Marvelilla piirtänyt Todd McFarlane loi yötä synkemmän Spawn-sarjakuvan, jossa demonit kouluttavat maan päällä vaeltavista spawneista manalan sotavoimien kenraaleja. Sepä erinomainen aihe toimintapelille!

Helvetin seitsemännen kehän pääpäsmäri Malebolgia huijasi CIA:n Al Simmonsin Spawniksi rakkauden voimalla. Kuoltuaan Simmons oli valmis mihin tahansa, jos saisi nähdä Wanda-vaimonsa vielä kerran. Malebolgia lähetti Alin takaisin kuolevaisten joukkoon rujon Spawn-hirviön muodossa.

Poltetun zombin näköinen helvetin lähettiläs Spawn ei herätä ihmisissä luottamusta. Kavereita ei riitä muutenkaan, sillä kauniit enkelisoturit pörräävät Spawnin kiusana jatkuvasti ja paljasjalkaiset helvetin asukkaat vihaavat puoliveristä nousukasta. Kaiken huipuksi Simmons ei piittaa pätkän vertaa taivaan ja helvetin herrojen metkuista. Kaikki vastaan Spawn -asetelmaa käytetään myös Namcon Spawn: Armageddon -mätkintäseikkailussa.

Kääntyisit kamera kiltti

Spawnin ainoa liittolainen on elävä symbioottipuku. Sen kovaa iskevät teräsketjut puolustavat isäntää, ja valtava punainen viitta levähtää laskuvarjoksi. Bitti-Spawnin olemus napataan Namcon Soul Calibur II -mätkinnän Xbox-versiosta, jossa Spawn huitoo taistelukirveeksi kiteytyneellä viitalla.

Tehtävät ovat ahtaita mättöputkia, joissa kaava on aina sama. Kun kaikki möröt makaavat kanveesissa, tien tukkiva voimakenttä katoaa. Suurin osa areenoista sijoittuu kulmikkaaseen ja masentavan harmaaseen New Yorkiin.

Nujakointia rytmitetään Spawnin hyppy- ja liitokykyjä hyödyntävillä tasoloikkaosuuksilla, mutta pystysuunnassa kitsaasti kääntyvä kamera vaikeuttaa ahtaissa tai korkeissa paikoissa pomppimista. Malebolgian laavatorni on kirjaimellisesti tasoloikkainferno, jossa jäykkä kamera pakottaa luottamaan muistiin tai ensiyrityksellä onneen.

Pikkunilkit paloitellaan verta säästelemättä käsikähmässä. Kylmän teräksen ohella Spawn murjoo kuvotuksia tuliaseilla ja nekroplasmaan perustuvilla supervoimilla. Sihtaussysteemi lukitsee haulikot, raketinheittimet ja muut ampuma-aseet automaattisesti etusektorin lähimpään viholliseen.

Kun kudit loppuvat, kaukana taapertavia otuksia pehmitetään ketjuilla ja plasmaiskuilla. Ripeästi ehtyvää nekroplasmaa kuluttavat voimakkaat pommit ja säteet säästetään hätätilanteisiin. Monipuolisella plasmalla voi myös lisätä Spawnin nopeutta ja heikentää vihollisten osumien tehoa.

Nolobolgia

Spawn lahtaa laumoittain tyhjästä ilmestyviä demoneita ja enkeleitä. Kiiltävissä panssareissa tepastelevat enkelisotilaat ovat helvetin hirviöitä kauniimpia, mutta vähintään yhtä tappavia ilmestyksiä. Viholliset iskevät yksin tai pienissä, noin puolen tusinan otuksen ryhmissä. Tuimaa tempoa pidetään yllä kaatuneiden soturien tilalle tupsahtavilla täydennyksillä.

Jatkuva liike, pienien häirikkönilkkien ripeä eliminointi ja kookkaiden vihollisten kiertäminen ovat toimivia perustaktiikoita. Joukkomatsit käydään ikävän aukeilla paikoilla, vaikka Spawn osaa loikkia, liitää ja kiipeillä. Taistelut eivät rapaudu pelkäksi kirvessavotaksi, sillä vähintään lentävät viholliset tiputetaan ampumalla tai ketjuilla.

Kuukahtaneet tusinaolennot vapauttavat sieluja, joilla voi ostaa kentän alussa energia-, ammus- ja asepäivityksiä. Tekniikkapisteet rohkaisevat erilaisten tappokeinojen kokeiluun eri vihollisia vastaan. Esimerkiksi yksi tekniikkapiste irtoaa, jos päältä panssaroitu hämähäkkidemoni käännetään alakoukulla selälleen. Kentän lopussa tekniikkapojot muutetaan bonussieluiksi.

Pomovastustajat ovat sarjakuvista tuttuja. Areenalle astuu vihainen Violator (alias Silpoja), valtava kyborgi-gorilla ja enkelien sliipattu anti-Spawn. Tarinan dramatiikkaa latistaa kökön vahanuken näköinen ja tahattoman koominen Malebolgia. Suhteellisen keveän vaikeustason myötä mättämisestä innostuneet Spawn-fanit hoitavat homman kotiin jo muutamassa illassa.

Spawn: Armageddon on jouhevasti etenevä, mutta yksinkertainen ja lyhyt mätkintäseikkailu. Vauhdikasta luukuttamista painottava taistelusysteemi toimii pääosin aukottomasti, mutta suoraviivainen mättäminen hukkaa monipuolisen Spawn-universumin potentiaalin.