www.bionic-games.com
Spyborgs on kevään yksi positiivisista Wii-yllätyksistä. Mäiskintä muistuttaa suoraviivaista arcadepeliä niin idealtaan kuin vaikeustasoltaan, mutta lisää kaavaan liikeohjauksen ja kehittyvät hahmot.
Esikoispeliään Capcomille tekevä Bionic Games ei ole märkäkorvaporukkaa, sillä tiimistä löytyy tekijöitä niin Jak and Daxterin kuin Ratchet & Clankin takaa. Tausta paistaa selvästi Spyborgs-toimintapelistä, sillä animaatio on piirroselokuvamaisen näyttävää ja toiminta sujuvaa.
Spyborgs on perinteinen toimintapeli, jossa kaksi hahmoa mättää tiensä läpi rivivihollisten ja pomotaisteluiden selvittäessään robottisalaliiton taustoja. Kokonaisuudessa on jännä retrofiilis, joka syntyy Wii-grafiikoiden sijasta vaikeustasosta. Taisteluissa pitää suojautua, väistellä ja loikkia tai kyborgiagentilta lähtee henki. Taito palkitaan.
Co-op Arponen
Ruudulla seikkailee aina kaksi hahmoa kolmesta. Valittavissa on ammuskeleva soturi Stinger, nopea ninjanainen Cladestine ja massiivinen lähitaistelukyborgi Bouncer. Kyborgihahmot keräävät kokemusta tehtävien edetessä, ja ansaituilla tasoilla muokataan kyborgien taitopuun ominaisuuksia ja liikkeitä.
Kokemuspisteillä voi nostaa lempihyökkäyksensä tehoa tai lisätä iskuihin eri vaikutuksia, kuten stunneja ja taaksepäin tönimisiä. Pelinkehitys on vielä kesken, joten tekijät eivät tiedä kuinka tehtävän aikana pelaamatta jääneen hahmon kehitys hoidetaan. Todennäköisesti kyborgiagentti nostetaan virkaveljiensä tasolle, jos puoli peliä koskemattomana ollut ukko otetaan kesken seikkailun mukaan.
Koko tarinan voi pelata läpi yhteistyössä kaverinsa kanssa. Spyborgs on suunniteltu kaksinpeliksi, jossa jatkuvasti hyödynnetään kyborgiagenttiparin molempien hahmojen ominaisuuksia. Taistelusysteemi perustuu ketjutettaviin liikesarjoihin. Lyöntiketjut keräävät energiaa lopetusliikkeitä varten. Jos hahmo ottaa osumaa, energiavuo katkeaa.
Lopetusliikkeet ovat valmiiksi purkitettuja toimintakohtauksia, joissa molempien pelaajien pitää vuorollaan tehdä ruudulla näkyvät liikkeet. Aiheutetun vahingon määrä riippuu siitä kuinka hyvin kaksikon yhteistyö onnistuu. Liikesarjakohtaukset ovat ohi sekunneissa, eivätkä ne pysäytä intensiivistä toimintaa. Yksinpelaajille tekoäly hoitaa pelaamatta jääneen hahmon, joten co-op-ominaisuus ei jää hyödyntämättä.
Ohjausta ei voi haukkua typeräksi kikkailuksi, vaikka liiketunnistus on jatkuvasti käytössä. Liikkeet ovat selkeitä, eivätkä tekijät edes kuvittele voivansa mallintaa Wiimotella yksi yhteen animaatioita. Jos hulluna heiluminen ei nappaa, myös padiohjaus toimii.
Bionic Gamesilla ei ole unohdettu Wiin koko kansan kone -imagoa, sillä yksi Spyborgsin veikeimmistä ideoista on pelaajan mukaan muuttuva vaikeustaso. Jos alkukentissä vain koheltaa kertaakaan torjumatta, peli pudottaa vastustajien aggressiivisuutta tuntuvasti ja pomot heittäytyvät selälleen viimeistään kolmannella yrityksellä. Systeemillä on haluttu miellyttää sekä satunnaisesti että aktiivisesti pelaavia, sillä vaikeustasoa nostetaan, jos lopetusliike-energia on jatkuvasti tapissa.
Spyborgs on yksi kevään Wii-yllätyksistä, sillä speksien perusteella en odottanut peliltä mitään, ja netissä oli luettavissa vain nuivaa nurinaa vuoden 2008 ensiesittelyn jäljiltä. Lyhyen demokentän liki kasarihenkinen vaikeustaso avasi silmät, sillä kyse on enemmän erinomaisen perinteisestä toimintapelistä kuin nykyaikaisesta itsensä alusta loppuun kuljettavasta toimintatasoloikasta. Capcomin julkaiseman Spyborgsin pitäisi ilmestyä ensi syksynä Wiille myös Euroopassa.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 31.7.2009.
www.tigerwoods10.com
tennis.easports.com
EA:n urheilupelien vuosipäivitykset saapuvat varmasti kuin veroehdotus. Tällä kertaa Wii-versiot ovat uuden ohjaintuen ansiosta entistä kiinnostavampia.
