Mutta miten ja miksi kaikki oikein alkoi? Kuka keksi sen kultaisen munan, jota on paistettu ja maustettu kaikin mahdollisin maustein siitä lähtien? Historiankirjan hauraita lehtiä selatessa paljastuu, ettei Squaresoft itse asiassa keksinyt kultamunaansa. Ainakaan ihan itse.
Lohikäärmeen vuosi
Vasta perustettu, tuiki tuntematon pikkufirma Enix oli ostanut oikeudet kahteen paikalliseen PC-roolipeliin ja päätti yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi, joka nimettiin Dragon Questiksi. Ohjelmoijista, muusikoista ja pelisuunnittelijoista koostuvaan tiimiin palkattiin muun muassa kuuluisa ja suosittu manga-artisti Akira Toriyama, joka sai vastuulleen hahmosuunnittelun.
Enixin usko peliin oli kova. Kaikki kokoon saatu pääoma sijoitettiin pelipalikoihin. Periaatehan Nintendo-bisneksessä oli, että Nintendolta oli ostettava etukäteen haluttu määrä pelikasetteja menivätpä ne sitten kaupaksi tai eivät. Ja palikkatehtailu ei ollut halpaa puuhaa.
Kun Dragon Quest lopulta ilmestyi helmikuussa 1986, Enixin päämajaan iski paniikki. Huolella ja pieteetillä tehty peli ei käynytkään kaupaksi. Kyseessä oli ensimmäinen roolipeli Nintendolle, joten alkuhämmenys oli toisaalta ymmärrettävää.
Enixin markkinamiehet keksivät kuitenkin nerokkaan idean. Suosittuun kerran viikossa ilmestyvään poikien Shukan Shonen Jump -viikkolehteen ympättiin artikkeli Dragon Questin mytologiasta ja roolipelaamisesta yleensä. Ihme tapahtui: pelipalikat alkoivat kadota kauppojen hyllyiltä. Kyseisen lehden jokaiseen numeroon tuli tästedes Dragon Quest -osuus ja lopulta pelin suosio oli niin hirmuinen, että lehden levikkikin nousi suhisten täysin käsittämättömät kuusi miljoonaa! Ei siis kehnompi diili lehtitalollekaan.
Dragon Quest 4 valloitti peräti 25 prosenttia 8-bitti-Nintendon vuoden 1990 markkamääräisistä markkinoista Japanissa. Tässä RPG-myötämielisessä ilmastossa ei ollut ihme, että muutkin roolipelimarkkinoille kärkkyvät japanilaisfirmat huomasivat hetkensä tulleen.
Ainoaksi todelliseksi Dragon Questin kilpailijaksi kohosi Squaresoftin Final Fantasy -sarja. Dragon Quest säilytti kuitenkin ykkös-RPG:n asemansa Japanissa aina Final Fantasy VII:n julkaisuun saakka, mutta taistelu jatkuu: Dragon Questin kahdeksas episodi ilmestyy Japanissa ensi kesänä, mutta kuinkas ollakaan, alunperin ounastellun Nintendo 64:n sijasta PlayStationille.
Moottoritie on kuuma
Squaresoftin 8-bitti-Nintendo-debyytti oli aikoinaan keskivertokaahauspeli Highway Star, joka on jäänyt historiankirjoihin pelipaketin mukana tulleiden 3D-lasien takia. Select-nappia painamalla grafiikka muuttui punaviherväksi ja kolmiulotteisuuden ihmettä pääsi todistamaan.
Peli julkaistiin myös Yhdysvalloissa Rad Racer -nimisenä. Se sai tietenkin jatkosan, joka oli käytännössä sama peli kuin edeltäjänsä, mutta yllättäen ilman 3D-ominaisuutta. Ennen historiankirjan kahinaa Square ehti vielä julkaista kolmannenkin samalla pelirungolla pyörineen pelin, joka ristittiin huikeasti The 3D Battles of World Runneriksi. Tällä kertaa pelaaja pääsi ohjastamaan auton sijasta kuvaruudun keskellä hölkkäävää ihmishahmoa. Huimaa.
Kolme keskivertopeliä samalla pelirungolla kuulostaa rahastukselta, ja siitä itse asiassa olikin osin kyse. Squaresoft tarvitsi kipeästi kahisevaa seuraavan ison projektin toteuttamiseen. Sitä ei tehtäisi parin koodaajan iltapuhteena.
Squaresoftin johtajalla olivat jo tuolloin tuntosarvet tanassa. Hän oli iskenyt silmänsä Enixin Dragon Questiin ja päätti, että Squaresoftin seuraava peli olisi roolipeli. Hahmonsuunnittelijaksi palkattiin Enixin malliin kuuluisa kuvataiteilija, akvarellimaalauksistaan tunnettu Yoshikata Amano.
Melkoinen onnenkantamoinen oli TV-mainosmusiikkia tehneen Nobuo Uematsun saaminen tiimin jäseneksi. Oikeilla peleillä ja vehkeillä musiikkia tehneelle ammattimiehelle siirtyminen Nintendon piiperryspiirin pariin oli taatusti kulttuurishokki. Uematsun musiikki on kuitenkin kohonnut vuosien saatossa tärkeäksi osaksi Final Fantasyjen tunnelmaa. Yhteistyön hedelmä, se ensimmäinen fantasia, julkaistiin Japanissa joulukuun 18. vuonna -87.
Lonkerot leviävät
Lopulliseen suuruuteen Squaresoft nousi Japanissa neljännen Final Fantasyn debytoidessa Super Nintendolle kesällä 1991. Kyseinen seikkailu (itse asiassa sen helpotettu ns. Easytype-versio) julkaistiin myöhemmin myös länsimaissa Final Fantasy II -nimisenä. Varsinainen maailmanvalloitus on kuitenkin käynnissä vasta nyt. Final Fantasy VII on myynyt hunajaisesti kaikkialla missä se on julkaistu ja valloittaa parhaillaan PC-pelaajien sieluja.
Eikä Final Fantasylle näy loppua, vaan se viimeinen seikkailu antaa yhä odottaa itseään. Seuraava viimeinen fantasia on - jälleen kerran - aiempia pidempi laajempi, suurempi, näyttävämpi ja komeampi. Saa nähdä milloin monitori räjähtää.
