Speedball on käsipallon väkivaltainen evoluutioversio. Sääntöjä ei juuri ole ja pallon sijaan raskaasti panssaroidut pelaajat viskovat kookasta teräskuulaa.
Speedball 2001 on amerikkalaisen jalkapallon ja käsipallon risteytys, jota pelataan suorakaiteen muotoisella areenalla joskus ensi vuosisadalla. Kahdeksantoista panssaroitua lihaskimppua viskovat painavaa teräskuulaa ja runttaavat toisiaan himoiten pisteitä.
Ottelut kestävät kolme minuuttia ja pisteitä saa heittämällä kuulan maaliin. Molemmissa päissä kenttää on viiden valotähden rivi, joiden lamput syttyvät tai sammuvat riippuen siitä, kumpi joukkue kopauttaa niitä kuulalla. Hyökkäyspään tähden sytyttämisestä saa kaksi pistettä ja puolustuspään tähden sammuttaminen vie vastustajalta pari pistettä pois. Jos koko valorivi palaa, joukkue saa maalin arvoisen bonuksen ja kaikki lamput sammuvat. Taidokas tähtien kolhiminen saattaa siis olla tehokkaampaa kuin itse maalien mättäminen.
Saatuihin pistemääriin vaikuttavat keskiviivan molemmin puolin sijaitsevat kerroinyksiköt. Kun vekottimen läpi nakkaa kuulan, kaikki pisteet tulevat sen jälkeen puolitoistakertaisina. Kerroin nousee maksimiarvoonsa kaksi, jos pallon runttaa koneeseen toisen kerran. Vastustaja voi laskea kerrointa heittelemällä masiinaa samalla tavalla.
Areenan seinissä on kaksi teleporttiparia, joihon tuupattu kuula ilmaantuu kentän vastakkaisella puolella olevasta kolosta. Keskellä aluetta on lisäksi kaksi pyöreää mötikkää, joista matalat syötöt kimpoilevat. Kentälle ilmestyy satunnaisia bonuksia, joista saa rahaa joukkueelle, parantuneita ominaisuuksia, pisteitä ja joitakin erikoisuuksia, kuten hetkeksi paikalleen jämähtäneet vastustajat.
Brutal Deluxe
Joukkueessa on kaksitoista lihaskimppua, joista kolme istuu vaihtopenkillä. Pelipaikat jakautuvat kentällä puolustukseen, keskikenttään ja hyökkäykseen. Ottelijoilla on kahdeksan ominaisuutta, joista merkittävimpiä ovat nopeus, voima, kestävyys ja älykkyys. Rahalla taitoja voi kohottaa tai ostaa siirtomarkkinoilta kalliita huippupelaajia.
Vastustajia saa mättää niin paljon kuin ehtii. Menestyäkseen on lähes pakko tunkea kyynärpäätä väärän väristen äijien naamaan, sillä maali on helpointa tehdä silloin, kun veskari on runtattu lattiaan.
Seinissä on latauspistettä, joissa kuulan pystyy varaamaan energialla. Latauksen jälkeen ensimmäinen palloa hipaiseva vastustaja saa sähköiskun ja tipahtaa kanveesiin.
Kontrollit ovat yksinkertaiset. Ohjauksen lisäksi käytössä on vain hyppy- ja toimintanäppäin, jolla tehdään kaksi erilaista heittoa, taklaus tai lyönti. Peruspadilla äheltäminen on yhtä tuskaa, sillä ristiohjain on riittämätön Speedballin vaatimiin jatkuviin ja nopeisiin suunnanvaihtoihin. Analogitatti on vielä surkeampi vaihtoehto. Sillä ei tahdo otteluiden vauhdin kasvaessa ehtiä mukaan lainkaan, vaan vapaana lojuvan kuulan ympärillä ärsyttävästi pyöriminen on turhan yleinen näky.
Karvas tappio
Tapahtumat on kuvattu suoraan ylhäältä ja kuvakulmaa keikautetaan ainoastaan aloituksissa. Kentällä ryntäilevät ukot ovat sen verran kookkaita, että vastustajan jallittelu on enemmän tuurista kuin taidosta kiinni. Grafiikka on värikästä, mutta mautonta ja suttuista. Yllätyksettömät äänet kostuvat pääosin pelaajien murahduksista, kuulan kolahduksista ja katsomon mölinästä.
Huiman nopeuden takia matsit toistavat itseään helposti ja konetta vastaan jauhaminen alkaa tympiä turhan pian. Masiinan vastus on riittävän jämäkkää, mutta Speedball on aina ollut parhaimmillaan kaksinpelinä ja sama pätee nytkin. Otteluissa on vauhdikkaan rempseä meininki, mutta kontrollit toimivat vasta joystickilla pelatessa.
Nipotuksesta huolimatta kaikki on periaatteessa kunnossa. Tekijöitä sopii silti tukistaa siitä, että iäkästä ideaa ei ole onnistuttu parantamaan lainkaan. Jos käsillä on pelikaveri ja molemmille kunnon ohjaimet, Speedball 2100:aa kannattaa kokeilla. Arcadetikkujen omistajat voivat lisätä arvosanaan muutaman pojon.
72
