Star Command (iPad) – Tök it so!

Kapteeni Picard odottaa kuumeisesti, että pikselienterprisen aseet latautuisivat. Tuttu kaljupää ymmärtää, että peli ei voi luonteelleen mitään, mutta hänkin toivoo salaa, että Star Command olisi vuoropohjainen.

Orionin vyöllä asuu muukalaislaji, jolla on kymmenen sormea kummassakin kädessä ja he pystyvät kehittyneeseen moniajoon. Mitätön ihmisrotu saa nyt esimakua paikallisesta pelitarjonnasta.

Kapteeni käskee ja miehistö juoksee, kas niin pitää avaruustaistelun sujua.

Tähtilaivan komentosiltaa simuloiva Artemis ei ole ainoa konsti virtuaaliselle kapteenin leikkimiselle, sillä iLaitteille julkaistu Star Command tarjoaa periaatteessa samaa yksinpelattavassa muodossa ja veikeässä pikselikuoressa.

Epoletti ja poletti

Juho K. Kuorkin komentaman USS Pohjanmaan täppäriversio on muutaman ukon miehittämä purtilo, joka rohkeasti matkaa sinne, minne yksikään hipsteri ei ole aikaisemmin mennyt. Bittikapteeni rekrytoi remmiin tarvittavan miehistön ja rakentaa alukseen puuttuvat huoneet.

Perustason avaruusaluksessa on tilaa kahdelle asehuoneelle, moottoreille, tekniselle tilalle ja luonnollisesti myös joukkosidontapaikalle. Huoneet tarvitsevat myös miehistöä ja mitä enemmän ukkoja huhkii, sen vikkelämpää hommat huoneessa sujuvat. Jos esimerkiksi toisen siiven alle runtattu konekivääri sylkee murkulaa liian hitaasti, tahti paranee, kun pyssyhuoneeseen marssittaa lisää henkilökuntaa.

Koska kyseessä on feikkifederaatio, rahaa ei tunneta. Sen sijaan kassassa on kolmenlaisia poletteja. Taktinen, tekninen ja tieteellinen raha mahdollistavat erilaiset ostokset. Tietyt aseet vaativat kaksi pyssypolettia ja yhden teknisen, kun taas joissain rakennuksissa vaaditaan sekä teknistä että tieteellistä pätäkkää.

Samalla valuutalla ostetaan myös henkilökuntaa, mutta miehistön rekrytointiin voi käyttää millaista fyrkkaa tahansa. Rahaa kilisee tilille tehtäviä suorittamalla.

Ukot ilmestyvät automaattisesti tilauksen jälkeen komentosillalle, sitten asemapaikat määrätään ja miehistö vaeltaa paikoilleen. Pikselisedät ja -tädit hoitavat hommansa automaattisesti ja asemapaikkoja voi halutessaan muutella.

Taistelukosketuksessa ukot on siirrettävä kohtaamaan vastarinta, mutta ampuminen hoidetaan automaattisesti. Myös parantaminen on henkimaailman hommia, sillä terveyspalkki täyttyy sininutun seistessä vieressä.

Kun aluksen käytävillä partioi tunkeilijoita, taistelu muuttuu melkoiseksi moniajokoitokseksi. Etenkin, jos ulkopuolella on vielä vihamielinen avaruusalus. Näpit ja ukkelit loppuvat noin nanosekunnissa kesken, sillä ainoastaan taktiset punanutut osaavat käyttää vaiheista ja aluksen asejärjestelmiä. Miehistön toimenkuvia voi sentään tilapäisesti muutella, joten punanuttuista tykinruokaa riittää jatkuvasti lihamyllyyn.

Suojat ylös!

Paperilla Star Command on suorastaan vastustamaton, ja uusretro graafinen ilme sopii peliin kuin nakutettu. Kun peli käynnistyy, Kuork tiputtaa saippuan. Ensimmäisessä avaruustaistelussa vastustajan nirhaaminen kestää pienen iäisyyden.

Aseet latautuvat ajasta ikuisuuteen ja varsinainen toiminta ahdetaan typerään speden spelit -härväykseen. Jos konetykin haluaa saada huutamaan hoosiannaa, täppäriä on tökättävä juuri oikeaan aikaan. Jos ruudussa rullaava pikkuympyrä ei osu snadisti isompaan, putkessa on räkäpää ja ammuskelua on odoteltava seuraavaan vuoroon. Sodasta 90 prosenttia on odottelua, mutta ei sitä tarvitsisi peliksi asti siirtää.

Jo kolmannessa tehtävässä syy vitkasteluun selviää. Avaruustaisteluun yhdistetään aluksen käytävillä tapahtuvat taistelut ja sen jälkeen vikkelimmätkään sormet eivät enää riitä. Star Command on kerrassaan erinomainen esimerkki pelistä, jonka pitäisi ehdottomasti olla vuoropohjainen.

Kun puolijauhoisella reitinhaulla varustetut pikseliukot rahjustavat pitkin USS Pohjanmaan käytäviä ja ottavat miehittäjiltä kuokkaan, kukaan ei huolehdi pyssyhuoneissa asejärjestelmistä, jolloin vihulaiset saavat hiljalleen hivutettua suojat alas ja räjäytettyä reikiä aluksen kylkiin.

Tämän jälkeen sekä omat että vihollisen taistelijat imaistaan kosmiseen pölypussiin. Täydennysjoukkoja saa vain Maan kiertoradalta, joten homman mennessä V’geriksi ainoa vaihtoehto niskan päälle pääsemiseksi on tallennuksen lataaminen.

Tekijät ovat tuutanneet jo yhden jättipäivityksen peliinsä, joka lisää ylihelpon vaikeustason. Päivityksen ainoa konkreettinen hyöty on valmiiksi lihotettu polettipussi. Nyt purtiloon saa alussa kaksi pyssykkää, joiden avulla ensimmäisen tehtävän selättäminen käy hieman helpommin.

Jos seuraavaan päivitykseen saataisiin edes pausenappi, peli muuttuisi kertaluokkaa paremmaksi. Samalla typerät pikakohtaukset voisi siirtää pelin harteille. Minulle riittää aivan hyvin tietokoneen laskema osumatodennäköisyys. Jos vedän liipaisimesta, minua ei kiinnosta näpytellä rytmikkäästi ruutua.

Star Command on sympaattinen pikkupeli, jonka sydän on totisesti kultaa. Valitettavasti typerät suunnitteluratkaisut tiputtavat tämän tuotoksen Star Trek -kategoriasta tähtiporttipuulaakisarjaan. Sanoi Picard mitä tahansa lajien kehitykseen puuttumisesta, toivottavasti pyhää pääsääntöä ymmärretään soveltaa tämän tuotoksen kohdalla ja pelikonsepti mietitään jossain vaiheessa kokonaan uusiksi.

Star Command totisesti hyötyisi Jagged Alliancen tai UFO: Enemy Unknownin perimästä. iOS 63

Juho Kuorikoski

63