Street Fighter V - Voihan V

Pylly vasten pyllyä - pump pump!

Kadulla tapellaan taas, mikäs sen hauskempaa! Vieläpä V-tyylillä!

Pian kolmikymppisiä viettävästä Street Fighter -pelisarjasta on muodostunut instituutio, jonka aseman sementoi 25 vuotta sitten ilmestynyt Street Fighter II. Peli tahkosi kolikkohalleissa nykyrahaksi muutettuna yli neljä miljardia dollaria, ja siksi jatko-osien valtakirja on edelleen auki.
Pelisarjaa ei edes lypsetty kuiviin, vaan Street Fighterit ovat onnistuneet säilymään lajityypilleen ja alkuperäiselle suunnittelulleen poikkeuksellisen uskollisina. Suurimman osan Street Fighter V:n mekaniikoista voi suoraan jäljittää kakkosen ja kolmosen juurille, mutta mukaan lyödään läjä uusia ideoita ja vanhojakin modernisoidaan.
 

Zangiefin lihastornado ryijyllä höystettynä.

Uudet naamat, uudet kombot

Street Fighter V pamahtaa tiskiin kuudellatoista ottelijalla, jotka eroavat selkeästi toisistaan. Jopa klooniserkukset Ryu ja Ken eroavat toisistaan, vaikka ennen hahmojen erojen selittäminen tavikselle olisi ollut suoranainen pulma.
Sarjalle täysin uusia hahmoja on köörissä neljä. Hilpein uusista mättäjistä on F.A.N.G., joka muistuttaa erehdyttävästi XCOMeista tuttua thin mania. Kurkimaiset eleet, näkymättömiä hyttysiä huitova taistelutyyli ja nariseva ääni kruunaavat myrkkymestarin kokonaisuuden.
Hahmoja valottavaa tyypillistä taustatarinaa yksinpelin parista ei juurikaan löydy, sillä peli on julkaistu sisäfileenä ilman mausteita. Story modesta riittää iloa reilusti alle tunniksi. Sen lyhyyttä kuvaa hyvin se, että veljeni missasi koko M. Bisonin stoorin hakiessaan kahvia. 
Eipä siinä mitään tosin menetäkään, sillä tarinat ovat surkeita. Ainoastaan täysin tahaton, tappelupelien logiikasta löytyvä huumori pelastaa tilannetta. Hienona esimerkkinä tahattomasta huumorista Ken vetää portsaria turpaan oman pienen taaperon katsellessa vierestä. Syy: portsari ei löydä Kenin nimeä kutsulistalta. Hetken päästä Ken vetää myös pirskeiden emäntää potkukombolla naamaan ja sytyttää hänet tuleen. Ken on siis pelin hyvis. Maksaisin hyvin tarina-DLC:stä, jossa Ken joutuu oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
Lisää sisältöä on luvassa pätseinä, joista ensimmäinen ilmestyy maaliskuussa. Sen mukana pitäisi tulla muun muassa puuttuvat isot peliaulat, joihin voi netin kautta kerääntyä porukalla mättämään peliä. Nykyisellään ainoastaan kaksi pelaajaa voi tapella keskenään. Kesäkuulle on lupailtu täysin uutta, täysimittaista tarinavetoista kampanjaa.
Hahmoja on tulevaisuudessa tulossa erillisinä DLC-julkaisuina, ja ainoastaan delssinä. Vastoin perinteitä uusinta Street Fighteria ei siis joudu ostamaan viittä kertaa uudestaan eri versioina muutaman uuden hahmon vuoksi, jokaisen erillisen version vielä jossain määrin pirstaloidessa pelaajayhteisöjä. Todella mukavana ominaisuutena delssiä voi ostaa myös Fight Moneyn voimin, jota kertyy jatkuvasti tilille matseja pelatessa. Aktiiviset pelaajat saavat siis hahmopäivityksiä ilmaiseksi, ainakin teoriassa. Hinta määrittelee varmasti tämän toteutumisen käytännössä.
 


Hyvästit plinkkaamiselle!

