Hyppysellinen Tomb Raideria, ripaus Resident Eviliä ja Metal Gear Solidia. Sekoita ja nauti. Syphon Filter ottaa aineksia useammasta toimintahitistä, mutta onko sellaisesta sillisalaatista mihinkään?
Syphon Filter on geneettisesti muunneltu tappajavirus, jolla voi hallitusti tartuttaa halutun etnisen ryhmän jäseniä. Tällainen virus ei tietenkään saa päästä vapaaksi. Gabriel Logan on agentti, joka on virusta valmistavien terroristien kannoilla. Luvassa on toimintaa, vakoilua, sabotaasia ja lisää toimintaa. Näillä aineksilla etenee pelin tarina, joka jakautuu kymmeniin kenttiin ympäri maailmaa.
Logan, Gabriel Logan
Peli sijoittuu reaalimaailmaan, joten ympäristö vihollisineen ja varusteineen on realistista. Sankarimme on myös samaa sorttia, tai ainakin enemmän siihen suuntaan. Ilman panssaria kuolo koittaa parista luodista, mutta luotiliivin kanssa henkikulta viihtyy ruumiissa jo pari rynnäkkökiväärin sarjaa.
Tästä päästäänkin sujuvasti pelin suorastaan järkyttävän hyvin tehtyyn räiskintään. R1-napilla Gabriel valitsee lähimmän kohteen. Ruudun yläreunassa näkyy pieni mittari, joka osoittaa kuinka hyvin tähtäys on kohdallaan. Tarkkuuteen vaikuttaa kohteen ja Gabrielin liikkuminen. Jos tähtäilee kyykystä paikallaan olevaa vihollista, osuminen on helppoa, jos taas molemmat juoksevat ympäriinsä, ei kumpikaan osu edes ladon seinään. Ruudulla näkyy myös mittari, joka osoittaa, kuinka hyvin vihollinen tähtäilee. Kun se kilahtaa punaiselle, on parasta liikkua tai lyijymyrkytys on taattu.
L1-napilla kuvakulma siirtyy pois Gabrielin takaa ja zoomaa aseesta riippuvan matkan lähemmäs vihollista, kun tähtäintä liikutellaan itse. Tarkkuuskivääreissä on sen lisäksi vielä erillinen lisäzoomi, jolla tarkka-ammunta sujuu paremmin. Vihollisen voi tiputtaa yhdellä osumalla päähän, vaikka hän olisikin panssaroitu. Myös aseistariisunta onnistuu ampumalla vihollista aseeseen. Tähtäysnappi pohjassa voi kurkkia nurkkien taakse, muttei liikkua muuten.
Hahmon kontrollointi on hyvin lähellä Tomb Raideria ja se myös tapahtuu samasta kuvakulmasta, sankarin takaa. Gabriel osaa juosta sivulle, kieriä maassa, hiipiä kyykyssä ja kiivetä esteiden yli. Hyppimistä hän ei hallitse, eikä sitä kyllä jää kaipaamaankaan, ainakaan ei tule niitä vihattuja uskon loikka -kohtauksia. Kontrollit ovat jämäkät ja tarkat. Kamera seuraa sankaria viiveettä ja silloin kun kamera joutuu tulemaan lähemmäs, muuttuu hahmo läpinäkyväksi, ettei se olisi tiellä.
Lyhyesti sanottuna kontrollit ovat monipuoliset, mutta samalla yksinkertaiset ja nopeat käyttää. Aluksi napit voivat olla hieman hukassa, mutta jo ensimmäisen tehtävän myötä ne sulautuvat selkäytimeen. Hyvät kontrollit ovat tärkeät ja Syphon Filterissä niistä ei löydy mitään valittamista, peliä on nautinto pelata.
Sankarimme asevalikoima on suuri. Alkuvarustuksena on 9mm pistooli äänenvaimentimella, tarkkuuskivääri, laser ja taskulamppu. Lisäaseita saa kuitenkin poimittua varsin runsaskätisesti vihollisilta, jokaisesta tehtävästä tuntuu löytyvän ainakin yksi uusi ase. Erilaisia pistooleita, haulikoita, konepistooleita ja rynnäkkökivääreitä on yhteensä toistakymmentä ja kaikki niistä ovat oikeita eikä mielikuvitusaseita.
