www.swtor.com
Biowaren kunnianhimoisimpia projekteja on Knights of the Old Republic -universumiin sijoittuva Star Wars -mörppi. E3:ssa peliä pääsi vihdoin näkemään tositoimissa.
Samalla Bioware julkisti, että Old Republic tulee olemaan ensimmäinen kokonaan ääninäytelty nettiroolipeli. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tämä pätee myös sankareihin. Ominaisuus kuulostaa turhalta elvistelyltä, mutta sillä on mielenkiintoisia sivuvaikutuksia: koska hahmoilla on ääni, keskustelusta voidaan tehdä samanlaista kuin Mass Effectissä. Koko lauseen sijasta valitaan vain ajatus tai reaktio, mikä pitää dialogin nopeana ja elokuvamaisen yllättävänä. Tunnelma on parhaimmillaan erinomainen.
Tarinan merkitystä Old Republicissa hehkutetaan, ja arvaamaton dialogi auttaa tässä merkittävästi. Eteen tulee jatkuvasti muista Biowaren peleistä tuttuja moraalisia valintoja, joista saa Star Wars -hengen mukaisesti pisteitä, jotka painottavat sankaria hyvälle tai pahalle puolelle.
Messuilla saatiin myös ensimmäinen vilkaisu siitä, millaista Old Republicin eeppiseksi hehkutettu taistelu on. Tällä saralla ei rikota mitään rajoja, sillä mättäminen on täysin samanlaista kykynappuloiden rämpyttämistä kuin kaikissa muissakin mörpeissä. Se jäi epäselväksi, voiko kyvyistä muodostaa Warhammer-tyylisiä komboketjuja, joissa yksi isku rakentaa voimaa seuraavalle.
Taistelun ainoa isompi ero kilpailijoihin on räiskintäpelimäinen suojautuminen, mikä sopii Old Republiciin, sillä monet hahmoluokista käyttävät tuliaseita. Suojapaikat näytetään hahmoa esittävällä tikku-ukolla, kun oikeaa nappia pitää piilossa pohjassa. Sama pätee vihollisiin, jotka osaavat myös käyttää suojia hyödyksi.
Käyttöliittymä – josta ei tietenkään saanut ottaa kuvaa – näyttää siistin funktionaaliselta, ja suurin osa elementeistä on kasattu ruudun alalaitaan kätevän lähelle toisiaan. Mahdollisesta muokattavuudesta ei vielä osattu sanoa mitään, ja käyttöliittymä luultavasti muuttuu vielä kehitystyön aikana useaan otteeseen. Lähtökohta on joka tapauksessa heti lupaava.
Old Republic näyttää etenevän hyvin ja keskustelu erityisesti herätti mielenkiintoni. Täytyy vain toivoa, että kaiken ääninäyttely ei osoittaudu pitemmän päälle liian kunnianhimoiseksi projektiksi.
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 31.8.2009.
www.us.playstation.com/uncharted/U2AT
Ensimmäinen Uncharted ei ehkä ollut sitä odotettua Indiana Jones -henkistä seikkailua, mutta sen sijaan se oli sujuvaa viihderäiskintää vehreässä viidakossa ja upeilla muinaismuistomerkeillä. Tällä kertaa Nathan Drake on Marco Polon jalanjäljillä.
Jatko-osa tekee Unchartedista täysipainoisen nykyräiskinnän lisäämällä siihen sekä monipuolisen kymmenen pelaajan nettitaiston että kolmen pelaajan yhteistyöpelin. Kesäkuinen moninpelin betatestaus osoitti, että tekniikka pelaa ja veijariräiskintä on entistä sliipatumpaa.
Yhteispelissä ei pelata yksinpelin juonitehtäviä, vaan omia co-op-kenttiä, joissa tyhjennetään alue kerrallaan kimppuun rynnivistä tusinavihollisista. Välillä kehään hyppää kovempi jässikkä. Samoja koviksia lienee odotettavissa yksinpelissäkin. Uudelle alueelle päästään yhteistoimin, esimerkiksi punnertamalla kaveri yläilmoihin avaamaan reittiä.
Kaveria ei tiimipelissä jätetä, vaan kuoleman kielissä olevan ehtii pelastaa nopealla kolmionapin ensiavulla. Jos ei ehdi, joukkueen uusintayrityksiä on kolme. Tiimipeli on hauskaa, mutta perstuntumana yksinpelikampanjan pelaaminen co-oppina olisi hauskempaa.
Kymmenen hengen pelissä pääsi kokeilemaan perinteistä deathmatchia ja lipunryöstöstä ammentavaa plunderia, jossa raahataan aarrepystiä omalle alueelle. Roudarin homma hidastaa liikkumista ja varaa toisen käden, joten räiskiä voi vain pistoolilla. Handicapin takia tehokas tiimityö onkin ainoa mahdollisuus hoitaa poika kotiin, jos vastus osaa asiansa. Hauskana tiimipelielementtinä aarrepystin voi nopeasti viskata kaverille.
Joukkueet jaetaan sankareihin ja ilkimyksiin. Sankareista yksi on Nathan, toinen ihana Elaine ei kun Elena, kolmas uusi ihastus ei kun tuttavuus Chloe ja neljäs vanha tuttu Sully. Vihollisjoukkue on mustaan erikoisjoukkopukeutumiseen hurahtanut rosvojoukko. Näistä voinee tehdä päätelmiä myös yksinpelin suhteen.
Taistelijan varustus on perussettiä: jääkärin morsian kiikaritähtäimellä tai ilman, haulikko ja niin edelleen. Varalla on pistooli ja napin painalluksen päässä kranaatti. PS3-ohjaimen tatit eivät nauti rajatonta rakkautta, mutta nyt työvälineestä on otettu kaikki irti. Unchartedin tähtäys ei häpeä yhdellekään padiräiskinnälle – se on nopeaa ja tarkkaa.
Kuvakulma on kolmannesta persoonasta, joten taistelutanner pysyy piilossa kyykkiessäkin hallussa. Suojautuminen on tärkeää. Voi helposti kuvitella, että tutulla porukalla treenaamalla syntyy komeaa ja taktista peliä, kun puolustus toimii. Liian ahkerasti ei parane kyykkiä samassa suojassa, kranaatti lentää pian jalkoihin! Niiden viskominen on nimittäin poikkeuksellisen helppoa.
Kämppimisen lisäksi voi kilpikonnailla luodinkestävän kilven takana. Sen suojissa voi liikkua hitaasti ja räiskiä pistoolilla. Sekään ei ole mitään mitä kranaatti jaloissa ei parantaisi!
Kiipeily on isossa roolissa, sillä kentissä on runsaasti korkeuseroja ja räiskiä voi nyt myös kesken kiipeilyn. Nyt nähdyt kentät olivat ränsistynyttä sota-aluetta. Saa nähdä, onko viidakko taakse jäänyttä elämää, mutta monipuolisia ympäristöjä on joka tapauksessa luvassa. Teknisesti jälki on viimeisen päälle tehtyä ja sulavaa – edes ruudun repeilyjä ei enää näkynyt.
Beta jätti hyvän maun. Eniten mietitytti, onko sujuvalle mutta pienen pelaajamäärän melko perinteiselle moninpeliräiskinnälle kysyntää, kun kilpailu on niin kovaa. Varsinainen nälkä syntyikin halusta päästä yksinpelin kimppuun.
