Sielu kelpaa moneen. Jollei pirulle kelpaa pikkusormi, sielu kelpaa aina. Mutta kallis kauppatavara on Eidoksen synkälle toimintaseikkailusankarille tai hänen miekalleen vain makoisa suupala. Makoisa suupala on pelikin.
Edellisen osan malliin Soul Reaver 2 on kolmannesta persoonasta kuvattu toimintaseikkailu. Päähenkilö on alaleuaton vampyyri Raziel, joka vastoin perinteitä ei juo verta. Henkimaailman vegaani ravitsee itseään ja miekkaansa tappamiensa vastustajien sieluilla. Jos hän törmää Melnibonen Elriciin ja Stormbringeriin, he voivat perustaa kerhon.
Soul Reaver -sarjan monisyinen ja polveileva tarina alkaa, kun jalosukuinen Kain tapetaan ja hän huomaa muuttuneensa vampyyriksi. Aluksi Kain päättää pelastaa korruptoituneen Nosgoth-maailman, mutta ahneuttaan hän alkaakin hallita julmin ottein.
Kain herättää henkiin joukon sarafan-sotureita armeijansa kenraaleiksi, joista yksi, Raziel, joutuu herransa epäsuosioon. Kain tuhoaa Razielin nakkaamalla vampyyrisoturin ikuisen unohduksen järveen. Satoja vuosia myöhemmin vanha jumalolento antaa Razielille uuden elämän ja kyvyn imeä kuolleiden sielut itseensä. Raziel aloittaa kostoretkensä Kainin kukistamiseksi ja nousee tahtomattaan myös sorrettujen ihmisten vapaustaistelijaksi.
Soul Reaver 2:ssa lusikkansa soppaan pistää Moebius. Hän on umpikiero ja katkera vanha mies, joka lähettää Razielin aikamatkalle menneisyyteen ratkaisemaan Nosgothin kohtalon.
Kahden maailman välissä
Kuolematon Raziel-päähahmo taiteilee kahdessa rinnakkaismaailmassa. Materiamaailma on eläviä olentoja varten. Siellä voi avata ovia, kiipeillä seinillä ja pulikoida vedessä. Henkimaailmassa asiat ovat toisin. Se on kuollut aavemaailma, jossa aika on pysähtynyt. Haamu ei voi avata ovia, mutta lukitun kalterioven läpi sujahtaminen ei ole ongelma. Lisäksi moni tosimaailmassa mahdoton hyppy onnistuu henkimaailmassa, jonka seinät ja tasot ovat vääristyneitä irvikuvia todellisuudesta.
Rinnakkaismaailmojen välisessä siirtymisessä on selvät säännöt. Henkimaailmaan joutuu aina, kun energia tippuu nollaan. Raziel voi myös siirtyä henkimaailmaan halutessaan, mutta pois pääsee vain määrätyistä kohdista. Kuolema henkimaailmassa ei merkitse loppua vaan uudelleensyntymää aiempaan check pointiin.
Raziel juoksee, hyppii, ryömii, tappelee ja jopa liihottaa pienillä tynkäsiivillään, kunhan melko monimutkaiset näppäinkomennot iskostuvat selkäytimeen. Onneksi hahmon käskyttäminen ei ole pikselintarkkaa nysväystä, vaikka joitakin kiperiä hyppyjä on pakko tehdä.
Sen sijaan suuntavaisto joutuu koville. Hektiset mätkintätaistelut ovat usein sellaista pyöritystä, että on mahdotonta sanoa mistä oli tulossa ja minne pitäisi mennä. Yläreunan kompassi ja erittäin karkea Nosgothin kartta eivät tilannetta juuri helpota.
Aseeksi käy melkein mikä tahansa. Seinillä olevat koristeseipäät lähtevät irti ja vastustajilta saa miekkoja ja muuta kivaa. Tehokkain ase on kuitenkin Soul Reaver, symbioottinen energiamiekka, jonka Raziel saa käyttöönsä milloin haluaa.
Voimalla on hintansa. Miekka imee itseensä Razielin keräämät vainajien sielut ja Soul Reaver muuttuu koko ajan tehokkaammaksi, kunnes se alkaa imeä energiaa isännästään. Henkimaailmassa energiamiekka on aina käytössä eikä se vaikuta siellä samalla tavalla kuin materiapuolella.
Hieno kokonaisuus
Käytävissä juoksentelun ja hirviöiden lahtaamisen lomassa ratkotaan ongelmia. Pulmat ovat tyypillisesti tavaran siirtämistä paikasta toiseen tai esineiden kääntelyä. Lisäpuuhaa aiheuttaa Soul Reaverin tehostaminen neljällä elementillä. Miekasta tulee entistä väkevämpi ja samalla aukeaa pääsy aikaisemmin suljetulle alueelle.
Tarinaa kuljettavat lukuisat välinäytökset, joita ei voi ohittaa. Juoneen on panostettu ja hyvä englannin taito on kärryillä pysymisen edellytys. Tekemistä riittää noin 15 tunniksi, mutta peliä on pidennetty harvoilla tallennuspaikkoilla ja turhalla samoissa paikoissa edestakaisin ravaamisella. Joskus seuraavaa levähdystaukoa joutuu odottamaan yli tunnin.
Kokonaisuutena Soul Reaver 2 on vahva kokemus. Puhutut repliikit ääniefektejä myöten on tehty viimeisen päälle hyvin. Lisäksi tummanpuhuva maailma näyttää upealta. Jos toimintapainotteinen fantasia ja kevyt ongelmanratkonta kiinnostavat, sielu kannattaa antaa Razielille.
Legacy of Kain: Soul Reaver, 1999
PSone, PC, Dreamcast)
Legacy of Kain -sarjassa on kaksi haaraa: Blood Omen ja Soul Reaver. Vuonna 1996 PSonelle ja PC:lle julkaistu Blood Omen keskittyi vampyyri Kainin edesottamuksiin. Se oli melko keskinkertainen konsolityyppinen roolipeli eikä myynyt kovin hyvin. Helvetti repesi vasta vuonna 1999, kun Kainin adjutantti Raziel päästettiin irti PlayStationilla, PC:llä ja Dreamcastilla.
Ensinäkemältä Legacy of Kain: Soul Reaver oli ilkeämpi ja synkempi versio Tomb Raiderista. Se oli kevyillä pulmilla höystetty kolmiulotteinen toimintaseikkailu, jonka ongelmat olivat melko suoraviivaisia vipujen ja kivenmurikoiden kanssa kikkailua. Siirtyminen materiaali- ja henkimaailman välillä oli sen sijaan jotain uutta.
Syvyyttä toi taustatarina, jonka eteen oli nähty vaivaa. Peli oli erittäin nätti eikä latausaikoja kenttien välillä ollut. Legacy of Kain: Soul Reaver on edelleenkin suositeltava toimintapläjäys, jos sen sattuu jostain löytämään.
88