Eroa aseissa on riittävästi eikä tykkien määrä ole vain suuruudenhulluutta. Vaimennettujen aseiden hyöty on selkeä, sillä niillä ammuskelu ei herätä vihollisten huomiota niin helposti, jossain mörssärissä on panssarinläpäiseviä luoteja ja toisessa hillitön tulinopeus. Oma suosikkini on ehdottomasti vaimennettu ysimillinen, jolla tarkka-ammunta tuottaa sairasta mielihyvää. Thwip, thwip ja vartija lysähtää maahan.
Toiminnan näyttämöt
Syphon Filter jakautuu tehtäviin, jotka muodostuvat useammasta kentästä. Ensimmäisessä tehtävässä estetään terroristien virustestit Washingtonissa. Tehtävän ensimmäinen kenttä on tavallista ammuskelua, toisessa on hieman Tomb Raiderilta haiskahtavia ominaisuuksia, jonka jälkeen jahdataan vihollispomoa metrotunnelissa liikkuvien junien välissä ja niin edelleen.
Tehtävät eroavat hyvin paljon toisistaan. Kaikissa ammuskellaan paljon, mutta suurimmassa osassa myös rassataan hieman aivosoluja. Jokaisessa kentässä on useampi päämäärä, jotka täytyy saavuttaa kentän läpäisemiseksi. Ei ole poikkeuksellista, että pelin aikana tulee lisää kohteita, oli se sitten panttivankien vapauttamista tai sähkögeneraattorin tuhoamista. Lisäkohteista ja muista yksityiskohdista informoi Gabrielin partneri Lian radion kautta. Erityisen mukavia ovat tehtävät, joissa sankarin on pysyttävä huomaamattomana ja samalla napsittava yksinäisiä vartijoita kaasukranaateilla ja vaimennetuilla aseilla.
Pelin pääpahikset ovat varsin kivoja kokemuksia, virkistävästi ne eivät aina lymyä edes tehtävän lopussa. Tällaisia ovat täyteen panssariin pukeutunut liekinheitin hemmo, jo edellä mainittu takaa-ajo metrotunnelissa, sekä epätoivoinen taistelu taistelukopteria vastaan. Kahta samanlaista tehtävää ei pelissä ole ja koko ajan on tunne, että jotain uutta tulee kohta vastaan ja menoa riittää.
Sitä itseään
Pelin ympäristö toimii hyvänä raamina toiminnalle. Paljon särkyviä ikkunoita ja paikkoja, jonne syöksyä suojaan lyijysateelta. Grafiikka menettelee, se ei ole mitenkään häikäisevän hienoa tai rumaa. Kauneusvirheenä lähellä ruutua olevat pinnat tuppaavat aaltoilemaan pahasti. Muuten ulkoasu on virheetön. Terroristit kaatuvat maahan realistisen näköisesti pienen verituprahduksen saattelemana, aseiden suuliekit valaisevat pimeämpiä paikkoja ja viimeistelystä kertoo sekin, että kentissä olevia lamppuja voi ampua rikki. Pimeydestä ei kyllä mitään hyötyä tunnu olevan, lähinnä haittaa itselle.
Äänet ovat mitä voi odottaakin, aseiden pärinät ovat ihan riittävän oikean kuuloisia. Taustalla soi hiljainen jännitysmusiikki, joka paria poikkeusta lukuunottamatta on melko ponnetonta ja huomaamatonta. Vaikeustaso alkaa alussa todella matalalta (luulin, että arvosteluversiossa oli kuolemattomuus, kun viholliset eivät osuneet ensimmäisessä tehtävässä), mutta nousee siitä sopivaa tahtia korkeammalle pelin edetessä.
Täytyy sanoa, että olin yllättynyt siitä, miten paljon loppujen lopuksi pidinkään Syphon Filteristä. Mitä pidemmällä pelasin, sitä enemmän se veti mukaansa. Muista peleistä lainatut ominaisuudet on yhdistetty omaksi toimivaksi kokonaisuudekseen ja Syphon Filter tuntuu aivan siltä itseltään, ei miltään kloonilta. Upeaa actionia. Ei tätä voi olla suosittelematta kaikille toiminnan faneille.
90
