Pleikkarin hyppelylegenda Spyro on nyt uuden tekijätiimin käsissä. Ilman sankarin painoarvoa Spyro: Enter The Jöötikasan kohtalona olisi ollut unohdus.
Spyron juhliin ilmestyy kuokkavieras, joka kaappaa kaikki sudenkorennot Spyron omaa Sparksia myöten. Sparks löytyy onneksi ensimmäisenä, joten seikkailu muiden sudenkorentojen etsimiseksi voi alkaa.
Tällä kertaa tulensyökseminen on vain yksi kipakkakeuhkoisen Spyron keinoista taistelussa pahaa vastaan. Ilmassa leijuvat sudenkorennot saa kiinni näppärällä vesiroiskauksella, mutta eri väristen dragon-riimukivien löydyttyä hengitys höyryää moneen lähtöön. Vihollisten kimppuun voi käydä sylkemällä niin salamoita kuin jääpuikkoja ja loppupelissä piskuinen lohikäärmeemme suihkii suustaan kaikkea maan ja taivaan väliltä verta, hikeä ja kyyneleitä unohtamatta.
Etenemistä voi seurata Atlas-kuvakirjasta, jonne listataan tehtävät, joista Spyron on suoriuduttava kussakin maankolkassa. Joskus on pelastettava sikanassut nälkäisten vihollisten armoilta ja joskus lehmänkutareet aina innokkaiden ufojen abduktoinnilta. Pötsi-satakerta-ruuansulatuksessa riittää harmaillakin ihmettelemistä. Tavoitteet ovat kohtuullisen päättömiä, mutta yleensä onnistuvat, kunhan jaksaa juosta ja pomppia.
Tutustuttavana on yhdeksän matkailukohdetta, joiden maisemat ovat spyromaisen värikkäitä, mutta eivät loistokkaita. Luau Island on havaijilaishenkinen lomaparatiisi, Jurassic Jungle tutustuttaa dinoihin ja Dragonfly Dojossa ihmetellään kungfu-tematiikkaa. Jos suuntavaisto hetkeksi pettää, keräämättömät timantit tai timantteja sisältävä kulhot ja kannut paljastavat neitseellisen maaperän nopeasti. Atlaksen avulla Spyron saa myös lennätettyä napin painalluksella jo koluttuihin maisemiin.
Tahmaavaa toteutusta
Arvosteluversion pitäisi olla finaali, mutta viimeistely on vähän sinne päin ja pieniä bugin poikasia useita. Peli jopa kaatuu, jos erehtyy käyttämään väärää asetta sopimattomassa paikassa. Ruudunpäivitys ei ole järin vakaa. Vaikka ongelma ei pilaakaan pelattavuutta, pikselintarkan hyppypaikan hahmottaminen on tahmailun takia ajoittain hankalaa.
Vaikeustaso on melkoisen rento. Muutaman päivän pelaamisen jälkeen en muista kertaakaan kuolleeni, ja pikavilkaisu pause-valikkoon vahvisti tämän. Plakkariin oli kertynyt elämiä jo mukavanpulleat kolmisenkymmentä.
Uudessa Spyrossa on myös positiivisia piirteitä. Spyro ui kerrassaan vikkelästi ja ponkaisee vedestä ilmaan kuin delfiini. Minipeleistä Defender-klooni, jossa lehmiä pelastetaan ufoilta huvitti oikeasti, samoin hilpeä panssarivaunulla rytyyttely, vaikkei se sopinutkaan Spyron muutoin niin söpöiseen ja karkkimaiseen luonteeseen.
Lopulta päästään hetkeksi jopa bemani-pelien maailmaan eli rummuttamaan bongorumpuja... Paitsi, että tuokin episodi paljastui yksinkertaiseksi, tylsäksi muistipeliksi. Värikkäät maisemat ja hyvä hahmosuunnittelu miellyttävät, mutta simppelit ja suoraviivaiset tehtävät palauttavat nopeasti takaisin maan pinnalle.
Spyro: Enter The Dragonfly jää auttamatta kovan kilpailun jalkoihin. Esimerkiksi alkuperäisen Spyro-seikkailun luoneen Insomniacin Ratchet & Clank on tyystin toista maata: hauska ja viimeistelty kokonaisuus.
69
