Jos jossain pelissä on tarpeeksi räjähdyksiä, niin ’Splosion Manissa. Tasoloikkaseikkailun nimihahmo on maanisesti kikatteleva dynamiittimies, joka osaa sekä juosta että räjäyttää itsensä. Pommihemmo ehtiikin posauttaa itsensä pelin aikana useamman tuhatta kertaa, sillä pamauksilla hoidetaan kaikki sankarin hyppyyttämisestä vihollisrobottien tuhoamiseen ja vipupähkinöiden ratkaisuun.
’Splosion Man ei keksi pyörää uudestaan, mutta koukuttaa hillittömällä vauhdilla ja lennokkuudella. Virtaviivainen kenttäsuunnittelu päästää tempon laskemaan lähinnä ongelmanratkaisuhetkien ajaksi, muulloin paahdetaan täyttä häkää eteenpäin. Hurjaan tahtiin sopivasti peli vaatii millintarkkaa hyppelyä vain harvoin, joten meininki pysyy rempseänä koko ajan. Tasot ovat muun hyvän lisäksi täynnä myös tarkistuspisteitä, joten jo nähtyjä kohtia ei tarvitse hinkata kuin kenttiin piilotettuja täytekakkuja etsiessä.
Yksinpelin 50 kentän lisäksi mukana on vielä toinen, samansuuruinen satsi tasoja porukalla nautittavaksi. Kimppapeli painottaa tarkkaa yhteistyötä ja koordinoituja loikkia, joiden keskellä ei sooloilulle ole lainkaan tilaa. Ikävästi nettipeliä vaivasi pelaamisen usein mahdottomaksi tehnyt viive, mutta samalla sohvalla istuvien kavereiden kanssa tiimipeli toimii kuin tauti.
Verkkoviive on paketin suurin harmi, ja noin muuten peli kompuroi lähinnä kuvapuolella: Vaikka räjähdysmies ja muu hahmokaarti ovat varsin hauskoja veijareita, on seikkailun tapahtumapaikkana toimiva laboratoriokompleksi puuduttavan harmaa ja mielikuvitukseton. Pelitilanteita ajoittain dramatisoiva kamera taas asettaa komeat kuvakulmat pelattavuuden edelle vähän liian monta kertaa.
’Splosion Man on kokonaisuutena melkoisen tiukkaa tavaraa. Pikkuviat eivät juuri jyllää, kun niitä vastassa on aimo läjä hiottua ja kirjaimellisesti räjähtävää toimintaa.
87
