Spymaster - Agentti, joka tökkäsi minua

Spy4

Suomen peliteollisuuden uusi menestystuote on vihaiset agentit.

Manageripelejä on tehty maailman sivu, mutta ikävästi paimennuspelit keskittyvät umpitylsään urheiluun. Suomesta löytyy innovatiivista otetta: ensin oli fantasiamätkeeseen keskittynyt Areena-pelisarja, nyt Kotkasta kiilaa maailman latauslistojen kärkeen omintakeinen agenttimanagerointi.

Toisen maailmanpalon pyörteisiin sijoittuva Spymaster on vuoropohjainen taktiikkapeli, jossa pelilautana on liekkien nielemä Eurooppa.

Gestapoakin kiinnostaa.

The Other M

Spymasterissa agenttitouhut sievennetään pelilaudaksi, jossa sahataan vuoroissa kaupunkien välillä. Agenttien johtaja on melkoinen moniajo-ohjus, jonka käsien kautta kulkee koko kentällä remuava agenttiverkosto. Jokaisella Erittäin Salaisella on omat erikoistaitonsa, joita tehtävissä tarvitaan. Kun yksi kaatuu, remmiin rekrytoidaan uusi naama.

Esimiestyö alkaa stressata kun yksi agenteista ravaa karkuun Gestapoa,  ja samaan aikaan toinen yrittää tuhota viholliskohteita. Kummankin kättä pitää pidellä.

Tehtävien suorittamiseen on kiintiömäärä vuoroja, joiden puitteissa edetään paikasta toiseen, vahvistetaan agenttirinkiä tai kerätään tiedustelutietoja. Jokainen ukko tökitään erikseen läpi, sitten painetaan nappulaa ja katsotaan, miten agentit hoitavat hommansa. Jos töitä ei ole, joko odotetaan tai lievitetään stressiä lepäämällä. Vuoroja voi hankkia lisää iskemällä viholliskohteisiin yksinkertaisessa minipelissä, jossa vain alkuasetelmaan voi vaikuttaa.

Mitä enemmän populaa keikalle rekrytoi, sen suuremmalla todennäköisyydellä tehtävä päättyy voittoon. Mahdollisuuksiaan voi parantaa käyttämällä tiedustelutietoja. Ne ovat kuin rahaa, jota kerätään perustamalla kaupunkeihin radioasemia ja laajentamalla agenttiverkostoa. Puuhastelu kiinnittää vastapelureiden huomion, joten jossain vaiheessa Gestapo kiinnostuu agenttileikeistä.

Miehistöä pitää lepuuttaa, sillä stressi kasvaa jokaisella vuorolla. Liian väsynyt agentti sortuu helpommin virheisiin, mutta lepo maksaa vuoroja. Pelaaminen on jatkuvaa vuorojen grindaamista ja kuluttamista.

Agentit hiippailevat pelilaudaksi muutetulla Euroopan kartalla kaupunkien välillä.

Kun maailma ei riitä

Kun peliä jaellaan ilmaiseksi, siirrytään vaaran vyöhykkeelle. Mobiiliviihteen nykytrendien mukaisesti Spymaster on free to play -sukuhaaran edustaja. Pelaaminen ei onneksi vaadi onnekasta iltaa Casino Royalessa, sillä MI6 pyörii ilman käteistäkin. Haastekerroin tosin kasvaa, jahka alun kädestäpitelyt on saatu päätökseen.

Riihikuivalla voi ostaa parempia agentteja, mutta jos tohtori sisälläsi sanoo ”no!”, pelaamallakin pärjää. Free to play -peliksi Spymaster on rakennettu hyvin, sillä kiireiset ura-agentit voivat vauhdittaa omaa pelaamistaan vinguttamalla Visaa, mutta täppärin tökkiminen käy laatuun myös tarkan markan esimiehiltä.

Kotkalaisen pelikorpin agentuuritoiminta ansaitsee papukaijamerkin graafisesta ilmeestään, jonka tyylikkyys tuo mieleen ensimmäiset Bond-leffat. Peli istuu hienosti manageripelien aikuismaiseen jatkumoon, ilmaispelille ominaisen karkkivärityksen sijaan agenttitoiminta hoidetaan asiaankuuluvan arvokkaasti, hillityin värisävyin. Maltti jatkuu äänimaailmaankin.

Mutta minipelikohkauksessa oikealle grafiikalle on selkeä tilaus. Kun agenttiryhmäni vyöryttää natsien junaradan, seurataan vain hitaasti kasvavaa palkkia, jonka varrelle ripotellaan tilannetietoja. Jos palkki täyttyy loppuun saakka, tehtävä onnistuu. Jo staattiset kuvaruudutkin olisivat kivoja, koska nyt koko komeus lepää pelkän mielikuvitusprosessorin varassa.

Lautapelin ja manageroinnin leikkauspisteeseen asettuva Spymaster on yllättävän koukuttava paketti. Agentuuritouhu muuttuu parin kädestäpitelytehtävän jälkeen mukavan haastavaksi pähkäilysavotaksi, jossa on jatkuvasti tasapainoteltava vuorojen riittävyyden ja resurssien välillä.

Klaanisodissa timantit eivät ole ikuisia, mutta free to play -suossa Spymaster on virkistävä poikkeus. Pirteiden värisävyjen ja lapsellisten teemojen kyllästämässä genressä harmaa, rehdin ryppyotsaisella asenteella varustettu agenttipeli erottuu edukseen.

 

Juho Kuorikoski

 

Spymaster

http://www.playraven.com/game/

Playraven

Arvosteltu: iPad Air

Saatavilla: iOS

 

Kotkalainen agenttipeli on onnistunutta free to play -töksyttelyä aikuiseen makuun. Se ei tällä kertaa tarkoita tosi alas vedettyä vaikeustasoa.

83

Lisää aiheesta