Nintendon Wii ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta uudesta MotionPlus-ohjaimesta on vaikea olla pitämättä. Wiin kikkaohjain toimii vihdoinkin niin kuin sen alun perin olisi pitänyt, liikkeet rekisteröityvät paljon aikaisempaa tarkemmin ja pienet kallistelut vaikuttavat peleihin. Wiimoten perään kytkettävän lisäosan voi ostaa erikseen, mutta EA paketoi MotionPlussan uusimpien Wii-urheilupeliensä kanssa samoihin kuoriin. Ohjain toimitetaan ainakin ensimmäisten Tiger Woods PGA Tour 10- ja Grand Slam Tennis -versioiden mukana.
Kaksikosta Tiger Woodsin golf on jo vanha tuttavuus ja sarja on vuosien ajan ollut virtuaaligolfausta parhaimmillaan. Uusimmassa versiossa on muun muassa dynaaminen säätila, joka haluttaessa seuraa valitun radan todellista keliä online-sääpalveluiden avulla. Jos Skotlannissa siis sataa, myös pelissä sataa. Toisena pienenä hienosäätönä radan reunoilla on entistä enemmän yleisöä myös Wii-versiossa.
Merkittävin ero vanhaan on uusi MotionPlus-ohjaus. Jo viime vuoden versiossa lyöminen oli yllättävän realistista, mutta tällä kertaa tarkkuus on aivan eri luokkaa. Liikkeen nopeus ulos ja sisään vedettäessä vaikuttaa lyöntivoimaan ja hienoutena Wiimoten kallistelu sivuille muuttaa mailan kulmaa ja vaikuttaa tarkasti tähtäykseen. Mailalla voi myös seurata palloa iskun jälkeen kokonaan uudella tarkkuudella. Kaikkiaan lyöminen on todella aidon oloista.
Viime vuonna parjattu puttaaminen hyötyy paljon MotionPlussan paremmasta tarkkuudesta. Koska maila reagoi lähes suoraan Wiimoten liikkeisiin, on tuntuma mainio. Pienillä kallistuksilla ja voiman muutoksilla pallo menee juuri sinne minne halutaan – ainakin riittävän treenauksen jälkeen. Pallon seuraaminen putatessa on erityisen mukavaa, nyt pelkkä kosketushetken voima ei enää ole kaikki kaikessa.
Wii-version partypeleistä uusi frisbee-golf hyödyntää MotionPlussaa hienosti. Kiekon viskominen tuntuu niin luonnolliselta kuin muovikapulalla on mahdollista, kiitos kallistusten ja voiman tarkemman huomioimisen.
Koukku takarajalle
Grand Slam Tennis on uusi tulokas EA:n urheilupeliperheeseen, ja aluksi tennistä päästään mätkimään vain Wiillä. Saattaa kuulostaa pelottavalta markkinoiden mielistelyltä, mutta MotionPlus-ohjauksen ansiosta Grand Slam Tennis on ennakko-odotuksia parempaa hupia.
Kaksin- tai nelinpeliä voi pelata samalla koneella tai verkossa ja mukana on Wii-peleille tyypillisiä partypelejä. Koko homman juju on kuitenkin MotionPlus-ohjauksessa, jonka ansiosta Wiimoten heiluttaminen tuntuu hämmästyttävän paljon oikean mailan huitomiselta. Pelaaminen onnistuu myös ilman MotionPlussaa, mutta silloin hommasta katoaa tarkkuus ja lyöntien onnistuminen on kiinni enemmän ajoituksesta ja vähemmän voimasta tai suunnasta.
Suurin uuden ohjauksen tuoma hienous on mahdollisuus kierteen tarkkaan määrittämiseen. Tämä tapahtuu samalla tavalla kuin oikeasti ranteella mailaa kääntämällä. Kallistelemalla pallo lentää intuitiivisesti sinne päin virtuaalikenttää kuin oli tarkoituksin, mikä on yllättävän tyydyttävää puuhaa ajoituksen kanssa säätämisen sijasta.
Graafisesti sekä Tiger Woods PGA Tour 10 että Grand Slam Tennis noudattavat tuttua kymmenen vuoden vanhalta designilta näyttävää Wii-kaavaa. Muodon karuus jäi silti testeissä taka-alalle, sillä MotionPlus-ohjaus todella toimii. Demon jälkeen harkitsin ensimmäistä kertaa Wiin ostamista muuten täyden konepatterin seuraan, mikä kertoo jo aika paljon se.
