Katson käytäville ja puhun kaatuneille sankareille. Veljet, tulen luoksenne, mutta moni pahuus vielä kuolee vuoksenne, sillä rinnassani sykkii sydän keisarillineeeen.
”Me olemme kunnian vartijoita! Me olemme Blood Angelsien parhaimmisto! Me tuomme kuoleman!” Olettaen että nopasta irtoaa kutonen.
Warhammerin maailmassa avaruusmatkailu on vaarallista. Aluksia häviää varppiavaruuteen, josta ne vuosikymmeniä myöhemmin leijuvat näkyviin. Niistä on koottu valtavia avaruushylkyjä, space hulkeja, joita asuttavat inhat genestealerit. Vain raskaasti panssaroidut terminaattorit, avaruusmariinien eliittijoukot, uskaltautuvat näihin pahuuden pesiin puhdistusmatkalle. Kynnet ja hampaat vastaan konetuliaseet, liekinheittimet ja voimapanssarit kuulostaa epäreilulta.
No, ei se ole.
Hallivahtien alienjahti
Lautapeli Space Hulk (1989) syntyi, kun joku Games Workshopilla kävi elokuvissa katsomassa Aliensin ja piti näkemästään. Tuosta kehutusta miniatyyripelistä minulla ei ole kokemusta, mutta videopeleiksi sovitetut Electronic Artsin Space Hulk (1993) ja Space Hulk: Vengeance of the Blood Angels (1995) iskivät muistettavalla voimalla. Ne olivat vaikeita, ahdistavia, klaustrofobisia kokemuksia massiivisen hylyn ahtailla käytävillä. Sen jälkeen Space Hulkista on videopelinä näkynyt muutama fanivoimin tehty vaatimaton lautapeliä emuloiva ilmaispeli.
Kun Steamin tutkaruudulle ilmestyi ihka oikea Games Workshopin siunaama Space Hulk, olin iloinen kuin velttoiluun ikävystynyt terminaattori. Takaisin käytäviä putsaamaan!
Oikea boltermanni
Homman nimi on vuoropohjainen eloonjäämisshakki avaruushylyn ahtailla käytävillä, joilla kourallinen huippuvarusteltuja Bllod Angels -jaoksen terminaattoreita kohtaa loputtomat genestealer-laumat. Abominaatiota vastaan terminaattoreiden vakioaseet ovat kaukotaisteluun tarkoitettu yhden käden konetuliase stormbolter (loputtomin ammuksin) ja lähitaisteluun tarkoitettu powerfist.
Joskus mukana on parempaakin. Autocannon on hulppeasti bolteria tehokkaampi, mutta ammuksia on vähän. Liekinheitin on enemmänkin strateginen ase, jolla tilanteen mukaan pyyhitään huone puhtaaksi tai suljetaan alue vuoron ajaksi.
Ahtaissa käytävissä terminaattorit eivät voi ampua toistensa ohi, boltereiden osumatarkkuus on vähän niin sun näin ja ne jumittuvat helpommin kuin kaupunkiliikenne maanantaiaamuna. Kun genestealerit pääsevät iholle, niiden kynnet ja hampaat menevät panssarista läpi kuin paperista.
Lähitaistelussa terminaattorit ovat aina altavastaajia.
Voimatonta raivoa
Yllätyin uuden Space Hulkin kohtaamasta vihasta: monelle jo vuoropohjaisuus tai pelin vähän vanhahtava grafiikka oli oikeutus apinaenglannilla oksennettuun bulkkikitinään. Space Hulkin geeniperimä sai modernin videopelaajan hillittömään nillitysraivoon: terminaattorit eivät osu mihinkään, heidän aseensa ovat leluja, jotka ovat jatkuvasti jumissa, ja vaikka heitä suojaa ihmiskunnan paras taistelupanssari, lähitaistelussa he ovat täysin hyödyttömiä. Raah!
