Ideoiden lainaaminen on aina ollut peliteollisuuden vakiotyötapoja. Spin Jam osoittaa, että kopioimallakin saa tehdyksi klassikon, jos matkii oikeita asioita vaikkapa Bust-A-Movesta.
Vilkaisu opaskirjaan paljastaa ikiaikaisen pelijuonen. Spin Jam -maailma pitää pelastaa ilkeältä Moonlambilta. Tämä onnistuu, kun pääsee verryttelyn jälkeen kyseisen karitsaisen kimppuun. Kaksintaistelun aseiksi on valittu pallojen poksauttelu klassisempien miekkojen tai pistoolien sijasta.
Kuvaruudun alareunan pieni tykki luikauttaa suustaan palloja. Pallot tarttuvat ruudun keskellä pyörivään rattaaseen. Kun kolme samanväristä palloa osuu vierekkäin, ne räjähtävät singoten vastakkaisella puolella olevat pallot ilmaan. Vapautetut pallot kiitävät kohti ulkoreunassa olevia päivänkakkaran terälehtiä ja osuessaan omanväriseensä lehteen poistavat sen. Alkukentissä tähän poistoon tarvitaan vain yksi pallo oikeaa väriä, mutta jatkossa osumia täytyy tulla useampia.
Vääränväriset pallot putoavat kotvan kuluttua takaisin kukan keskelle. Kun kaikki terälehdet ovat kadonneet peli jatkuu seuraavaan kenttään. Tykki pysyy tiukasti ruudun alareunassa liikkumatta milliäkään, ja lisäpallot tähdätään pyörittämällä keskustaa ja sen palloja. Eteneminen tyssää, kun pallosuma yltää terälehtiin ja pallot muuttuvat myrkyllisiksi. Myrkky leviää pikkuhiljaa muihinkin palloihin ja peli loppuu, kun myrkkypallo koskettaa keskustaa.
Peruspallojen lisäksi tykki sylkee pelaajan riemuksi tai harmiksi ajoittain muutakin tavaraa. Pommi täräyttää taivaan tuuliin pallon pari, kameleonttipallo taas pyöräyttää kaikki keskustassa majailevat pallot sattumanvaraisesti uudenvärisiksi ja hidastaja vähentää pyöritysvauhtia viiden sekunnin ajaksi. Yksi erikoispalloista puolestaan muuttaa kontrollit päinvastaisiksi. Värittömät kaksois- ja nelospallot sointuvat yhteen minkä värisen terälehden kanssa tahansa.
Pelaamista vaikeuttaa välillä päivänkakkaran pyöriminen. Vastapainoksi etenemistä helpottaa varsin ratkaisevasti superpommi, joka kriittisellä hetkellä räjäyttää kaikki pallot taivaan tuuliin pelikentältä.
Anime on aitoa
Pelin alussa valitaan jokin mieluisa hahmo alkuvalikosta. Piirtämisen mallia on haettu Japanista, sillä joukosta löytyy esimerkiksi pyöreää pupuhtavaa eläintä ja suurisilmäistä teinityttöstä.
Yksinpelaamista varten on tarjolla arcade-versio, jossa edetään niin pitkälle kuin pääsee neljän kreditin avulla. Jokaisen kymmenen pelatun kentän jälkeen paljastuu yksi palanen alkuvalikosta löytyvästä palapelistä. Jokaisella hahmolla on oma palapelinsä ja yhteensä kenttiä on sata erilaista. Pelin edetessä mukaan liittyy uusia hahmoja, joita ei saa käyttöön heti alusta alkaen.
Battle-vaihtoehdossa pitää peitota jaetulla ruudulla tietokoneen käskyttämät pelihahmot yhden kerrallaan, kunnes lopulta pääsee yrittämään Moonlambin kukistamista. Jatkoyrityksiä ei ole, vaan peli on kerrasta poikki.
Vaikeustasoja on tarjolla kolme. Jostain syystä eteneminen tyssää toistuvasti jo alkumatkasta helpoimmalla vaikeustasolla, eikä kahden vaikeamman tason välillä tunnu olevan mitään eroa. Jos konevastustaja alkaa kyllästyttää, kannattaa kaapata naapuri mukaan ja pallotella kotvanen hänen kanssaan.
Kopioiden klassikko
Spin Jamia on hauska pelata, vaikka kyse on vanhan pelin kopiosta. Bust-A-Move-perusidean päälle on puettu joukko uusia oivalluksia, jotka yllättävät runsaslukuisuudellaan ja kekseliäisyydellään. Ehkä juuri tämän takia hinku palata pelaamaan säilyy pitkään.
Uusia oivalluksia jaellaan ihmeteltäväksi heti alkukentissä niin runsaskätisesti, että ne melkein sekoittavat etenemistä. Uutuuksia riittää jonkin verran myöhemmillekin kentille, mutta ideajakelua olisi voinut myös hidastaa, sillä maltillisempi tahti olisi ollut huomattavasti palkitsevampaa. Pelkkä etenemisen ilo jää nyt ainoaksi kannustimeksi pelata peliä kohti sadatta kenttää.
Arcade-versio on pelin kiistaton ydin. Se jaksaa pitää kiinnostuksen yllä toisin kuin battle-pelaaminen, sillä sattumanvaraiselta vaikuttava vaikeusaste siirtää nopeasti battlesta takaisin arcaden pariin.
Musiikki ja kuvat ovat sopusoinnussa pelin keveyden kanssa. Sateenkaari loistaa väripaletissa ja hilpeä musiikki ei ärsytä eikä häiritse pelaamista. Grafiikkapiirien kiihdytysajoista ei kannata haaveilla, sillä Spin Jamissa oleellisinta on hyvä pelattavuus eivätkä tuulessa värisevät ruohonkorret.
Kontrollit ovat todella yksinkertaiset ja pelaaja tuntee olevansa pelin ohjaksissa ensi hetkestä alkaen. Tämä tunne tosin romahtaa pelin vaikeutuessa liian nopeasti ja muuttuessa kaoottiseksi hyvissä ajoin ennen 50. kenttää.
Pallukoita on näköjään aina yhtä tyydyttävä järjestellä komeiksi muodostelmiksi ja täydellisen laukaisun tuoma tunne on yhtä mellevä kuin Bust-A-Movessa. Aivan esikuvansa tasolle Spin Jam ei yllä, mutta on tällaisenaankin mainota vaihtelua useasti versioidulle esikuvalleen.
82
