www.crypticcomet.com
Parempi hallita Helvetissä kuin palvella taivaassa.
Itsenäinen pelintekijä Vic Davis on siitä harvinainen sankarikoodaaja, että hän tekee paitsi hyviä, myös ilmestyviä pelejä. Ajatusmaailmaltaan Davis on kuin pelittiläinen naavajäärä, sillä miehen mielestä pelin pitää aina kertoa tarina. Nimenomaan tapahtumien kautta, ei dialogina tai välivideoina, joissa Snake kävelee käytävällä mennäkseen huoneeseen.
Strategiapeli Solium Infernumissa käydään saatanallista valtapeliä Helvetissä. Perkele jätti valtaistuimensa tyhjäksi, joten demonien konklaavi kokoontuu valitsemaan seuraavan alamaailman herran. Helvetti vilisee toinen toistaan pahempia demoneita, joten pahan ruumiillistumaksi noustakseen lordien pitää raivata kilpailijat tieltään.
Koska raha on kaiken pahan alku ja juuri, arvovalta toimii Helvetissä kuin valuutta. Arvovaltaa voi mitata, laskea, myydä, vaihtaa, pantata ja sillä voi jopa lyödä vetoa. Arkkidemonit panevat liki kaikkiin tapahtumiin osan arvovaltaansa pantiksi. Jos muut voittotavoitteet eivät täyty, valtaistuimelle nousee arvovaltaisin demoni.
Kuusikuusikuusikulmio
Davisin ensimmäinen peli Armageddon Empires (Pelit 2/08, 90 p + Pelit suosittelee) simuloi korttipeliä, jota ei ole olemassa. Loogisena jatkumona Solium Infernum muistuttaa olematonta saksalaista lautapeliä.
Arkkidemonit eivät voi mikromanageroida jokaista valtakuntansa yksityiskohtaa, koska kierroksessa on vain rajattu määrä käskyjä. Nappuloiden siirtelyn, oman valtakunnan rakentelun ja muun byrokraattisen puuhastelun sijasta pelaajat keskittyvät kuuden hengen moninpelissä diplomaattisiin kuvioihin, sillä muut on saatava tekemään asioita omasta puolesta. Tiukasti rajatut vaihtoehdot pakottavat ihmiset suunnittelemaan strategiaansa pitkäjänteisesti.
Saatanan valtakunnassa byrokratia on helvetillistä, joten sota ei ala pelkillä Mainilan laukauksilla. Sota vaatii pitkällisen herjausten, uhkavaatimusten ja verikostojen sarjan. Kaikki loukkaukset ja niistä alkavat kostokierteet ovat muiden pelaajien tiedossa, jotta syntyisi kriisien ketjureaktioita, joissa heikoimman luut päätyvät kaikkien kaluttavaksi.
Huonoimman soturikansan valtakauden taustalla olivat demonit, sillä helvetillisessä sotaväessä käytetään roomalaissanastoa. Legioonat keräävät taisteluissa kokemusta ja tasojen myötä lisäkykyjä. Joukkojaan voi myös päivittää uusilla esineillä ja taistelukykyä nostavilla komentajilla. Legioonia komentavat pretoriaanit keräävät kokemusta ja taitotasoja aivan kuten normaalit yksiköt.
Taistelut ratkaistaan automaattisesti, jotta kaikkien peli ei pysähtyisi parin näprätessä taktisten siirtojen parissa. Rajoitus ei poista taktisia elementtejä: vihollisjoukkojen liikkumisen voi estää saarroilla ja taikavoimia käyttävät yksiköt osallistuvat taisteluun lähitaistelujoukkoja kauempaa, jolloin puolustustaan voi myös porrastaa.
Arkkidemonit ovat armeijoidensa tavoin yksilöllisiä. Valmiiden klassikkodemonien kuten Mammonin ja Beelsebubin lisäksi jokainen voi tuoda peliin omat päänsisäiset demoninsa. Demonin luonnissa voi ominaisuuksilla valita jopa pelityylinsä tai lisätä voittotavoitteita.
Valtaistuimen varjo -ominaisuudella nousee pisteistä huolimatta voittajaksi, jos on vannonut uskollisuuttaan arvovaltaisimmalle demonille. Jos huonosti pelaaminen on liian ilmeistä, kukaan ei tietenkään hyväksy Valtaistuimen varjon alamaisuutta. Vastaavia kykyjä on useita, koska petokset ja huijaukset edustavat demonista ydinosaamista.
Vaikka Solium Infernumin tahtotilaa edustaa nettimoninpeli, mukana on myös täysverinen yksinpeli. Pelimekaniikka kuulostaa hyvältä, mutta muistan Armageddon Empiresin suurimman ongelman: pirullinen käyttöliittymä teki muuten mainiosta strategiaroolipelistä työlään pelattavan. Toivottavasti Solium Infernumissa ongelma on vain paha muisto, kun peli joskus vuoden 2009 puolella ilmestyy.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 4.2.2009.