Merkittäviä mekaanisia uudistuksia vitosessa on noin puoli tusinaa edelliseen osaan verrattuna. Superit vaihtuivat ainoastaan nimeltään Critical Artseihin. Ultran ja Focus Attackin kohdalla on painettu deleteä. Tilalle on tullut veemäinen pläjäys: V-skill, V-trigger ja V-reversal. Niitä sitoo yhteen V-mittari, joka hahmosta riippuen on kahden tai kolmen palkin kokoinen. V-mittaria voi ladata joko ottamalla turpaan, taikka joillakin hahmoilla aktiivisesti mittaria kerryttävillä V-taidoilla.
Mittaria hyödynnetään erilaisilla V-triggereillä, jotka ovat hienosti uniikkeja lähes joka hahmolla. Ryun V-trigger tarjoaa steroidit tulipalloihin ja muihin erikoisliikkeisiin usean sekunnin ajaksi. Nash saa kertakäyttöisen teleportin haluamaansa paikkaan vihollisen viereen. Necalli, yksi kastin uusia hahmoja, lehahtaa villiksi tukkajumalaksi erän loppuun asti ja saa käyttöönsä tehokkaampia ja nopeampia liikkeitä. V-trigger toimii samalla myös hyvänä reaktionappulana voimakkaan kombon aloitukselle. Suunnittelu toimii, sillä nelosen tylsiin heilurimaisiin puolet helapalkkia syöviin Ultra-liikkeisiin verrattuna peliä tarvitsee pelata, ei vain snipata yhdellä ylitehokkaalla iskulla tehdäkseen comebackin.
V-skillit ovat myös hahmokohtaisia ja nekin hyvin uniikkeja. Siinä missä Ken harppaa nopealla juoksuliikkeellä eteenpäin ja monottaa sukukalleuksille, R. Mika nappaa showpainimaisesti mikin käteen, huutelee törkeyksiä ja lataa sillä sekä V-mittariin että seuraavaan heittoon lisää puhtia. Ja Ryu sai parryn – kiitos EVO ’04 ja tappelupelihistorian kuuluisin hetki.
Trion viimeinen, V-reversal, käyttää yhden palkin V-mittarista ja toimii iskua torjuttaessa vastahyökkäyksenä.
Suunnittelun puolelta yhden framen linkit ovat nyt entisiä. Tiukimmillaankin iskuja yhteen linkkaavissa komboissa on kolmen framen ikkuna onnistumiseen, mikä antaa armoa aloitteleville pelaajille. Kuulostaa pieneltä, mutta muutos on merkittävä ja vähentää turhautumista opetteluvaiheessa. Myös muita valkoisen vyön katutaistelijoita sortavia piilomekaniikkoja on tietoisesti karsittu pelistä. Harva jää kaipaamaan useampaa ”option selectiä”, jossa tietyissä tilanteissa useita eri nappeja painamalla peli valitsee pelaajalle otollisimman vaihtoehdon riippuen tapahtumista. Homman nimi on nyt sitoutuminen valintoihin ja liikkeisiin. Pelimekaniikka palkitsee vihollisen lukemista. Taitotaso kompressoituu lähinnä liikkeiden syötössä, mikä ei mielestäni ole edes huono juttu.
  

Chun Li triggeroitui.

V-käyrä ja tikku-ukot

V-mittarin hallinnoimista tärkeämpää on V-käyrän hallinnointi, sillä peli oli julkaisun aikaan vielä täysin rikki. Pikkuhiljaa meno on muuttunut jatkuvasta pätkimisestä suht toimivaksi, mutta vielä arvostelua kirjoittaessani ongelmia esiintyy ajoittain vieläkin. Peli on myös hyvin keskeneräinen muilta osiltaan kuin siltä olennaisimmalta.
 Merkittävänä konepellin alaisena uudistuksena nettikoodi on reilusti edellistä parempaa, jossa pienikin latenssi oli riesana liikkeitä syöttäessä. Uudella, paremmalla toteutuksella latenssi piilotetaan palauttamalla vihollisen liikkeet framella tai muutamalla takaisinpäin Skullgirlsin ja Rising Thunderin käyttämän GGPO:n tyyliin. 
Tai ainakin silloin, kun se toimii. Ilmeisesti ajastusongelmista johtuen toinen osapuoli joutuu välillä jatkuvasti katselemaan 1-2 framen rollbackeja, ei ainoastaan tarvittaessa, joka tekee pelaamisesta todella tuskaista. Jotkut veijarit ranked matsien puolella ovat luonnollisesti alkaneet käyttämään tätä hyväkseen. Vaikka peli alun perin toimisi täydellisesti, niin tällä yhdellä pelaajien vihaamalla kikalla saa yksipuolisen lagin päälle ja helppoja voittoja.
Pleikkaversio tukee myös vanhoja PS3:n ohjaimia ja arcadetikkuja, josta kiitos kuuluu Mike Zaimontille ja Lab Zerolle. Pc-puolella ei valitettavasti olla niin onnekkaita, vain XInput-ohjaimia tuetaan. Edes näppäimistölle asetettuja nappeja ei voi vaihtaa. V-käyrän triggeroimisen estämiseksi vinkattakoon, että tilannetta voi korjata kolmannen osapuolen ohjelmilla. 

Dhalsim oli hot joogan mestari, ennen kuin se oli kuuminta hottia.

 
Mättö maistuu

Kaikista ongelmistaan huolimatta Street Fighter V on todella rautainen päästessään elementtiinsä. On jännää, miten monia asioita pelissä voi antaa anteeksi, kun edes hetkellisesti pääsee takomaan tuttuja turpaan. Tämä fiilis varmasti riippuu kyllä täysin siitä, mitä peliltä hakee ja mitä siinä arvostaa.
Jos yksinpelin, arcade-moden ja muu sisällön puute korpeaa, jätä peli väliin. Jos aika pelaamiseen on muutenkin kortilla ja peli-illan tuhoaa nurin menneet serverit, ei tieto servereiden toimimisesta keskimäärin hyvin juurikaan lohduta.
Jos edellinen osa on pelattu puhki, niin vitonen tuo hommaan mukavan piristysruiskeen: uusi metapeli ratkottavaksi, uusia tekniikoita löydettäväksi ja parhaimmillaan ne vanhat kaveritkin palaavat taas pelin ääreen. Ero nettipelin ja offlinen välillä on pienimmillään moneen iteraatioon. 
Jos Zangiefisi ei edes värähdä 720 pyöräytyksen aikana ja pystyt pitämään Satsui no Hadon kurissa kaikista pelin typeryyksistä huolimatta, niin voit tehdä huonompiakin päätöksiä kuin kaivaa tikun kaapista ja hommata vuoden parhaan tappelupelin.

 

Street Fighter V

Arvosteltu: PC
Saatavilla: PS4
Capcom
Versio: 01.01.
Suositus: Windows 7 64-bit, Intel i5-4690K 3.5GHz tai AMD FX-9370, 8 GB RAM, GTX 960 tai Radeon R7 370
Testattu: Windows 7 
64-bit, Intel 4.0 GHz, 
12 GB RAM, GTX 970 SLI
Ikäraja: 16

85