Jotkin asiat eivät muutu. Street Fighter kamppailee edelleen kahdessa ulottuvuudessa.

Street Fighterista tuli klassikkosarja 90-luvun alussa ilmestyneen mainion kakkososan ansiosta. Sen jälkeen sarjaa on julkaistu tasaisesti koneelle kuin koneelle. Street Fighter Alpha 3 Max on PSP-käännös sarjan parhaana osana pidetystä Street Fighter Alpha 3 –kolikkopelistä. Sarjan muuttumattoman kivijalan ansiosta vanhus tuntuu yhä nuorelta.

Street Fighterit ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia kaksiulotteisia taistelupelejä. Kaksi kamppailijaa kohtaa ja vain toinen voi voittaa. Viehätys piilee hahmovalikoimassa ja kovassa vauhdissa. Sarjakuvamaiset taistelijat ovat viehkeän yksilöllisiä, mikä tekee matsaamisesta palkitsevaa. Alpha 3 Maxissa taistelijoita on nelisenkymmentä. Pelin lumon ymmärtää, kun näkee pikkutytön ottavan mittaa valtavasta painijakarjusta ja paiskovan tätä pisin tannerta.

Taisteluista ei vauhtia ja räiskettä puutu. Lyöntien, potkujen, heittojen ja erilaisten sarjojen lisäksi mukana on valtavat määrät erilaisia, yksilöllisiä erikoisliikkeitä. Realismin kääntöpuolelta on tarjolla tulipalloja ja muuta mystisen maagista.

Tuli pallo, lähde ei

Taistelupelien olennaisin ominaisuus on luonteva ohjattavuus. Se on Street Fighter Alpha 3 Maxin suuri heikkous, sillä PSP:n tatti ei ole riittävän tarkka pelin vaatimaan liikehdintään. Erikoisliikkeet jäävät suutareiksi ja torjunnat muuttuvat hypyiksi. Usean napin samanaikaista painallusta vaativat liikkeet ovat välillä uskomattoman työläitä toteuttaa. Takertelut eivät pilaa peliä, mutta nakertavat reippaasti viihdyttävyyttä.

Taistelusysteemi on harkitun tasapainoinen. Liiallinen puolustusnössöily ei onnistu, vaan torjuntamittarin huvettua nolliin hahmo on hetken täysin turvaton. Taistelutyylejä hallitsee kolme erilaista suuntausta, jotka vaikuttavat erikoishyökkäysten laatuun ja määrään. Räiske ja mäiske pysyy hahmokatraasta huolimatta hyvin hallinnassa.

Pelimuodoista esille nousevat kolikkopelin sisällön toistava arcade-moodi ja oman hahmon kehittelyyn keskittyvä maailmankiertue. Arcadessa ei turhia mutkitella: kymmenen matsia ja kymmenen voittoa, niin pääsee näkemään hahmon loppuvideot. Yksinkertaista, mutta hauskaa. Maailmankiertueelle lähdettäessä luodaan oma hahmo muutamaa ominaisuutta säätämällä. Eri taisteluareenoita kiertämällä ja otteluita voittamalla saa kokemusta, jolla hahmoaan voi kehittää parhaaksi näkemäänsä suuntaan. Alter egon pikkutarkasta manageroinnista on turha haaveilla, mutta kehitys katujen kovimmaksi kundiksi jaksaa viihdyttää.

Street Fighter Alpha 3 Max esittelee kontrolliongelmien vastapainoksi myös PSP:n hyviä puolia. Liukkaasti liikkuva grafiikka on kirkasta ja näyttävää, äänimaailma sopii pelin sarjakuvauhoon mainiosti. Latausajat pysyvät riittävän hyvin kurissa.

Street Fighter -sarjalaisia on tehty vuosien saatossa valtava määrä. Alpha 3 on leikkauspiste, jossa peruspalaset ovat loksahtaneet tasapainoisesti kohdilleen. Historia on myös rasite. Street Fighterit on nähty jo niin moneen kertaan, että pelin aloittaessaan tietää tarkkaan, mitä on luvassa.