Episode III:ssa Anakin Skywalker kääntää viittansa ja liittyy pimeyden voimiin. Tie pahan puolelle käy kaksintaisteluiden kautta.

Revenge of the Sith -peli noudattelee pääpiirteissään elokuvan tapahtumia. Juonta kuljetetaan tekstiselostuksen ja animaatioiden lisäksi elokuvasta napattujen lyhyiden videopätkien avulla.

Pääosassa ovat jediritarit Obi-Wan Kenobi ja Anakin Skywalker, jota pahan voimat alkavat tarinan edetessä vetää väkevästi puoleensa. Pelaaja ohjastaa vuoronperään kumpaakin hahmoa. Alussa miekkoset miekkailevat rinta rinnan, mutta pääosin kentät kolutaan läpi yksin. Mielenkiintoisesti pelissä pääsee pelaamaan niin hyvällä kuin pahalla Anakinilla.

Toiminta on lähes yksinomaan valomiekan heiluttelua, mikä pidemmän päälle puuduttaa. Kimppuun lappaa jos jonkin näköistä örmelöä, jotka lakoavat tantereeseen kahden lyöntinapin melko satunnaisella hakkaamisella, kunhan muistaa välillä suojautua. Pientä vaihtelua tappotyöhön tuovat muutamaan kenttään sijoitetut tykit, joilla pudotetaan vihulaisten alukset pois häiritsemästä.

Jedi ei ole mitään ilman Voimaa. Kummallakin sankarilla on viitanliepeissään kätkössä muutama temppu, joita ei armeijassa opeteta. Jedit voivat muun muassa käyttää valomiekkojaan bumerangina, nostella tavaroita ilmaan ja lamauttaa viholliset toimintakyvyttömiksi pelkästään henkisillä voimillaan. Idea on hyvä, mutta taistelut ovat niin hektisiä ja suoraviivaisia, ettei jedivoimia yleensä ehdi tai edes muista hyödyntää.

Jokaisen kentän jälkeen pelaaja saa kokemuspisteitä, jotka voi sijoittaa eri taisteluominaisuuksien parantamiseen ja jedivoimien tehostamiseen. Peli kannustaa rajuun toimintaan, sillä pisteitä ropisee sitä enemmän, mitä raivokkaammin miekka viuhuu. Odottelusta, karkuun juoksemisesta ja iskujen torjumisesta rangaistaan pistemenetyksillä.

Henkien taisto

Kirkkaasti parasta antia ovat kaksintaistelut, jotka on tehty Star Warsin parhaiden perinteiden mukaisesti. Elokuvamaisissa yhteenotoissa isketään valomiekan lisäksi sanansäilällä, ja välillä kiskaistaan hurjilla jäniksenloikilla uuteen kulissiin miekkahippaa jatkamaan.

Pitkäkestoisissa väännöissä myös jedivoimat pääsevät oikeuksiinsa, kun vastustajan lyömiseksi täytyy yleensä kehitellä erilaisia taktiikoita ja käyttää ympäristön irtaimistoa hyväkseen. Taisteluiden ainoa hassu puoli on valomiekan kokema inflaatio: sapelit tuntuvat tehokkuudeltaan enemmän puu- kuin lasermiekoilta.

Peli huipentuu Obi-Wanin ja Anakinin kohtaamiseen, jossa pelaaja ohjastaa ensin mainittua. Hauskasti pelintekijät ovat tarjonneet pelin läpäisseelle mahdollisuuden katsoa, miltä maailma näyttäisi, jos Anakin sattuisikin voittamaan kaksintaistelun. Ensin pelaajan on tietysti lyötävä Anakinilla tämän oppimestari.

Ajoittain tuntuu siltä, että Anakinin lisäksi kameramies on antanut periksi pahan houkutuksille. Toisinaan kamera tuppautuu liian lähelle päähenkilöä, toisinaan taas vääntäytyy sellaiseen kulmaan, josta on mahdotonta edes arvailla lähistöllä majailevien vihollisten sijaintia. Mahdollisuus vilkaista maisemia päähenkilöiden silmin olisi ollut tervetullut lisä, eteneminen tapahtuu nyt pääosin sokkona ja miekkakopelolla.

Juonipelin kyytipojiksi Episode III:ssa on muutama herkullinen alipeli, jotka täytyy ensin avata. Kaverin kanssa voi ottaa matsia tutuilla hahmoilla pelin kaksintaistelupaikoilla tai suorittaa co-opina muutaman erityistehtävän. Myös parilla pahiksella ja jopa Yodalla pääsee riehumaan erilaisissa bonuskentissä.

Leijonanosa Star Wars Episode III: Revenge of the Sithin viehätyksestä lepää autenttisessa Star Wars -tunnelmassa. John Williamsin musiikki, kahden toisiinsa osuvan valomiekan kirskumista myöten aidot äänet, näyttävät kulissit ja elokuvapätkät luovat hienon pelifiiliksen. Valitettavasti tunne jää vain kovin lyhyeksi.

* * * * *

Xbox: Voima heikkenee

Collectiven Star Wars -seikkailu on sama leffamättö PS2:lla ja Xboxilla. Ilmeisesti Voima menettää otettaan, sillä samalla perusidealla tehdyt EA:n Lord of the Rings -mätöt tuntuvat hauskemmilta. Xbox-versio ei hidastele PS2-version tavoin tilanteen ollessa tiukimmillaan, mutta ei PS2:n lievä ruudunpäivitysongelma onneksi ole liian häiritsevä.

Tuukka Grönholm

73