www.streetfighter.com
Viisitoista vuotta sitten Street Fighter II oli mätkintäpelien kiistaton kunkku. Historia voi toistaa itseään, sillä Street Fighter IV on vallan pätevää mätkintäviihdettä.
Capcomin Street Fighter II loi perustan nykymuotoiselle kaksintaistelumätkinnälle ja nosti sen koko kansan tietoisuuteen. Pioneerityö kiteytyi herkkiin kontrolleihin, joiden ansiosta kamppailijat venyivät mielikuvituksellisiin erikoishyökkäyksiin ja iskuyhdistelmiin. Nykyisin tällaiset ominaisuudet tuntuvat tietenkin itsestään selviltä.
Street Fighterin valtakautta kesti muutamia vuosia, sitten 3D-vallankumous pakotti vanhanaikaisella spritegrafiikalla toteutetut katutappelijat marginaaliin. Sarjan pelastukseksi koitui 2000-luvun retrobuumi. Xbox Live Arcadessa julkaistun Street Fighter II: Hyper Fightingin yllätyssuosio avasi tuota pikaa ovet modernisoidulle nelososalle.
Nelososa siirtää Street Fighterit 3D-aikaan. Siirtyminen spriteistä polygoneihin tapahtuu tyylikkäästi syvällä kumarruksella historian suuntaan, sillä taistelijat näyttävät yhä piirroshahmoilta. Lennokkaan liioittelevat iskuanimaatiot rullaavat sulavasti ja saumattomasti. Oikeat ihmiset eivät tällaisiin niitteihin taipuisi, mutta realismi ei näihin turpakarkeloihin ole koskaan kuulunutkaan.
Yllättävän laajaan kahden tusinan kamppailijan kaartiin mahtuu kattava sekoitus kehäraakkeja ja uunituoreita naamoja. Vanhan jengin mieleenpainuvimmat nyrkkisankarit ovat kungfu-kaunotar Chun-Li, karhumainen venäläispainija Zangief, venyväinen joogamestari Dhalsim ja sähköinen karvaturri Blanka. Karatekaksikko Kenistä ja Ryusta ei päästä eroon kulumallakaan. Rufus on nelosessa debytoivan nelikon ehdottomasti vaikuttavin heppu: valtava läskimooses, jonka pötsi löllyy hupaisasti jokaisen liikkeen mukana. Hahmojen voimasuhteet vaikuttavat tasapainoisilta, kunhan loppupomo Seth jätetään omaan arvoonsa.
Klassista mättöä
Street Fighter IV:n hienoa ulkoasua on rummutettu ennakkoon niin paljon, että se herättää suorastaan epäilyksiä. Entäs ne muut osa-alueet, erityisesti ohjaustuntuma? Epäilyyn ei onneksi ole aihetta, sillä Capcomin konkarit eivät petä. Kaiken kromin alla raksuttaa ehta Street Fighter.
Fanit ovat välittömästi kotonaan, sillä taistelut ovat edelleen kaksiulotteisia. Ohjaustuntuma on välitön ja räväkkä: raajat singahtavat vastustajaa kohti herkästi ja ajallaan. Vaikka liikehdintä on nopeaa, se ei (onneksi) vedä vertoja vikkelimpien Street Fighter II -viritysten hyperaktiiviselle sohlaukselle. Katalat energiahyökkäykset ja osumista täyttyvän spesiaalimittarin turvin avautuvat superniitit ovat kaikki väistettävissä.
Kamppailijoita komennetaan Capcomin klassisella kuuden näppäimen systeemillä. Namiskat jaetaan kolmen eri nopeus- ja tehotason lyönneille ja potkuille. Mitä enemmän ruutia, sitä hitaampi isku. Torjunta hoituu pakittamalla ja heitot suunta- ja iskunamiskojen yhdistelmillä. Toiminta ei sovi konsolipadeille, sillä iskuja piisaa liipaisimiin asti ja se on yksinkertaisesti liikaa. Street Fighter IV:stä toden teolla nauttiminen vaatii ehdottomasti kunnon arcadetikun. Pakko kai se on sitten tilata PS3-sovitin uskolliseen X-Arcade Dual Joystick -järkäleeseeni.
Street Fighter IV on jo ennakkoversion perusteella pakkohankinta kaikille mätkintäpelien ystäville. Se on kaikin puolin varteenotettava ja sopivasti erilainen haastaja tekkeneille ja kumppaneille. Piirroshahmojen mäiskinnässä moderni ja retro ovat kiehtovalla tavalla tasapainossa. Mätkintävuoden 2009 avaus ei voisi olla parempi.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 4.2.2009.
