Peliveteraanille SSI tuo mieleen monimutkaiset ja -puoliset strategiapelit, kun taas tuoreempi sukupolvi yhdistää nimen Advanced Dungeons & Dragons -sarjaan. SSI:llä on takanaan pidempi historia kuin useimmilla muilla ohjelmistotaloilla, sillä yhtiön ensimmäinen peli julkaistiin jo vuonna 1980.
Kesällä -79 opiskelija Joel Billings oli lähdössä Chicagon yliopistoon, ja tuskin edes haaveili yhtiön perustamisesta. Joel oli jo seitsemättä vuotta harrastanut lautastrategiapelejä. Keskustellessaan muutamien IBM:n ohjelmoijien kanssa sotapeleistä hän sai kuulla, että niiden ohjelmoiminen suurilla mainframe-tietokoneilla voisi viedä vuosia. Tästä huolimatta Joel kiinnostui ajatuksesta, ja jätti paikallisiin liikkeisiin lehtisiä, joissa hän etsi yhteyksiä ohjelmoijiin. Ei kestänyt kauan, kun 39-vuotias John Lyon otti yhteyttä. John oli paitsi pelimies myös työskennellyt suurten tietokoneiden parissa ja ohjelmoinut Atarilla.
Pari alkoi työskennellä tietokonepelinsä parissa, kohdekoneeksi valittiin Apple II. Ensimmäinen tehtävä oli tehdä oma tietokoneäly, joka osaisi vastata pelaajan siirtoihin, aikana jolloin tietokoneshakkikin oli teoriaa. Ylivoimaisilta näyttäneet tekniset ongelmat ratkaistiin, ja ensimmäinen peli, Computer Bismarck, valmistui. Pelin levittämistä varten perustettiin firma nimeltä Strategic Simulations, Inc.
Computer Bismarckia myytiin 7 900 kappaletta, mikä ei riittänyt voiton tuottoon, ja SSI teki ensimmäisenä toimintavuonnaan 60 000 dollarin tappiot. Huolta ei kuitenkaan kannettu, ja yhtiö kasvoi ja laajentui ajan mittaan. Nykyään firman palveluksessa on liki sata työntekijää ja voittoakin tihkuu kymmenisen miljoonaa.
Alussa SSI:n maine levisi suusta suuhun, mutta nopeasti siitä tuli tunnettu ja se vakiinnutti asemansa korkealaatuisena strategiapelien tuottajana. Alkuperäinen toimintaidea, strategiapelejä strategisteille, laajentui nopeasti ensin ajatuksellisempiin urheilupeleihin ja sitten roolipeleihin. Vuosien mittaan SSI:n julkaisemien pelien määrä on noussut noin 150:n tuntumaan.
Vuonna -84 SSI kärsi Suuren Hajukriisin. Osa yhteisissä tiloissa työskentelevistä henkilöistä oli niin fanaattisia pelaajia, että he unohtivat sanan "hygienia", ja hajuhaitat alkoivat tuntua pitkin taloa. Ongelmasta jouduttiin kirjoittamaan ongelmalapsille muistio, jossa äidillisen yksityiskohtaisesti kerrottiin tarpeelliset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi.
Suuri käännekohta
1987 yhtiö otti historiansa suurimman askeleen solmimalla sopimuksen TSR:n Advanced Dungeons & Dragons -roolipelien kääntämisestä tietokoneille. Kovassa kilpailussa koko alan parhaita nimiä, lähinnä kuitenkin Origin Systemsiä vastaan, SSI esitteli Amigalla animoituja AD&D-hirviöitä sekä C64:llä 3D-ikkunointia. SSI vakuutti ja sai oikeudet, mikä osoittautui yhtiön kultaiseksi tilaisuudeksi.
Tutkimus- ja kehitysosasto kasvoi hetkessä seitsemästä kahteenkymmeneenviiteen henkilöön, mutta kukaan ei arvannut millaisen työn sarjan ensimmäinen peli, Pool of Radiance, vaati. Pahimmillaan 15 henkilöä raatoi kuukausikaupalla kuusi päivää viikossa 60-tuntisia työviikkoja projektin loppuun saattamiseksi.
