Oletko aina toivonut olevasi huippu-urheilija? En minäkään. Näitä virtuaaliolympialaisia lähemmäksi kultaa ja kunniaa tuskin me tavalliset tallaajat pääsemmekään. Eidoksen olympialaisissa jokainen voi kuitenkin voittaa, aikaerosta ja uimalaseista huolimatta.
Sydney 2000:tta ovat urheilupeligenren ystävät odottaneet kuin kuuta nousevaa. Konamin alkuvuodesta julkaistu International Track & Fieldin kakkososa jätti toivomisen varaa, joten olympialaisten viralliselle pelille olisi tie auki menestykseen.
Kaikista nykyaikaisten olympialaisten yli sadasta lajista on virtuaaliolympialaisiin mukaan pakattu 12 lajia. Yleisurheilukentällä paremmuudesta kamppaillaan 100 metrin suoralla, 110 metrin aidossa, keihäässä, kolmiloikassa, moukarinheitossa ja korkeushypyssä. Muista lajeista mukana ovat skeet-ammunta, 10 metrin kerroshypyt, ratapyöräilyn eräajot, 100 metrin vapaauinti, painonnosto ja koskipujottelu. Paremmuudestaan lajeissa voi kamppailla kahden MultiTapin voimin jopa kahdeksan pelaajaa.
Sor, sor, sormileikki alkaa.
Melkein kaikki lajit toimivat samalla turhan tutulla periaatteella. Urheilusuoritus perustuu voiman keräämiseen, joka tapahtuu kahta voimanäppäintä mahdollisimman nopeasti vuorotahtiin paukuttamalla. Voiman kasvaessa tarpeeksi suureksi painetaan tai pidetään alhaalla toimintanäppäintä, jolla lajista riippuen määrätään heittokulma tai vaikkapa käännös uima-altaassa.
Onneksi Sydney 2000:ssa kaikki lajit eivät perustu pelkästään vuorotahtiseen näppäilyyn. Esimerkiksi uimahypyissä suorituksen onnistumisen määrittää näppäinten väritysten tunteminen. Kaksi volttia puolella kierteellä onnistuu vain, jos oikean väristä näppäintä painetaan oikeaan aikaan. Kajakkipujottelussa kanoottia ohjaillaan joko eteen tai taakse, oikealle tai vasemmalle näppäimiä painellen. Kummatkin ovat miellyttäviä piristyslajeja näppäinhakkaamisen sijasta, mutta toteutukseltaan lajirykelmän huonoimpia.
Eniten formaatista poikkeaa kuitenkin skeet-ammunta, jossa ammutaan vuorotellen yksittäis- ja tuplakiekkoja. Ruudun laidasta singahtavat kiekot pitää hajottaa tähtäimen asettelulla ja aseen laukaisulla, mutta "yliohjautuvan" tähtäimen suuntaaminen on epärealistisuudessaan lähes huvittavaa. Tähtäin singahtelee mihin sattuu ja kiekot liitelevät horisonttiin kuin frisbeet ikään.
Citius, altius, rahastus
Helpoin ja nopein tapa päästä olympialaisiin on valita arcade-moodi, jossa pääsee heti kokeilemaan kaikkia 12 lajia olympiatasolla. Aloittelijoiden helpottamiseksi tasoituksen saa asettaa itse yhdestä viiteen riippuen taidoista ja reflekseistä. Voittaja selviää kaikkien lajien yhteistuloksella.
Olympic-moodissa kamppaillaan läpi tiukkojen alkukilpailuiden ja harjoitteluleirien tavoitteena pääsylippu virtuaaliolympialaisiin. Head to head -moodi on moninpeli ja coaching-moodissa voi harjoitella haluamaansa lajia rauhassa vailla tulospaineita.
Olympic-moodissa alkukilpailujen välissä olevat virtuaaliharjoittelut ovat värikäs lisä. Punttisalilla hikoillaan juoksumatoilla ja penkkipunnerruksessa, harjoitellaan lähtöjä tai pompitaan muuten vaan. Valitettavasti punttisalikäyntien tehokkuus perustuu samaan näppäintykitykseen kuin koko pelikin, joten virtuaaliharjoittelu lähinnä ärsyttää pidemmän päälle taipaleella kohti suurta olympiaunelmaa.
Virtuaalipunttisalilla kroppaa kiinteytetään 20:lla eri liikkeellä. Huippuunsa treenatut hahmot voi tallentaa muistikortille ja ladata esiin tarvittaessa kavereiden päihittämiseen.
Pelihahmojen kansalaisuuden saa valita 32 maan joukosta. Valittavana on myös Suomi ja Maamme-lauluakin voi hyräillä korkeimmalla korokkeella. Kilpailuissa kanssakilpailijat esitellään pelkästään kansallisuuden perusteella, mutta esimerkiksi Yhdysvaltain satasen edustajan yhdennäköisyys Maurice Greeniin on ilmeinen.
Hieno floppi
Koska Sydney 2000 on olympialaisten virallinen peli, ovat kaikki kilpailupaikat suunniteltu oikeita pohjapiirrustuksia käyttäen. Seikasta ei ole ollut käytännön hyötyä, sillä grafiikka on suurin miinus. Sekä hahmojen että taustojen grafiikka on neliömäistä. Pinnat ovat lajista riippumatta tönkköjä ja ärsyttävät sarveiskalvoa lyhyemmänkin pelisession jälkeen.
Olympialaisia seuratessa tuli autralialainen musiikki ja tunnelma hyvinkin tutuksi. Peliin sen sijaan on sävelletty yhdentekevää kitaraplimputusta, joka ei jää mieleen millään lailla. Ajoittain, kuten punttisalilla treenatessa, musiikki vaihtuu menevämmäksi ja sopii tunnelmaan hyvin.
Kilpailujen selostajat ovat brittityyliin innokkkaita ja hehkuttavat jo alkukilpailuita kuin viimeistä päivää. Kommentoinnit ovat lajista riippumatta liian suppeita ja sadannen saman hehkutuksen jälkeen tekee mieli käydä valikoissa hiljentämässä koko ukot.
Kun peliin laitetaan kaksitoista lajia koko olympialajien kirjosta, miksi yleisurheilu vie puolet lajeista? Lajivalikoimaan jäi kaipaamaan esimerkiksi nyrkkeilyä tai painia, voimistelua tai rantalentopalloa.
Turhan monista puutteista huolimatta Sydney 2000 on mukaansatempaava peli. Ensimmäisen viisiminuuttisen jälkeen on melkeinpä pakko jatkaa, kunnes kulta kiiltää ja maammelaulu soi. Lajeista useimmat ovat viihdyttäviä ja kestävät useamman läpipeluun. Yksinpelinä Sydney 2000 menettää viehätyksensä turhan nopasti, mutta moninpelinä mahtavaa ajanvietettä. Virallisen lisenssin olisi voinut käyttää paljon paremmin.
71
