Olen missannut tarunhohtoisen pelikehittäjien konferenssin, GDC:n, 28 kertaa.
Viimein kevättalvella 2015 purjehdin loputtomien merten yli uuteen maahan miltei Niko Nirvin vertaisena väsyneenä kyynikkona, kirjainkolmikko GDC:n pilkahdellessa tavoittamattoman majakan lailla. Niin heikkona, ettei sitä retina-näytöltäkään meinannut nähdä.
Mutta Poseidon sentään, että kannatti meloa! Vuoden 2015 Game Developers Conference oli elähdyttävin kokoontuminen miesmuistiin. San Franciscon vuodenaikaan nähden epätavallisen tehokkaasti lämmittävän auringon alla kymmenet tuhannet pelikehittäjät piiloutuvat ilmastoituihin messuhalleihin tekemään, näkemään ja ruotimaan pelejä, niihin liittyvää luovuutta ja kaupallisuutta. Veljellisen yhteenkuuluvuuden (oli siellä pari naistakin) tunne on niin vahva, että pilkoin sitä kirveellä ja myin mullistavana terveystuotteena tekkihipstereiden hampurilaisten pihveiksi.
Viiden päivän aikana vakoilin Minecraftin pääkehittäjä Jens Bergenstenin kiivaasta käytäväkeskustelua, stalkkasin puoli tuntia Tim Schaferia luentosalin ulkopuolella kaveriselfien toivossa, seurasin pelisuunnittelun jumalan Touko Tahkokallion charmikasta chai latten siemailua ja kävin World of Warcraftin luojan Rob Pardon kanssa päivällisellä. Ja näin huippujournalisti Tuomas Honkalan aurinkolasit päässä sisällä.
Nimien pudottelun lisäksi GDC oli minulle noin parisenkymmentä luentoa.
Kokonaisuutena luentoja pidetään satoja, ja niiden seulomista varten järjestäjä antaa kaksi painettua kirjasta sekä kännysovelluksen.
Paraskaan luentosuunnitelma ei kestä ensitapaamista messuyleisön kanssa, sillä suosituimmat luennot esimerkiksi League of Legendsin tai Clash of Clansin tekijöiltä täyttävät salit ennen kuin edellinen luento on edes ehtinyt loppua.
Luentojen taso vaihtelee. Jotkut haluavat lähinnä mainostaa omaa firmaansa, eikä kukaan oikeasti paljasta kaikkia salaisuuksiaan. Joku puhuu sielunsa syvyydestä luovuuden tuskasta, toista kiinnostaa vain käyttäjähankinnan optimointi. Vanhuksiakaan ei unohdettu: kävin katsomassa esimerkiksi Star Controlin post mortemin, ja tsekkaamassa mitä yli 50-vuotiailla luennoitsijoilla on sanottavaa eläkeikää lähestyvien pelikehittäjien kohtelusta työmarkkinoilla. Laidasta laitaan vellovia luentoja yhdistää mystiseksi kohoava inspiroivuus, joka kumpuaa maailmanluokan kehittäjistä, aidosta kiintymyksestä alaan, ja halusta keskustella itsensä tajunnan rajamaille.
Rajamaille ajaudutaan myös iltaisin järjestettävissä kymmenissä bileissä, kemuissa ja bakkanaaleissa, mutta ei niistä sen enempää perhelehdessä. Pro-tip: juomien ainesosien suhdeluvuissa eivät päde samat säännöt kuin Suomessa ja kiitoksia vaan Unityn Jarkko ”Elvis-burger” Rajamäelle.
Luentojen ja rentoutumisen ohella GDC:ssä paiskitaan hommia. Koska kaikki ovat paikalla, kaikki pitää myös tavata. Neuvotteluja partnereiden ja partnereiksi haluavien kanssa on enemmän kuin ehtii kalkulaattorillakaan kalkyloida, mutta maailmalle levittäytyneiden verkostojen edes hetkellinen fyysinen morjenstus on aina ajan ja vaivan arvoista. Lyhytkin läpinä livenä auttaa yhdistämään nettikeskustelukaverinsa inhimilliseen kontekstiin.
Osalle tapahtuma on suorastaan silkkaa työtä, sillä samaan aikaan luentojen kanssa järjestetään myös messut, joissa sadat esillepanijat yrittävät myydä palveluksia ja tuotteita. Erityismaininnan annan Unityn ständillä esitellylle Pollen-pelille, jonka virtuaalitodelliset scifi-maisemat ollivat sen verran vaikuttavia, että horjahdellessa meinasi tulla sinerma otsaan.
Liput ovat kalliit, lennot maksavat eikä kadulla asumiseen riitä rohkeus. Onko Game Developers Conferenceen törsäämisessä järkeä? Sanalla sanoen: kyllä. Henkinen virkistyminen on omaa luokkaansa tapahtumassa, jonne kerääntyvät koko planeetan parhaat ja innokkaimmat pelintekijät. Missään ei ole näin hyvää tilaisuutta oppia ja verkostoitua.
Omassa onnessani on toki mukana eka kerta -lisä, mutta GDC-kokemus oli niin vertaansa vailla, että ilmaannun paikalle varmasti myös ensi vuonna. Harkitsen vakavasti myös Euroopassa järjestettävää spin-off-tapahtumaa GDC Europea, ja kukaties myös Kiinan versiota.
Omiensa parissa on hyvä olla.