SSI:kin on saanut osansa Yhdysvalloissa riehuvien yltiömoralistien roolipelien vastaisesta rintamasta, joskaan ei kovin tuntuvasti. Pool of Radiancea palautettiin jonkin verran, ja eräskin äiti olisi palauttanut pelin, mutta poika oli piilottanut sen.
Tähdet kulissien takana
Parhaat SSI:n pelintekijät ovat vuosien mittaan tulleet enemmän tai vähemmän tunnetuiksi. Heistä korkeimmalla pallilla seisoo Gary Grigsby, joka on lähes vuosikymmenen aikana suunnitellut ja toteuttanut kymmeniä strategiapelejä, joista useita ei ole koskaan pystytty lyömään yksityiskohtaisuudessa ja realismissa. Kampfgruppe on vielä nykyäänkin ylittämätön tarina itärintaman taisteluista, kuten myös yhtenä SSI:n suurimmista palkintojen kahmijoista. Kampfgruppe sai jatkoakin, sillä perässä seurasivat samaa systeemiä käyttävät Battlegroup, Mech Brigade, Typhoon of Steel ja Overrun. Hieman muokattuna samaa systeemiä soveltavat merisotaan Warship ja Battlecruiser. Grigsbyn tuoreimpia tuotoksia ovat Second Front, Western Front sekä Carrier Strike.
Toinen tuttu nimi on Norm Koger, Red Lightningista alkaneen Conflict-sarjan luoja. Sarjassa on ehditty vierailla jo Keski-Euroopassa, Lähi-Idässä ja Koreassa.
AD&D ei suinkaan ollut SSI:n ensimmäisiä roolipelejä. Veteraaniohjelmoija Paul Murray teki jo SSI:n alkuaikoina roolipelit Wizard's Crown ja The Eternal Dagger, jotka aikoinaan haastoivat jopa Ultimaa kilpasille. Murrayn käsialaa on myös Imperium Galactum, todella klassinen avaruustrategiapeli, joka jokunen vuosi sitten oli tulossa myös 16-bittisille, mutta syystä tai toisesta ei koskaan materialisoitunut. Roolipelimiehistä mainittakoon vielä Doug Wood, jonka meriittilistasta löytyvät Phantasie-sarja sekä kehuttu Star Command.
David Landrey ja Chuck Kroegel ovat tuottelias parivaljakko, joka on parhaiten tunnettu Gettysburg-sarjastaan. Itse asiassa sarjan esikoinen oli Antietam, mutta systeemi toimi kunnolla vasta Gettysburgissa. Se on viiden pelin mittainen eepos Yhdysvaltain sisällissodan suurista taisteluista ja on kerännyt paksun nivaskan palkintoja.
Roger Damonin ensimmäisen pelin Operation Whirlwindin julkaisi aikoinaan Broderbund. Damonin SSI:lle tekemä Vietnamin sotaan sijoittuva 'Nam keräsi mukavasti palkintoja ja sai nopeasti seuraajia Field of Firestä ja Panzer Grenadierista. Damonin tunnusomainen helppo ja omaperäinen pelisysteemi oli käytössä vielä yhdessä SSI:n suurista myyntimenestyksistä eli Wargame Construction Setissä. WCS salli pelaajien tehdä omia strategiapelejään.
Julkaisuja laidasta laitaan
Alkuaikojen ensimmäiset pelit, kuten tarinan aloittanut Computer Bismarck, ovat totaalisesti kadonneet markkinoilta, kuten myös koneet joille ne tehtiin. Torpedo Fire, Operation Apocalypse, Warp Factor, Computer Quarterback, Cartels and Cutthroats, Computer Conflict ja Computer Air Combat kuuluvat lähinnä kategoriaan kadonnutta kansanperinnettä. Computer Ambushia, vieläkin parhaita pienryhmien lähitaisteluja kuvaava strategiapeli, ja muutamaa muutakin, saattaa vielä jostain C64-versiona löytääkin.
When Superpowers Collide 1985 oli 80-luvun puolivälin kieppeillä kova sana. Yksinkertainen taistelusysteemi helpotti monien, esimerkiksi minun, tutustumista strategiapelien maailmaan, ja vaikka sarjan kolme muuta peliä Norway 1985, RDF 1985 ja Baltic 1985, eivät olleetkaan yhtä hyviä kuin lippulaiva Germany 1985, olivat ne alansa kärkeä.
