pois mahdollisimman äkkiä. Ovat ne sisustusvermeet siellä edelleen masokistia varten, ja takuuvarmaan Sim-tapaan niitä on enemmän kuin edellisessä versiossa.
Tavoitepohjainen Get a Life -pelimoodi oli jo ensimmäisessä konsoliversiossa, mutta Bustin' Outissa simiaanin elämä on huomattavasti vapaampaa sukkulointia paikasta ja jopa elintasosta toiseen. Mikään ei estä astronauttia palaamasta lähtöruutuun ja aloittamasta lupaavaa gangsterinuraa. Kuvernöörin pallia ei ikävä kyllä ole tarjolla huonoille näyttelijöille.
Ensitavoite on päästä tyrannisoivan kukkahattuäidin helmoista pois. Ei omaa pesää rakentamaan, vaan bilettämään baanalle ja statukseltaan yhä ylevämpien kämppisten kaiffariksi. Siinä sivussa voi ja pitää vierailla tuttujen luona reivaamassa ja hankkimassa lisää ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, jotta sosiaalisen kiipijän uraputki kehittyisi.
Vaarallinen tehtävä
Kaikki perustuu selkeään tavoitesysteemiin, josta voi tarkistaa sellaiset tuikitärkeät ihmiselon käännekohdat kuin "hanki tonnin edestä treenihärveleitä kämppiksesi kuntosalibisnekselle" tai "saa naapurin tyttö nauramaan pieruhuumorille". Näitä elämää suurempia tavoitteita saavuttamalla avataan lukittuja härveleitä, joita voi ostaa simhanttilan instant-postimyynnistä kulutusjuhlaa rikastuttamaan.
Töissä käynti sujuu automaattisesti kahdeksan tunnin poissaolona tuttuun Sims-tapaan. Mikä parasta, kun on itse kiillottamassa maihareita paikallisessa sotilastukikohdassa, voi kulloistakin kämppistä (tai kämppiksiä) käyttää hoitamaan tylsät kotityöt ja laittamaan ruuan valmiiksi. Tätä en ilennyt tehdä, kun kotihenki tai -hengetär kuului omaan perheeseen.
Grafiikkamoottorin näkymät lähentyvät näpertelypelin sijasta seikkailupeliä. Mahdollisuudet simin ulkonäön ja vaatetuksen hienosäätöön ovat parantuneet roimasti poliisin kasvopalapeleistä tuttuja eri nenänleveyksiä, kampauksia, silmien muotoa ja väriä myöten.
Uusi simiaani on menevämpi, näyttävämpi, vapaampi ja rokkaavampi. Työpaikatkaan eivät ole enää täysin kasvottomia listauksia ruudulla, vaan uusia vierailupaikkoja aukenee uran mukaan.
Persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten sim heilahtelee virtuaalimaailmassaan: introvertin ja ekstrovertin elkeet tanssilattialla eroavat melkoisesti toisistaan. Kannattaa miettiä kahdesti, ryhtyäkö ujostelijana elokuvatähdeksi. EA vihjaa myös, että jokainen elämä on erilainen riippuen urasta, persoonallisuudesta ja pelivalinnoista, minkä luulisi lisäävän jälleenpeluuarvoa.
Interaktiivista xiittii
Konservatiivisesti käännettyyn perus-Simsiin verrattuna Bustin' Out on sekä käyttöliittymältään että imagoltaan positiivisesti konsolilähtöisesti suunniteltu.
Lopputuloksena on oudolla tavalla Sims Onlinea muistuttava yksinpeli, jossa ei nyhveröidä omassa kämpässä vaan sukkuloidaan kaverivierailuilla tai julkisilla paikoilla kohottamassa taitoja ja suorittamassa tavoitteita. Skootterilla tai autolla pääsee kätevästi kuumimpiin menomestoihin tai vaikka äiteen luo pullakahville. Ellei ole niin hullu, että kutsuu muorin käymään omassa sikolätissä.
Bustin' Outin eri konsoliversioissa on yksilöllisiä lisäjippoja. Esimerkiksi PS2-versiossa voi pitää kaverien kanssa netin yli moninpelinä yhteisiä Sims-viikonloppuja, joissa kaverukset voivat vaikka käydä kauppaa tavaroista. GameCuben versiossa sim-videopelin ostamalla pitäisi saada GBA:han pelattavaksi minipelejä.
Kaikkea ne keksiikin. Pitäisiköhän hankkia elämä? Vain puoli sataa kaupan hyllyltä.
88
