Mikään ei tuota suurempaa pelillistä nautintoa kuin tiputtaa virtuaaliterroristi yhdellä tarkalla osumalla päähän pitkän väijymisen jälkeen. Syphon Filter 2:ssa voi toki tehdä paljon muutakin.
Luotien singahdellessa Gabriel Logan valmistautuu päästämään kiusaajansa pois päiviltä. Nopea vilkaisu nurkan taa, tsup tsup, ja terroristi makaa kuolleena maassa, ehtimättä edes huomata mitä tapahtui.
Moskovassa sankari huomaa katua ylittäessään partioivan venäläisen miliisin. Poliisin nitistäminen voisi aiheuttaa selkkauksen Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä, joten sankari hiipii hänen taakseen ja antaa tainnuttavan sähköiskun. Reitti on selvä, aika ottaa yhteys tukijoukkoihin.
Tunnelma on loistava. Pelaaja samaistuu sankariin ja tuntee oikeasti tekevänsä maailmalle palveluksen suorittaessaan tehtäviä. Erilaiset vastustajat vaativat erilaisen käsittelytavan ja tapahtumat vaihtelevat suoraviivaisesta toiminnasta piileskelyyn ja oikean hetken odotteluun.
Syphon Filter oli yksi viime vuoden parhaimmista peleistä. Se yllätti loistavasti suunnitelluilla tehtävillä, jotka eivät toistaneet itseänsä, vaikka tasoja olikin paljon. Syphon Filter 2 jatkaa samoilla linjoilla. Peli on kolmannesta persoonasta kuvattu toimintaseikkailu, jossa on paljon monipuolisia ja vaihtelevia tehtäviä.
Sankari on erikoisagentti Gabriel Logan, välillä ohjataan hänen aisapariaan Lian Xingiä. Ykkösosasta tutut hahmot, kuten Mara Aramov ja Uri Gregorov ovat mukana.
Syphon Filter on laboratoriossa suunniteltu tappava virus. Logan ja Xing saavat selville, että Syphon Filter aiotaan myydä eniten tarjoavalle taholle ja heidän työnantajansa on sekaantunut asiaan. Pian Logan ja Xing saavat taistella sekä terroristeja että työkavereita vastaan. Heidän pitää puhdistaa maineensa, estää viruksen myynti ja paljastaa kaksoisagentit. Peli alkaa kun Loganin kone syöksyy maahan ja Xing on kidnapattu ja häneen on tartutettu Syphon Filter.
Hiivi ja tainnuta
Tehtäviä on sisällä ja ulkona ja ne vaihtelevat suoraviivaisesta räiskinnästä hiiviskelyyn ja piilotteluun. Tapahtumapaikkoina ovat juna, sairaala, sotilaslentokenttä, vankila, puisto, yökerho ja ilmanvaihtokanavat. Koska osa Loganin ja Xingin vastustajista on kunnon porukkaa, heitä ei saa tappaa vaan tainnuttaa. Helpoiten tainnutus onnistuu sähköiskulla. Muita tainnutuslaitteita ovat jalkajousella ammuttavat unipiikit ja kyynelkaasukranaatit.
Tehtävien alussa kerrotaan, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Joskus rajoituksia ei ole, mutta välillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin hiipiä hissukseen ja käyttää vain vaimennettuja tai tainnuttavia aseita. Toimintatehtävissä saa räiskiä millä haluaa. Useimmissa tasoissa käytössä on kartta, josta näkee minne seuraavaksi pitäisi suunnistaa. Ruudun vasemmassa alareunassa on tutka, josta näkee vihollisten liikkeet.
Vastustajilla on tarkat liikeradat, joista he eivät poikkea. Kun malttaa väijyä aikansa nurkan takana seuraamassa miten ne liikkuvat, viholliset on helpompi eliminoida. Vastustajia haittaa lisäksi putkinäkö, joten ne näkevät vain eteensä. Pelattavuuden kannalta tämä on hyvä ratkaisu, mutta realistista se ei ole.
Ympärillä olevat esineet tuhoutuvat, joten ampumalla lamput rikki voi pimeässä selvittää tehtävän paremmin. Tämä ei päde kaikkin paikkoihin, sillä vaikka joissain paikoissa ampuukin valot rikki, ei valaistus muutu. Ovia on paljon, ja kartasta voi katsoa, onko oven taakse merkitty huone. Jos ei ole, ovi ei aukea.