SSI:lle oli tunnusomaista se, että pelien tekninen toteutus oli suorastaan kääntäen verrannollinen niiden realismiin ja yksityiskohtaisuuteen. Pahimmillaan pelit tarjosivat karua CGA-grafiikkaa hirvittävillä piipperiäänillä jos niilläkään, tuurilla peleissä oli EGA-tuki ja ehkä äänikorttitukikin.
Mutta tuoreimmilla SSI-peleillä ei ole enää juuri mitään yhteistä alkuaikojen tuotosten kanssa. Uudet roolipelit Spelljammer, Prophecy of the Shadow, Eye of the Beholderit sekä uudistettu AD&D-sarja Dark Sun ovat jo teknisestikin korkeaa laatua.
Great Naval Battles näyttää merkitsevän myös strategiapelien kosmeettista uudistamista näyttävällä grafiikalla ja upeilla äänillä. Itse olen kyllä vieläkin sitä mieltä, että osa parhaista SSI:n tuotteista on saatavissa nykyään vain C64:lle. Erityisesti vuosi 1984 oli strategisteille kultainen vuosi, sillä yllättävän moni helmi julkaistiin juuri silloi
n.
SSI:n roolijatkosarjat
SSI:n ensimmäinen menestyksekäs roolipelitrilogia oli Phantasie, jota ilmestyi kolmen osan verran. Phantasiet olivat ilmestyessään harvinaisen pelattavia ja kiinnostavia roolipelejä, ja voittivatkin runsaasti erilaisia palkintoja pitkin maailmaa. Phantasie II tosin oli puhtaasti ykkösen menestyksen hyödyntämistä, mutta III oli huomattava edistysaskel innovaatisine ideoineen, kuten raajojen omine hitpointseineen.
Tunnetuin SSI-jatkumo on varmasti AD&D-sarja, joka jatkui hieman liiankin identtisinä peleinä viiden vuoden ajan. Pool of Radiance oli ilmestyessään hieno uutuus, mutta aiheen kova pumppaaminen lähestulkoon imi ideasta kaikki mehut. Seitsemän pelin jälkeen eroa ykkösosaan ei juurikaan ollut havaittavissa, ja kaipa se näkyi myyntiluvuissakin, sillä viimeiset kaksi osaa, Treasures of Savage Frontier ja Dark Queen of Krynn, olivat yllättäen huimasti paranneltuja ja ideoita pursuavia. Niiden jälkeen kultainen AD&D pistettiin jäihin ja jäätiin odottamaan täysin uudistettua pelijärjestelmää. Myös Westwoodin Eye of Beholderit ovat olleet SSI:lle pikku kultakaivoksia.
Erikoisuudessaan AD&D:t olivat vahvasti jakaneet pelikansan kahtia. Toiminnallisempi osapuoli ei pitänyt sarjasta lainkaan ja etenkin taistelujärjestelmä sai haukkuja hitaudestaan ja aneemisuudestaan. AD&D:t kuitenkin ovat alusta alkaen olleet ajattelevan, harkitsevan ihmisen roolipelejä, joissa päämääränä ei ole ollut reaaliaikainen hosuminen vaan asioiden rauhallinen miettiminen. Sama pätee taistelujärjestelmään, sillä käytännössähän se on pienimuotoinen, rajoitettu strategiapeli SSI:n malliin, jossa kaikki toiminnot ovat vapaasti pelaajan itsensä päätettävissä ja toteutettavissa.
AD&D-perustaa hyödyntävät myös Buck Rogers -pelit, joita on toistaiseksi kertynyt kaksi kappaletta, Countdown To Doomsday ja Matrix Cubed.
Sisäisesti SSI on edelleen tuore, pirteä yhtiö jonka alkuaikojen pioneerihenki ei ole suurestikaan muuttunut kasvamisen myötä. Mitäpä esimerkiksi siihen voisi sanoa, kun uusi työntekijä harmittelee, ettei hänellä ole omaa toimistoa ja hänelle vastataan, että yhtiön pääjohtajalla oli kerran toimisto, joka oli tehty hänen ympärilleen pinotuista pahvilaatikoista...
