Street Hoops -katukorispelissä pelataan kymmenellä Amerikan pahamaineisimmalla kentällä. Mukana on tukku legendaarisia katukoripalloilijoita, kuten Päänsärky, Kuuma Kastike, Puoliksi-Ihminen-Puoliksi-Ihmeellinen ja monta muuta. Lempinimillä kirotut veijarit ovat videopätkien perusteella lajissaan äärimmäisen taitavia.
Pelimuodoista toinen vie kiertoajelulle Yhdysvaltain viehkeimpiin slummeihin, ja toisessa pitää puolustaa kotikenttää alati kovenevia vierailijoita vastaan. Menestys tuottaa rahaa, joka avaa uusia pelaajia, kenttiä ja yllätyksiä. Rahaa voi sijoittaa myös itseensä, sillä posselleen voi ostaa tatuointeja, kampauksia, korneja koruja ja merkkivaatteita.
Ottelut muistuttavat Harlem Globetrottersin letkeää korisilottelua, sillä pelit ovat täynnä näyttävää syöttelyä, hämmästyttäviä kikkoja, henkeäsalpaavia donkkeja, alley-oopeja ja muita herkkuja. Tuomaria ei ole, joten tuuppimista ja käsille lyömistä saa harrastaa niin ahkerasti kuin sielu sietää.
Yhtä tärkeää kuin pussittaminen on tyyli, sillä mitä enemmän tekee näyttäviä koreja, sitä enemmän saa ottelun tuoksinassa ratkaisevaa boostia ja palkkiorahaa. Tappiosta ei tipu dollariakaan, joten tiukassa tilanteessa suoritusvarmuus astuu näyttävyyden edelle.
Kontrollit aiheuttavat suurimmat ongelmat. Toimintoja on niin paljon, että jo PS2:lla vaaditaan rutkasti kahden painikkeen yhteistoimintaa, ja Xboxin vähempinappisen padirohjakkeen Street Hoops tukehduttaa täysin. Se venkulasormi, joka painaa mustaa namiskaa ja Y:tä samaan aikaan yhdellä kädellä otettaan vaihtamatta ja keskittymisen herpaantumatta, on ansainnut tertun banaaneja.
Animaatiota Amerikasta
Kuvallisesti Street Hoops on kaikin puolin siisti, ja varsinkin animaatiot viehättävät. Xbox-malli on tyypilliseen tapaan hiukan tarkemman ja kauniimman oloinen kuin PS2-serkkunsa.
Pelin amerikkalaisen alkuperän huomaa, jos sattuu olemaan Sonyn homeboy. PAL-kääntäjät ovat menneet ali sieltä missä natolanka-aita on matalin, ja tv-kuvan paksut mustat surureunat ovat kuin synkeä kutsu drive-by-näytökseen tekijöiden suosikkileffateatterille. Gatesin jengin koneella palkit loistavat poissaolollaan, vaikka tuetun PAL 60 -tilan kääntäisikin pois päältä.
Hiphopahtavassa musiikkiraidassa ei sinänsä ole mitään vikaa, jos musiikkilajista pitää, mutta minut se ajaa pieninäkin annoksina amokin partaalle. Paksulla mustalla aksentilla puhuva selos-jou-taja ja muu gettomeininki jatkavat samalla "coolilla" linjalla.
Street Hoops ei ole täysin sietämätön tuttavuus, mutta ei se ilman ei-niin-vetoavia puitteitaankaan jaksaisi nousta keskinkertaisuudesta. Pelaaminen ei yksinkertaisesti ole hauskaa eikä innostavaa.
66