Ykkösosassa kiusanneet tasopomot on lähes kokonaan poistettu ja loppuihin pätevät samat fysiikan lait kuin pelaajaankin. Kakkososassa voi tallentaa tehtävien välillä, mikä on tervetullut uudistus, koska varsinkin myöhemmät tasot ovat todella pitkiä. Tallennuspaikkoja saisi olla enemmän. Jos kuolee kesken tehtävän, joutuu aloittamaan edellisestä tallennuspaikasta.
Tähtää taidolla
Kontrollit ovat huippuluokkaa. Kaikkia nappeja käytetään, mutta käyttö on luontevasti suunniteltu. Päähenkilö osaa kulkea kyyryssä, juosta, kävellä ja heittää kuperkeikkaa. Toimintanäppäimellä hoidetaan vipujen väännöt ja ovien avaukset. Hyppyjäkin on mukana, mutta sankari tekee ne ilman eri kehoitusta tarpeen tullen. Mitään tombraidermaisia loikkia ei ole.
Välillä täytyy kiivetä ylös tai laskeutua alas. Silloin hahmon ei tarvitse olla piksellintarkasti oikeassa kohdassa. Kapeissa paikoissa päähenkilö ei putoa, vaikka ohjaus hieman lipsuisikin. Korkeintaan hahmo menee reunalle roikkumaan. Roikkuessa voi myös hinata itseään sivuille, jos esteitä ei ole.
Tähtäykseen on kaksi olkapäänappia. R1-näppäintä pohjassa pitämällä voi lukita tähtäyksen vihollisen rintaan, jolloin ei tarvitse kuin ampua. Vihulaisten luotiliivit tekevät kuitenkin rintaan ampumisen turhaksi. L1-näppäintä pohjassa pitämällä voi itse hoitaa tähtäyksen. Kun tähtäin on vihollisen pään kohdalla, lukee tähtäimen vieressä headshot. Jokainen hahmo kuolee yhdestä päähän ammutusta laukauksesta, Logan ja Xing mukaanlukien. Pelaajaa onneksi varoitetaan aina kun päähän sihdataan.
Vasemmassa yläreunassa on kolme palkkia, joista ylin on energia. Seuraava palkki näyttää automaattitähtäyksen tarkkuuden. Osumatarkkuus on heikompi, jos kohde tai päähenkilö liikkuu. Viimeinen palkki näyttää, koska viholliset osuvat. Hätää ei ole, ennen kuin palkki on kokonaan punaisella.
Aseita on paljon ja erikoisin uutuus on veitsi. Pelin alkuvaiheessa sille löytyy riittävästi käyttöä sen äänettömyyden vuoksi. Erilaisia räjähteitä on paljon ja ne ovat realistisen tappavia. Kranaateista kuolee, vaikka ne räjähtäisivät muutaman metrin päässä. Asevarastossa on myös pistooleja, konepistooleja, kikaarikiväärejä, haulikkoja ja muita tuliaseita. Kiikarikivääriin saa joissain tasoissa pimeäntähtäimen, jolla tark'ammunta on sairaalloisen hauskaa. Tapetuilta tai tainnutetuilta uhreilta voi viedä aseet ja panokset.
Ei turhaa koreutta
Grafiikka ei ole erikoisen loistokasta, vaikkakin toimivaa. Varsinkin Kalliovuorilla se on paikotellen sekavaa. Sisätilat ovat selkeät, mutta seinien vierustoilla grafiikka sotkeutuu. Animaatiot ovat aika kankeita, aseet vaihtuvat itsestään ja hypätessä sankari lentää kuin liito-orava.
Musiikki reagoi tapahtumien kulkuun, mutta se vain häiritsee. Jos musiikille haluaisi oikeasti merkitystä, pitäisi sen välillä olla kokonaan pois. Hahmojen puhutut äänet ovat hyvät, mutta itse pelissä taustojen äänet voisivat olla paremmat.
Kaksinpeli on jaetun ruudun deathmatch, jossa voi valita 25:stä eri hahmosta. Taistelupaikkoja on paljon ja niitä saa lisää kun menestyy peruspelissä. Koneen teho ei riitä kunnolla pyörittämään jaetun ruudun peliä pyörittämään eikä linkkikaapelitukea ole.
Syphon Filter 2 ei ole hieno eikä koristeltu teos. Perusasiat ovat kunnossa. Pelattavaa riittää pitkäksi aikaa, eikä kakkososaa ole keinotekoisesti pitkitetty. Ei varmaan mene pahasti pieleen, jos veikkaan sen menestyvän vuoden peli -äänestyksessä.
91