Kaikki tämä on täysin totta. Space Hulk kun on lautapelikäännös, ei simulaatio, joten videopelinäkin kaiken takana on yhdestä kolmeen noppaa. Ymmärrettyäni pelin oman logiikan, hyväksyin sen rajoitukset ja outoudet. Kun terminaattorini ampui seitsemän kertaa peräkkäin vieressä seisovasta genestealerista ohi, en enää heittänyt hiirtä seinään, naurahdin kevyesti ja totesin ”noppa antaa, noppa ottaa.”
Pelimekaniikan peruskurssi
Toimintapisteitä jokaisella terminaattorilla on neljä. Se ei riitä oikein mihinkään. Siksi joka vuorolla kaikkien jaettavaksi heitetään yhdestä kuuteen ylimääräistä komentopistettä. Genestealereilla toimintapisteitä on jokaisella kuusi, mutta komentopisteitä ei laisinkaan.
Tutun osumaprosentti-todennäköisyyden asemasta joka kerran terminaattorin ampuessa heitetään kahta noppaa. Jos jompikumpi on 6, kohde kuolee. Jos kummassakin nopassa on sama luku, stormbolter jumittuu. Tehokkaassa autocannonissa heitetään kolmea noppaa, ja jos joku niistä on 5 tai 6, kohde kuolee. Jos kaikki kolme ovat sama, autocannon räjähtää.
Näkyvä seuraus tästä näkymättömien noppien heittelystä on, että välillä Keisarin eliittijoukot eivät osu edes Space Hulkin kokoiseen maaliin. Tarkoitus on antaa genestealereille mahdollisuus päästä lähitaisteluun edes silloin tällöin.
Lähitaistelussa tuntui, että hävisin aina, eikä ihme. Siinä genestealer heittää kolmea noppaa mutta powerfistattu perusterminaattori vain yhtä. Se, kenen nopasta löytyy korkein luku, voittaa. Jos kummallakin on yhtä korkea, tulee tasapeli. Paremmilla lähitaistelukamoilla on paremmat mahdollisuudet, mutta jopa kahden nopan sähkökynsillä terminaattori on valmiiksi alakynnessä.
Space Hulk levittää juuri oikeaa feromonia, sillä heikkouteni ovat selkeät ja toimivat pelimekaniikat, ja Hulkin noppamagia on juuri sellainen.
Onni pettää aina
Onnen suuren merkityksen takia sen mahdollisuutta muuttua epä-onneksi pitää vähentää. Mahdollisimman pitkä tappovyöhyke ja ristiintulitus auttavat jo paljon. Osa kentistä vain suosii geenivarkaita, joten välillä pannaan silmät kiinni, rukoillaan ja heitetään noppaa.
Terminaattorit toimivat myös vastustajan vuorolla. Silloin lähitaistelussa terminaattorin mahdollisuuksia parantaa kaksi toimintapistettä maksava Guard-tila. Jos ensimmäisessä nopanheitossa tulee takkiin, nopat heitetään uusiksi, toivottavasti paremmalla onnella.
Space Hulkin kaikkein tärkein asia, alfa ja omega, on kaksi pistettä maksava Overwatch-tila. Silloin terminaattori ampuu ilmaiseksi jokaista tapposektoriinsa osuvaa genestealeria, sarjan joka ruutua ja jopa joka kääntymistä kohti, minkä genestealer liikkuu.
Yleensä ase väistämättä jumittuu juuri silloin, kun ei saisi. Jos pelaaja on ollut viisas, hänellä on komentopisteitä säästössä. Niillä jumin saa pois ja taas bolter hyrisee.
Siinä tiivistettynä se, millä pelissä mennään.
Hulk hulkini lupus
Toinen Space Hulkia huolella vihaava pelaajaryhmä on tietysti Space Hulk -pelaajat. Anna piruille pikkusormi, niin ne nostavat sen pystyyn.
