First Departure on Star Ocean -sarjan ensimmäinen osa. Sitä ei ole ennen Suomessa nähty, vaikka se ilmestyi japanilaisten iloksi jo viime vuosituhannella. Sarjalle tunnusomaiset piirteet eli nopea reaaliaikainen taistelu, tavaroiden tekeminen ja hahmojen taustaa syventävät kohtaukset ovat mukana jo avauksessa.
Tarina seuraa Roddickia planeetta Roakilta, jolla raivoaa tuntematon kulkutauti. Juoni huitelee ajan avaruuden ja logiikan tuolla puolen, eikä kaikkiin esitettyihin kysymyksiin edes vaivauduta vastaamaan. Roddickin seuraksi liittyy tarinan aikana varsin värikäs seurue. Mukaan mahtuu kaikkea pasifistisesta enkelistä silikonipumpattuun kissatyttöön ja judo-ihmissuteen.
Kuin peiliin katsoisi
Pelimoottori taistelusysteemeineen on lainattu sarjan parhaasta osasta The Second Story (Pelit 4/2000, 86 pistettä) sellaisenaan. Ratkaisu näkyy ensimmäiseltä pleikkarilta kotoisin olevassa grafiikassa. Valmiiksi piirrettyjä taustoja katselee mielellään, mutta suttuiset hahmot ja ruma maailmankartta eivät enää edusta nykypäivää edes käsikonsolilla.
Alkuperäisessä pelissä ei ollut erillistä maailmankarttaa, vaan maastossa juostiin kaupunkien ja luolastojen välillä kuten moderneissa japsiropeissa on tapana. Ilmeisesti tekijätiimi ei kuitenkaan jaksanut tai pystynyt muokkaamaan jokaista maailmankolkkaa esirenderoiduksi, joten hätiin otettiin genren normi kolmiulotteinen maailmankartta, joka rampauttaa kaupunkien välisen liikkumisen etanamaiseksi paikallaanhiihtämiseksi.
Musiikki vaihtelee tunnelmallisesta fiilistelystä futuristisen nopeatempoisiin toimintakipaleisiin japsiroolipelisarjan hovisäveltäjän Motoi Sakuraban tuttuun tyyliin. Kappaleet toimivat hyvin alkuvideon noloa jpop-renkutusta lukuun ottamatta. Kokonaan uusi ääninäyttely vaihtelee hahmosta riippuen hyvästä karmivaan, mutta suurimmaksi osaksi näyttelyä kuuntelee mielellään.
Jatko-osan vapaampi taistelusysteemi tekee alunperin varsin haastavan seikkailun aivan naurettavan helpoksi. Jokainen harvoista pomotaisteluista, aivan viimeisiä myöten, kaatuu pelkällä aivottomalla napin hakkaamisella, eivätkä parin askeleen välein eteen syöksähtävät riviviholliset edes yritä panna vastaan alun jälkeen.
Tarinan alku lupaa hyvää japsiropeilua, mutta mitä pidemmälle juoni etenee, sitä enemmän meno menee lähemmäksi työtä kuin huvia. Lopun edestakaiset ravaussessiot ja puuduttavat luolastot miljoonalla haasteettomalla satunnaistaistelulla syövät miestä.
Ei huono uusversio onnistu hyvää peliä täydellisesti pilaamaan, mutta mieluummin olisin ottanut yksi yhteen -julkaisun alkuperäisestä. Jos alkuperäinen ei ole rikki, miksi alkaa korjata?
71
