Borgien kuutiolaivasto lipuu kohti maata, kun Worfin komentama USS Typhon lähetetään hätiin. Kuulostaa Star Trekiltä, mutta mitä ovat kam'Jahtea ja Valkyrie-luokka?
Avaruusräiskintä Invasionista on karsittu pois kaikki ne elementit, jotka erottavat Star Trekin muista avaruussarjoista. Nyt kriisejä ei ratkota puhumulla, vaan Invasionissa suihkitaan aseet kuumina suoraan vihollista päin ja ammutaan pari photon-torpedoa perään. Juonen täytteeksi on jopa keksitty yksi uusi muukalaislaji ja pelin pääalukseksi pieni hävittäjä. Siinä on Activisionin näkemys Star Trekistä.
Trekin suurten avaruuslaivojen hitaat taistelumanööverit on unohdettu. Valkyrie on ketterä pikku alus, jossa on kunnioitusta herättävä aseistus. Pienempiä vihollisia varten on valikoima erilaisia phasereita kun taas isompia aluksia voi löylyttää fotoni- tai kvanttitorpedoilla. Alus kulkee yhtä hyvin eteen kuin taakse, myös poimunopeudella. Hienosta tekniikasta huolimatta aluksen mittaristo on varsin askeettinen. Eliteä pelanneet saavat varmasti tutkan näyttöruudusta nostalgisia fiiliksiä.
Upeina pidetyt Colony Warsit kalpenevat Invasionin efektien rinnalla, kun laserit halkovat avaruutta ja alusten suojakilvet leiskuvat torpedoiden iskeytyessä niihin. Alukset näyttävät esikuviltaan. Romulaanien Warbird, jonka onton rungon läpi voi vaikka lentää, on majesteettinen ilmestys. Kaikki alukset Enterprisesta klingonien Bird of Preyhin ja borgien kolhoihin kuutioihin on tehty tarkkojen mallien mukaan. Lisäksi peliä varten on kehitetty kokonaan uusi laji kam'Jahtea, jota kurmuuttamaan Federaation Valkyrie-alus on kuin luotu.
Tee se niin
Tehtävät valitaan tähtikartalta. Päätehtävän jälkeen voi halutessaan suorittaa alitehtävän, mutta juonen etenemisen kannalta se ei ole välttämätöntä. Vaikka tehtäviään voi valita, päätehtävissä pääsee aina seuraavaan vasta kun edellinen on suoritettu, jolloin eteneminen jumittuu vähän väliä. Vieläkin typerämpää on se, että helpoimmalla vaikeustasolla peli tyssää kokonaan noin kymmenen pelatun tehtävän jälkeen. Jos haluaa nähdä loppuratkaisun, homma pitää aloittaa alusta vaikeammalla tasolla.
Peli on harvinaisen vaikea, hiki tulee jo ihan ensimmäisissä harjoittelutehtävissä, joissa lennetään rinkeleiden läpi, hinataan tavaraa ja ammutaan holo-aluksia Worfin kellottaessa aikaa. Ilmeisesti Starfleet ei kaipaa riveihinsä nynnyjä, koska tehtävät muuttuvat koko ajan vaikeammiksi. Hymy hyytyy viimeistään pirullisissa suojelu- ja hinaustehtävissä, missä uusia vihollisia sikiää aina tuhottujen tilalle.
Kaksinpeli onnistuu joko deathmatchina toista vastaan tai sitten yhteistyönä dual-tehtävissä, jotka paljastuvat muutaman läpipelatun soolotehtävän jälkeen. Homma toimii muuten, mutta jaetulla ruudulla vihollisen sihtailu on tuskastuttavan hankalaa.
Aluksi niin lupaavalta vaikuttanut peli sortuu ylettömään vaikeuteen. Helpommalla tasolla peli etenee, mutta silloin jää puolet tarinasta näkemättä. Rankempi vaikeustaso puolestaan nostaa verenpaineen vaarallisen ylös, ilman Mr. Spockin raudanlujia hermoja peli-CD lentää nopeasti Valkyrien sijasta. Tunnustan, että minulla paloivat käämit useammin kuin kerran, mutta jos Colony Warsit on jo kaluttu perinjuurin, Star Trek Invasion kannattaa ehdottomasti katsastaa.
75