Syitä ovat esimerkiksi terminaattoreita suosivat sääntömuutokset, sillä uusi Space Hulk käyttää vuonna 2009 julkaistun kolmannen painoksen sääntöjä, joissa terminaattoreiden elämä on vähän helpompaa. Esimerkiksi Guard-moodia pidetään turhana helpotuksena. Peliin halutaan valinnaiseksi myös ensimmäisen ja toisen painoksen säännöt.
Kautta Keisarin kellien, pelissä on myös tallennus! Rehellisesti sanottuna minä olen siitä vain iloinen, mutta toki sen kaveriksi voisi pistää Rautamies-valinnan heille, jotka haluavat tehdä jutut tuskan ja toiston kautta. Undo-napin pahuudesta olen samaa mieltä: sillä saa korjattua virheliikkumisen, mikä on hyvä, mutta kun sillä voi (toistaiseksi) myös uusia nopat. Tarpeeksi monta toistoa, niin terminaattorin voimahanska mäjähtää genestealerin naamaan.
Videopeli tekee myös muutaman muutoksen lautapeliin. Se lisää automaattisen, ilmaisen liikkeessä ampumisen, eikä aseen jumitus lopeta overwatch-tilaa. Vastaavasti genestealerit saavat moninpelissä etua pelin tavasta käsitellä liikkumista. Yhden genen pitäisi kerralla käyttää kaikki pisteensä, mutta pelissä voikin liikuttaa kööriään ruutu kerrallaan hivuttautuen lihamuurina kohti termisparkoja.
Space Hulk -ammattilaisten mukaan tekoäly on heikko. Varmaan ihmispelaajiin verrattuna onkin, mutta yksinpelitasolla genestealerit ovat täysin riittävä vastus. Moninpelissä kieltämättä olikin yllätys, kun stealerit yhtäkkiä näyttivät ihan uusia temppuja. Moninpeli toimii joko saman koneen ääressä hotseatina, tai sitten nettiin perustetaan peli, jossa tehdään vuorot vuorotellen. Jos pelaajat eivät jaksa kykkiä koneen ääressä, siirrot voi käydä tekemässä muutenkin. Muutaman matsin perusteella homma toimii, niin teknisesti kuin pelinä.
Hulk, vihreä kurjimus
Minuun uusi Space Hulk iskee tehokkaasti, mutta sen olisi voinut toteuttaa paremmin. Toiminnallisesti pahimmat bugit sentään korjattiin vauhdilla, ja nyt ne kummittelevat enää nettiarvosteluiden raivokohtauksissa. Hinnassa on selvä kympin Games Workshop -vero, ja kolmella kympillä kolme harjoitustehtävää plus kahdentoista tehtävän Sin of Damnation-kampanja on turhan vähän. Ilokseni tulossa on niin editori kuin lisäkampanjoita. Kyllä minä ne ostan!
Grafiikka on riittävän hyvää, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Terminaattoreiden hidas animointi kaipaisi kakkosvaihdetta. Varsinkin kääntyminen on piinallista kuin hidastetussa sumopainissa. Eniten korjaamista kaipaisi genestealereiden kuolema, jossa osumat, veripilvet ja lopullinen kuolema on yleensä tahdistettu päin helvettiä.
Kromia voisi olla enemmän. Tehtäväjaossa vain karskisti luetaan teksti ääneen. Tehtävän aikana terminaattorit saisivat heittää paljon, paljon enemmän miehekästä Warhammer 40K -läppää. Tunnelmaa luovat taustaäänet ovat vaatimattomia. Näiden asioiden oikean toteutuksen hallitsi jo vuoden -93 Space Hulk. Syyttävä sormeni osoittaa muistivammaista iPadia.
Vuoropohjaisten pelien connoisseurina Space Hulk hivelee pelinystyröitäni. Vikoineenkin se riittävän kauniilla visuaalisella toteutuksella vangitsee ahdistavan henkiinjäämistaistelun ylivoimaista vihollista vastaan sopivissa vajaan tunnin pätkissä.
Heikoille voi olla liikaa kutsu Keisarin, muttei niille, joita ohjaa vaisto Verienkelin!
Nnirvi
83
